Äänestin viime vaaleissa kokoomusta, ja aion jatkossakin, jos pääsen äänestämään

Olen yksinhuoltaja, ja nyt on pakko kirjoittaa kun tuntuu että seinät kaatuu päälle. Meillä ei oikeasti ole enää rahaa ruokaan. Laskut kasaantuu, kaupassa joutuu laskemaan senttejä ja silti kärryyn jää lähinnä makaroonia ja halvinta leipää. Lapsille yrittää olla reipas ja sanoa että kyllä me pärjätään, mutta totuus on että pelottaa ihan joka päivä.

Asunto uhkaa lähteä alta. Vuokra on myöhässä ja koko ajan tulee uusia maksumuistutuksia. Olen yrittänyt hoitaa asioita, soitellut, jonottanut, täyttänyt hakemuksia ja selittänyt tilanteen moneen kertaan. Silti tuntuu että apu tulee aina liian myöhään tai se on sellaista tilapäistä paikkausta, että seuraavana kuukautena ollaan taas samassa kuopassa. Ja kun on yksin vastuussa kaikesta, niin ei tässä ole mitään turvaverkkoa. Jos minä kaadun, niin kaatuu kaikki.

Liikkuminenkin on nyt vaikeaa. Meiltä varastettiin pyörä, eikä ole rahaa uuteen. Autoa ei ole. Kaikki hoituu jalan ja busseilla jos niihin on varaa. Jos pitää mennä johonkin virastoon tai työhaastatteluun tai vaikka vaan viemään lasta johonkin, niin se on iso projekti ja usein kiinni siitä, onko tilillä edes muutamaa euroa.

En ole ennen ollut niin tarkka siitä ketä äänestää, ja on meillä äänestetty demareitakin. Mutta viime vaaleissa äänestin kokoomusta, ja niin tulen tekemään jatkossakin. En siksi että elämä olisi helppoa tai että luottaisin sokeasti kehenkään, vaan koska kyllä minä haluan uskoa että töissä käymisestä ja yrittämisestä tehdään kannattavampaa, ja että tähän jatkuvaan ahdinkoon tulee joku järki. Ainoa ongelma on, että kun seuraavat vaalit tulee, niin pitää vaan saada se äänestämään pääseminen järjestymään ilman autoa ja ilman pyörää.