Mikä on normali neuvola käyntiväli.viimeksi käynyt 3v vuotiaana,nyt melkein 3,5v milloin seuraava?
Lapsen ruokailu painaa mieltäni.äiti laittaa lapsen pöytään aterian kanssa ja jättää lapsen itse ruokailemaan omaan tahtiin,ateriat eivät mielikuvituksellisia,usein keitettyä jauhelihaa keitinvedessään ja perunaa.Aamupala myös mielikuvitukseton,leipää tai kaurapuuroa(usein) tai mysliä,saattaa olla hedelmiä/vihaneksia seurana jugurttia yms
Yleensäkkin vaimon ruuanlaitto tyyliin ett miten helpolla päästä.itse en kerkiä/jaksa laittaa koska vuorotyössä olen.vaimo työttömänä lapsen kanssa kotosalla.
Kun mulla vapaata tai aikaa niin yritän saada lapsen syömään sylissä katsomalla televisiosta lasten ohjelmia että siinä samalla"vahingossa"söisi syöttämällä mielestäni riitävästi.
jatkuva riita ja eripura lapsen ruokaasioista,joskus jopa avioerouhkailuun vaimon puolelta lapsen suömisestä kun mielestäni hän jättää hetimiten asian kun lapsi kieltäytyy syömästä,mielestäni lapsi siis syö usein liian vähän.
Asia painaa ja ahdistaa mieltäni lapsen puolesta.
Entäpä lapsen "aisoissa pitäminen" äidin puolelta.Uhkaa esim ett jos huudat ja et rauhoitu,mene/menet ulos huutamaan.Tai automatkalla jos lapsi mekkaloi niin taas ett suu kiinni tai jäät kyydistä.Yleensäkkin rauhoitus tilanteissa uhkailu lapselle,jos ei enää muuta jaksa.Onko oikein?
En enää taida jaksaa hänen kanssaan näistä puhua,ei ne siitä muutu,riitaa ja uhkailua vaan seuraa...
Lapsen ruokailu painaa mieltäni.äiti laittaa lapsen pöytään aterian kanssa ja jättää lapsen itse ruokailemaan omaan tahtiin,ateriat eivät mielikuvituksellisia,usein keitettyä jauhelihaa keitinvedessään ja perunaa.Aamupala myös mielikuvitukseton,leipää tai kaurapuuroa(usein) tai mysliä,saattaa olla hedelmiä/vihaneksia seurana jugurttia yms
Yleensäkkin vaimon ruuanlaitto tyyliin ett miten helpolla päästä.itse en kerkiä/jaksa laittaa koska vuorotyössä olen.vaimo työttömänä lapsen kanssa kotosalla.
Kun mulla vapaata tai aikaa niin yritän saada lapsen syömään sylissä katsomalla televisiosta lasten ohjelmia että siinä samalla"vahingossa"söisi syöttämällä mielestäni riitävästi.
jatkuva riita ja eripura lapsen ruokaasioista,joskus jopa avioerouhkailuun vaimon puolelta lapsen suömisestä kun mielestäni hän jättää hetimiten asian kun lapsi kieltäytyy syömästä,mielestäni lapsi siis syö usein liian vähän.
Asia painaa ja ahdistaa mieltäni lapsen puolesta.
Entäpä lapsen "aisoissa pitäminen" äidin puolelta.Uhkaa esim ett jos huudat ja et rauhoitu,mene/menet ulos huutamaan.Tai automatkalla jos lapsi mekkaloi niin taas ett suu kiinni tai jäät kyydistä.Yleensäkkin rauhoitus tilanteissa uhkailu lapselle,jos ei enää muuta jaksa.Onko oikein?
En enää taida jaksaa hänen kanssaan näistä puhua,ei ne siitä muutu,riitaa ja uhkailua vaan seuraa...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vaimosi on tainnut päästä vähän homeeseen kotona ollessaan..? Toisaalta ymmärrettävää jos on työtön ja tilanne masentaa, toisaalta aikuinen ihminen ei saisi purkaa tuntojaan noin lapseen. Jos siis toi uhkailu on joka päiväistä, on mun mielestä ainakin ihan kunnon uhkailua ei mitään "jos et syö ruokaasi et saa jäätelöä" -tyyliin.
