Haluan neuvoja JÄRKKÄRIN hankintaan

Tässä eräs harrastelijan kokemus. Kuljeskelin viime helmikuussa Hakaniemessä ja näin ikkunassa filmijärjestelmän joka oli mielestäni halpa, taisi olla 229 euroa. Sattui olemaan Minolta Dynax 4 ja siinä lasi 28-100 mm. Menin kirjastoon katselemaan kameratestejä Foto Magazinistä. Rungon arvioivat Super luokkaan, lasista en löytänyt testiä. Koska vanhastaan minulla oli tehokas Metzin salama 40 MZ-3i, joka sopi Minoltaan, se löi lukkoon merkin, menin ja hain kameran pois. Tuli tunne, että nyt olin ostanut elämäni halvimman kameran. Entä laatu? Jo ensimmäisestä rullasta tein yhdestä kuvasta A4 suurennuksen ja huomasin, että lasi piirsi paremmin kuin olin odottanut. Tämän kuvan osalta sanoisin, että lasikin oli Super-luokkaa. En väitä, että kaikki otokset olivat sitä, vaikka ihan kelvollisia olivatkin.
Ajattelin sitten vielä nautiskella piirtokyvystä ja ostaa kiinteäpolttovälisen normaalilasin. Olin jo hankkimassa valovoimaltaan 1,4 tai 1,7 olevaa 50-millistä. Eteeni osui Minolta AF 50/3,5 Macro. Taas testejä katsomaan. Muutaman vuoden takainen Foto Magazinin testi antoi tämän lasin optiikasta kymmenestä pisteestä 9,8 kotiin, joten menin taas panemaan eurot pöytään. Koko paketin hinnaksi tuli näin noin 550 euroa.
Tuo A4-kokoinen kuva vanhalla laser-tarkkuudella 300 dpi sisältää noin 8,7 Megapikseliä. Kysyn vain, paljonko pitäisi maksaa digijärkkäristä, jonka kennosto on noin suuri ja jonka lasi saa testissä arvion 9,8/10 ? En tyrkytä omaa ratkaisuani, se on vain eräs monista vaihtoehdoista; minulle sopiva sekä tarpeen, että hinnan ja laadun puolesta. Jos haluan digitoida kuvat, käytän skanneria CanoScan 8400F, johon olen tyytyväinen. Vertailukohtana vanha skanneri HP ScanJet 5200C.
Japanilaisella valokuvaharrastelijoiden sivulla joku kirjoitti kokeilleensa digitaalisia kameroita ja lausahti, että eiköhän siirrytä takaisin filmijärjestelmiin. Ymmärsin häntä, vaikka en ole digitaalisilla leikkinytkään.

Mä ostaisin käytettynä Nikonin F4sen, pitäisi irrota tuolla rahalla varmaan jonkun lasinkin kanssa ja saisit ammattikäyttöön soveltuvan laadukkaan kameran.

Hei !

Suosittelen "vanhaa" ja täysin manuaalista runkoa. Esimerkiksi Yashica FX-3 olisi kompaktin kokoinen. Ainoastaan valotusmittari tarvitsee nappipariston. Siihen kaveriksi vaikka Carl Zeissin Planar 50 / 1.7 niin olisi kuvauspaketti kasassa. Hintaa näille tulisi kunnosta (ja tietenkin myyjästä) riippuen n. 120-200 euroa.

"Ei 90-luvun automaattirungoilla ja muoviputkilla tee mitään"

Yhtenä vaihtoehtona rohkenen tutustuttaa manuaaliklassikkoon, Nikon FM 2 malliin. Kokoa pikkusen vähemmän kuin sinänsä hyvissä F4 ja F5 malleissa. Tietenkin riippuu siitä, tarvitsetko-haluatko automaattivalotusta vai kykenetkö/osaatko väännellä aukkorengasta ihan itse.

Pelaa muuten muulloinkin kun helteellä, jos kuvaaja vaan kestää. Kokemusta on.

Jos käytetty kelpaa niin osta vaikka joku Olympus OM. Mulla on OM-1n ja aikaisemmin oli OM-2. Pienikokoisia, edullisia ja toimivia. Aika vanhojahan ne on mutta kestänee siihen asti kun digijärkkärit halpenee. Om-4 lienee uusin ja kallein. Omasta rungosta maksoin alle satasen.

Kauniita järkäleitä. Itsellä EF. Haaveissa F1.
Käsisäädöt, opit kuvaamaan, halvahkolla tai kalliilla objektiivit. Kuvaamisen riemua tai tuskaa verrattuna diigin. Itse käytän Velvian 50ASA:n diaa. Kannattaa ikuistaa metsäsirpaleita.!

Varmaan alkuperäisen viestin lähettäjä Katvi on saanut riittävästi näkökulmia hankintaansa ja ehkä jo hankkinutkin aatostensa mukaisen laitteen. Keskusteluun haluaisin kuitenkin tuoda vielä erään näkökulman.
Vastanneista olin ainoa, joka oli ostanut uuden rungon. Hankinnan jälkeen luovuin ilmaiseksi vanhasta mekaanisesta rungosta, joka toimi edelleen ja jonka normaalilasi oli 60-70 luvun vaihteessa voittanut TM:n testin. Se toimi edelleen ja sillä tuli otettua monta kenkälaatikollista kelpo kuvia. Eräissä tavaroissa, kokemuksieni mukaan musiikki-instrumenteissa, voi olla niin, että hyvä käytetty on parempi kuin huonompi ja usein kalliimpi uusi. Skannerihankinta viimeistään osoitti, että tekniikan kehitys kulkee vinhaa vauhtia, ja uusi voi olla paitsi parempi myös halvempi. Kameroissa en väheksy tarkkaa valonmittausta enkä nopeaa tarkennusta vähässäkin valossa. Sen löytää uudemmista rungoista. Käsitarkennuksella ottaessa hymyt ovat jo saattaneet hyytyä. Valmistus on niin teollistunut ja halventunut, että kovin suurta painoarvoa en panisi kestävyydelle. Runsaat kymmenen rullaa jos ottaa ja valmistuttaa ne – kyse on harrastelijasta – esim. tuplakuvin, rahaa menee saman verran kuin kamera maksaa. Niin riemastuttavan halpoja ovat uudet laitteet. Ei kameran nykyhinnoilla tarvitse kestää isältä pojalle. Ennen oli toisin, jolloin hyvä kamera lohkaisi kuukausipalkasta aimo osan. Lasien kanssa luulen, että valmistusmenetelmät ja lasin optiikan laskenta on saanut niin paljon apua tekniikan kehitykseltä, roboteilta ja tietokoneilta, että hinta-laatu-suhde on parempi kuin ennen. Se saattaa puoltaa uuden tekniikan suosimista. Lopputulos, valokuva, on se jota tavoitellaan, ei väline. En kehu itseäni kuvan ottajana, se on oma taiteenhaaransa. Minusta on hyvä jos tekniikka ei aseta onnistumiselle rajoja. Siksi vanha näpsykin osti uuden laitteen, ei kuitenkaan digitaalista.