Toi ruokapuoli sitten.. Meillä ajateltu homma niin, että yritetään laittaa mahdollisimman monipuolista safkaa pöytään (perunaa, lihaa/kalaa/kanaa, kasviksia ja leipä maito). Yleisesti sanotaan, että riittää kun lapselle tarjotaan ravitseva ruoka ja lapsi itse saa päättää mitä syö. Mitään tuputusta saatikka pakotusta en kannata, mutta en nyt ihan oman onnen nojaankaan jätä. Eli meillä sääntönä, että maito juodaan pois (luut!) ja kaikkea maistetaan. Sitten jos ei enempää maistu niin sanon, että "seuraava ruoka on silloin ja silloin, jaksatko siihen asti?"
Näin on homma meillä myös toiminut! Usein tulee jaksoja ettei ruoka maistu joko jollakin aterialla tai koko päivänä, mutta varmasti seuraavana päivänä korvaa ja syö runsaammin! Ei ne lapset Suomessa nälkään pääse kuolemaan ja hyvin tuntuvat osaavan itsekin säännöstellä ruokamääriään!
sylissä syötä, pitää oppia pienestä kunnon ruokailutavat. Hae sille lapselle osapäiväpaikkaa päiväkotiin ja äiti työnhakuun, tylsistyy, kun ei ole aikuista seuraa.
Osta sinä ne ruoka-ainekset ja tee valmiiksi, anna ohjeet. Jotkut ihmiset tarvii sellaista.
Tuliko ajatuksia?
No jo on kumma jos ei saa antaa muksun syödä sylissä! Mitä puoskareita täällä oikein onkaan?! Huh huh. Kenties itse pakotettu syömään aina ruokapöydässä ja lautasen tyhjäksi? Tottakai lapsi oppii pöytätavat kun ne opetetaan (vaikka sitten vähän isompana) ja sillä ei ole mitään tekemistä sylissä syömisen kanssa.
kerran vuodessa on normaalit käynnit.
mutta jos ongelmia on,ei siinä tarvitse odottaa,sen kuin otat yhteyttä. kyllä ne muutoinkin lasta auttaa.
Kuvauksesi perusteella vaimosi laittaa riittävän monipuolista ruokaa. Lapset tykkää perusruoasta; ei sen tarvitse olla mitään ala carte -listaa jota itse söisit.
Jos lapsi ei kärsi puutostaudeista (todetaan lääkärillä) eikä sairaalloisesta laihuudesta (todetaan lääkärillä) hän saa tarpeeksi ravintoa. Toiset lapset ahmivat ruokaa lautastolkulla, toisille riittää vähempikin. Se toki kannattaa katsoa, että lasta ei pidetä lihoissa päivittäin syötettävillä herkuilla: jäätelö, pullat, limsa.
Onhan lapsella samanikäisiä leikkikavereita, joiden kanssa hän leikkii päivittäin? Jos ei ole, lapsi päiväkotiin ensi tilassa. Aikuinen seura ei riitä kasvavalle lapselle.
Miksi tappelette? Lopettakaa heti. Teette oman elämänne helvetiksi. Lapsen elämä taitaa sitä jo riitojenne takia olla. Ja muista, että jos toinen kieltää niin toinen ei saa hyvitellä ja sallia. Muuten lapsenne alkaa pelaamaan - ne on hyviä siinä.
"Miksi tappelette? Lopettakaa heti."
Heh, hyvä neuvo.. Jos se näin helposti kävisi, ei maailmassa kai olisi avioeroja juuri lainkaan. :o)
Jotku osaavat sopia riitansa - toiset eivät koskaan. Toisille se on helppoa, toisien itsetunto ei taas siihen riitä. Halu laittaa elämänsä järjestykseen ei riitä - se pitää myös toteuttaa. Joko toisen kanssa tai ilman.
Totuushan on se, että aina voi kostaa kovemmin. Ja jos ei muuten pysty, niin keksii sitten tuulestatemmattuja syytöksiä joita vaatii toisen todistamaan vääriksi. Jotkut lähtevät tähänkin leikkiin mukaan - ja taas riidellään. Meitä on moneen junaan.
Totta viserrät, mutta kun kirjoitit noin, että "lopettakaa heti riitely".. Kyllähän riidellä voi, kunhan sopii jne?
Tottakai tapella pitää! Mutta jatkuva henkinen helvetti ei kuulu parisuhteeseen. Siitä on parempi kasvaa ulos tai se lopulta kaataa parisuhteen. Tuollaisten takia lehdissäkin on otsikoita: "isä tappoi vaimon ja lapset ja lopuksi itsensä". - eväät loppuivat kesken.
Ok, olemme siis samaa mieltä. :o)
Ymmärsin vain tekstiäsi vähän eri tavoin alunperin..
Kesän jatkoja!
Eiköhän ruoka lapselle ole riittävän monipuolista. Lapset syövät mielellään tavallisia, yksinkertaisia ruokia. Lapsi syö myös taatusti riittävästi, jos saa itse päättää, kuinka paljon syö. Edellyttäen tietysti, ettei täytä vatsaansa herkuilla. Ei lapsi nälkään kuole, jos ruokaa kerran on tarjolla. Miksi laittaa ruokaa vaikeimman kautta, kun helpollakin voi päästä ihan terveellisesti?
Mielestäni on huomattavasti järkevämpää antaa lapsen syödä itse kuin tuputtaa ruokaa vaikka television ääressä. Ei se vaimo siellä kotona ole tekemättä mitään! Kyllä lapsen hoito ja kodinhoitokin on työtä - ja rankkaa sellaista. Ehkä hänkään ei koko aikaa jaksa/ehdi syöttää, tehdä mielikuvituksellisia ruokia tms.
Tuo uhkailu kieltämättä kuulostaa ikävältä, mutta sitä tuntuvat tekevän todella monet äidit ja isät.
Seuraava neuvola on 4-vuotiaana. Jos haluat neuvolantädin vakuuttelun, että lapsi syö normaalisti, niin vie hänet sinne vaikka heti.
Peruna ja jaheliha keitinvedessään ei ole mitään kunnon ruokaa.
Hyviä neuvoja olet saanut. Mutta muutama neuvo olis vielä. Lapsella täytyy olla jokin rytmi ja säännöllisyys.
Pyrkikää edes kerran päivässä syömään yhteisen pöydän ääressä kiireettömästi ja rauhallisesti, mukavia jtustellen. Ikävät asiat ei kuulu ruokapöytään eikä iltaan jolloin mennään nukkumaan. Riidat sekä lasten että aikuisten sovitaan ennen iltaa/nukkumaanmenoa.
Ruoasta vielä tehkää joskus yhdessä ruokaa pakasteeseen, keittoja, patoja, kastikkeita tms. isompia eriä käyttäen tarjouksia hyväksenne. Silloin pääsee välillä helpommalla.
Kun lapsemme olivat pieniä oli ruokapöydässä sääntö että ensin syödään (pää)ruoka ja sitten leipää. Muuten lapset täyttivät vatsansa leivällä ja ruoka jäi syömättä.
Kuuluu jo perus käytöstapoihin ettei ketään jätetä syömään yksin. Meillä noustaan vieläkin päivällispöydästä vasta kun kaikki on syöneet. Aamiainen syödään kulloinkin jokaisen oman aikatalun mukaan. Jokainen vie astiansa koti oloissa tiskiin huuhtasee ja edelleen koneeseen. Ollaan jo aikuinen perhe. Nuoret ovat oppineet pienestä pitäen. Riitoja ei juuri ole kun on pelisäännöt.
Älä yhdistä kahta asiaa ruokailua ja Tv:tä. tv kiinni ruokailun ajaksi.
Meillä oli 2v. sukulais poika hoidossa 2vko:a. Hän oppi rytmiin hyvin tänä aikana. Päiväruuan jälkeen hän alkoi aina sanomaan että "Kiitos ruoasta ja sitten nukkumaan".
Vuorotyötä tekeviltä voi aivan hyvin rytmitys onnistua niin kuin muilta.
Hyvää loppu kesää!
Unohdit ilmeisesti tarkoituksella leivän, kaurapuuron, myslin, hedelmät, vihannekset, jugurtin.
Ei, en unohtanut. En vain katsonut tarpeelliseksi kommentoida aamiaista.
Tässä lause uudestaan johon viittaat:
"Aamupala myös mielikuvitukseton,leipää tai kaurapuuroa(usein) tai mysliä,saattaa olla hedelmiä/vihaneksia seurana jugurttia yms"
Tässä sitten kaipaamasi kommentti aamaisesta. - Mielestäni kohtuullinen aamiainen jos lapsi myös syö suht säännöllisesti kakkea tuota.
Olin alkuperäisen kirjoittajan tekstistä enemmän huolissani tavasta jolla ruokaa tarjotaan ja perhe hengestä huolissani. Jos ruoka on asiallisesti ja säännnöllisesti tarjolla rauhallisessa ilmapiirissä, niin lapsi tai kuka tahansa syö paremmin. Ei päivä ruoistakaan sovi unohta monipuolisuutta. Kyllä äiti ja isäkin pääsee helpommalla juuri ehdottamallani tavalla.
Koska olen sitä sukupolvea jolloin ei kaupoissa lapsena ja nuorena ollut valmisruokia vaan kaikki tehtiin perus ruoka-aineista itse, niin osaan myös erilailla suhtautua ruuan laittoon.
Olenkin nuorilleni opettanut, että ruoka on asia jossa voidaan säästää, syömättä kuitenkaan huonosti.
Olet todennäköisesti oikeassa, mutta ruoan "laatu" ei välttämättä ole niin paha kuin mitä viestistä saattoi ymmärtää.
Perheellä taitaa olla enemmän kyse kasvatuksellisista periaatteista, joista ei ole löytynyt yhtenäistä linjaa. Jostain syystä kaikki kulminoituu ruokaan. Ehkä siksi, että näin omaa kantaa voidaan perustella lapsen hyvinvoinnilla. "Lapsen tähden älä tee näin!"
Perheterapia ei olisi pahitteeksi. Eikä olisi pahitteeksi olla vetämättä lasta mukaan omiin ongelmiinsa. Lapsi todennäköisesti uskoo jo nyt, että hän on syyllinen kaikkiin perheessä tapahtuviin ongelmiin ja mahdollisesti häämöttävään eroon.
me ymmärrämme toisiamme. Olemme siis jokseenkin samaa mieltä. Ongelma ei ole varsinaisesti ruoka vaan tapa miten ja milloin sitä tarjoillaan. Normaali turvallinen perhe lapsen ympäriltä puuttuu. Tuli mieleen että kirjoittaja on nuori isä, niin kuin lapsen äitikin nuori.
Hyvä kuitenkin että pasi on huomannut ettei tilanne voi jatkua tällaisena. Asioiden ja totuttujen tapojen korjaaminen vie vain aikaa. Asiat kun täytyy ensin ymmärtää ja sitten hyväksyä ja vielä osata toteuttaa.
Apua kyllä tarvitaan.
Kiitos keskustelusta.
Siis jos lapsen kuulleen riitelette hänen ruokailustaan puheissa erokin, lapsi tulkitsee sen hänestä johtuvaksi riidaksi ja jos ero tulee - voi lapsi parka, hänen ruokailujen takia vanhemmat erosivat!
Älä nosta lapsen ruokailuasiaa noin pinnalle, lapsi syö ja mielestäni monipuolisestikkin. Tv ja ruokailun yhdistäminen pois. Äläkä tee lapsen ruokailusta sirkusta kaikenmaailman jutuilla muutenkaan.
Tuommoinen ns. uhkailu on hyvin tavallistakin. Meillä lapset (4) aikoinaan tappelivat autossa, sanoin samalla tavalla....ja kun alkoi olla ettei tehonnut, yks kerta pysäytin auton, otin riehuvan ja tappelevan ulos (no, katsoin hyvän ja turvallisen parkkipaikan =)), itse taas autoon ja eipä tarvinnut kuin pari metriä ajaa - oli toinen ääni kellossa. Sen jälkeen (jos ei kehoitukset auttaneet) tehosi kaikkiin pelkkä auton hiljentäminen P-paikkojen kohdalla ja pari pysäytystä. Eli turha uhkailla jos lapsi luulee ettei aikuinen kuitenkaan toteuta. Uhkailussakin täytyy pysyä kohtuudessa.
Mutta, eiköhän lapsi voisi mennä vaikka osapäivä kerhoon / päiväkotiin.
Huono äiti, jos työttömänä eikä viitsi edes lapsensa kanssa ruokailla yhdessä. Ja sinä katselet vielä sellaista akkaa...
Kuule, Suomessa on monia naisia jotka eivä saa lasta ja joilla on äidinvaistot jotka ovat jääneet vailla toteutusta, kuten minulla. Tilanteesi kuullostaa kamalalta. Jos minulla olisi lapsi ja olisin työtön, niin...no turha kertoakaan...elämäni ykkösasia olisi lapsi ja sitten tulisivat muut...Mitä ihmettä naisesi tekee aamulla jos jättää lapsen syömään yksin?? Pistää kasvonaamion naamaansa vai? Mieti mitä tulevaisuudessa on tuon nainen kanssa.
Tiedän kokemuksesta, että narsisti tai sairas mies tekee mitä tahansa arvostellakseen vaimoaan ja tehdäkseen hänet onnettomaksi ja halventaakseen häntä. Useimmiten se on kahdenkeskistä. Tunnen pari tapausta. Tarkoitus on hallita ja alistaa toista ja tehdä toinen alemmuudentuntoiseksi sekä nujertaa vahvan naisen itsetunto sekä purkaa paha olo vaimoon. Voi olla, että miehen masennuksella on osuutta asiaan ja alkoholin käytöllä. t:viisaampi joissakin asioissa.
voit olla väärässä....
Omia lapsia ei vielä valitettavasti ole, mutta kokemusta on karttunut muiden lapsia hoitaessa.
Mielestäni lapsen äiti laittaa aivan liian yksipuolista ruokaa. Toki sinäkin voisit joskus ottaa kattilan käteen ja katsoa mitä saat aikaiseksi. :) Ei se niin vaikeaa ole ja tekemällä oppii. Sekä ohjeita saa mistä vaan.
Helppoja ruokia lasten makuun on mm:
*perunamuusi&nakit/kalapuikot
*jauhelihakastike(pannussa&tomaattimurskalla)&makaroni/spagetti
*riisi&kana/kanakastike/kalkkunaa
*ranskikset&lihapullat/makkaraa
*makaronilaatikko
*munakas (voi laittaa vaikka juustoa, hernemaissipaprikaa ja kinkkua täytteeksi)
*peruna&lihakastike/kinkkukastike/lihamureke
*keitot (runsaasti herkullisia kasviksia ja jotain lihaa/kanaa/kalaa)
Kannattaa myös laittaa aina lautasenreunalle kurkkua/tomaattia/salaattia ym. rehuja.
Kaikki em. nopeita, helppoja ja vaivattomia.
Hoitolapset on ainakin pitäneet. Ja avomiehellekin on kelvannut. :) Ja sitä keksii kyllä yhtä sun toista kun käyttää mielikuvitusta!
Kaikkea hyvää teidän perheelle!