Velvollisuus vierailla iäkkään äitini luona usein?

Eikö hän opettanut sinua käyttämään lusikkaa? Yksillä vaipoillako olit koko taaperoikäsi? Ruuattako piti?
Se äidinrakkaus ei aina ole sitä, että lapsi saa päättää kaiken itse. Hän halusi sinulle parempaa kuin itselleen oli saanut.
Olisiko kuitenkin jo vuorosi, auttaa häntä ja edes ilahduttaa käymällä? Et voi tietää päivää, kun jo tuo ikä.

Soita useammin, kerro että juuri kävit hänen luona, etkö muista.

Itse asun neljän kilometrin päässä iäkkäästä äidistäni. Käyn häntä tervehtimässä noin viitisen kertaa vuodessa. Lisäksi soittelen puheluita. Äidillä on muistisairaus jonka aitoutta epäilen suuresti. Äiti on ollut koko elämänsä epäaito manipulatiivinen ja huomionhakuinen persoonallisuus. Feikannut kaikenlaisia asioita ja vetänyt uhrautuvan ja kärsivän Tuhkimoäidin roolia läpi elämänsä. En usko että äiti on koskaan edes pitänyt minusta. Hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut siitä millainen ihminen minä olen tai muistakaan asioistani. Äidin mielestä olen ollut aina naurettava pelle. Hän jätti opettamatta elämän perustaidot minulle jotta pääsi itse poseeraamaan yleisölle kuinka hänen täytyy koko ajan uhruatua ja palvella mitään osaamattomia lapsiaan.

Vierailut ovat yhtä tyhjän kanssa. Muistisairautta esittävän kanssa keskustelut ovat tyhjänpäiväistä toistoa. Sängyn pohjalla makoilee ikääntynyt äiti joka edelleen katsoo minua pilkallisesti. Välillä on vaikea perustella itselleen mikä näiden velvoitevierailujen tarkoitus edes on. Peruste on varmaan toi lyhyt välimatka.

Onneksi äidillä on sentään lapsenlapsi joka jaksaa käydä hoitamassa häntä ja pitämässä seuraa. Äidin laaja tuttavapiiri naapureita myöten näkee kuinka lapsenlapsi jaksaa tunnollisesti ja vastuuntuntoisesti pitää huolta kun minä aikuinen tytär laiminlyön senioriäitiäni alati.

Olen hyväksynyt kohtaloni paskana aikuisena tyttärenä. On aivan sama mitä teen. Minun roolini tässä äidin itse järjestämässä näytelmässä ei tule muuttumaan. Minun tehtäväni on olla syyllinen jotta äiti pääsee kärsimään. Todennäköisesti tämä oli enemmän tai vähemmän minulle jo etukäteen suunniteltu tehtävä jo silloin kun maailmaan tuloani vasta suunniteltiin. Ennalta äidin määräämä kohtalo.

Ehkä aloittajan kannattaa ottaa sama asenne. Itse en edes haluaisi että lapset käyvät minua vanhuksena sitten vain velvollisuudesta tervehtimässä. Varsinkin jos väleissä on kaikenlaista paskaa. En pidä epärehellisyydestä. Miksi pitäisi valehdella?

Kun päättää tehdä lapsen maailmaan pitää ensin pistää se oma pää kuntoon. Ennen lastentekoa pitää ottaa vastuu itsestään myös emotionaalisesti ettei tule oksentaneeksi omaa paskaansa lasten niskaan. Lisäksi pitää olla tietoinen että vaikka kuinka vilpittömästi parhaansa yrittäisi, elämä on, ja kaikenlaista sattuu. Pitää hyväksyä tosiasiaksi että on aivan mahdollista että joutuu viettämään vanhuutensa ilman aikuisten lasten läsnäoloa, koska ihmissuhteet ovat monimutkaisia.

No se nyt vain on vanhempien, usein varsin epäkiitollinen, tehtävä opastaa, vaatia, valvoa ja tuottaa myös pettymyksiä ja negatiivisia kokemuksia lapsilleen. Useimmat kyllä tajuavat sitten aikuisiksi kasvettuaan, että vanhemmilla on ollut hyvät syynsä toimia kuten toimivat. Toki osa jää sotten keskenkasvuisiksi ja syyttelee koko ikänsä vanhempiaan siitä, että nämä eivät aina vain mukailleet jälkikasvun oikkuja ja mahdollistaneet kaikkea kivaa.

Etäisyys jo yksistää tuo logisiä ongelmia usein tapahtuvien vierailujesi suhteen.
Onneksi kotihoito pitää huolen että arki pelaa sujuvasti.

Vieraile äitisi luona silloin kun saat järjestettyä aikaa. Tiedät, että hänestä pidetään huolta ilman sinuakin joten ainakaan tuosta sinun ei tarvitse huolehtia. Aidilläsi on asiat paremmin kuin monella muulla vanhuksella!

Varmasti vaivaa omaatuntoa ettet voi olla hänen seuranaan useimmin, mutta lyhyetkin puhelinkeskustelut ovat yhteydenpitoa, vaikka ne ovatkin sekavia. Se ilmeisesti kuuluu hänen nykyiseen olemukseensa. Vain myötäile mitä hän sanoo, älä ota mitään henkilökohtaisesti. Vain anna syytösten ym. luisua kuin veden ankan selästä. Tuolloin kaikille tulee rauhallinen olo - hön saa purettua mieltään ja sinä hoidat velvollisuutesi kunnellessasi häntä.

Moi. Sinulla on kuitenkin velvollisuuden tunnetta sekä herkkä omatunto. Se kertoo ihmisestä jo paljon positiivistä. Äitisi ehkä käyttäytyi nuorena äitinä epäasiallisesti tai ainakin niin, miten ei välttämättä olisi tarvinnut käyttyäytyä. Olithan sinä jo lapsena ja nuorena varmasti fiksu ja ymmärtäväinen. Hän ei kuitenkaan osannut näyttää rakkauttaan kuin olemalla sinusta alituiseen huolissaan ja koittamalla kannustaa sinua parempaan ehkä kuin itse aikoinaan pystyi. Hänellä olis siis hyvä tarkoitus ja varmasti välitti sinusta paljon.

Nyt vanhanakin hän vielä soittelee ja pyytää käymään. Ei hän odota mitään erikoista, hienoja syvällisiä keskusteluja. Hän kaipaa tyttärensä läsnäoloa. Voit vaikka keittää kahvit, imuroida, lukea ääneen sanomalehteä tai kirjaa, keskustella vanhoista asioista, pyytää äitiä kertomaan nuoruudestaan vaikka jne. Ei tarvitse siis mitään ihmeellistä. Hän odottaa vain, että saisi nähdä. Nyt olisi vielä aika näyttää hänelle, että hän on kuitenkin rakas äiti, vaikka ei äitinä täydellinen ollutkaan. Ei kukaan ole. Hän kuitenkin kasvatti sinut lapsesta aikuiseksi. Rakkauttakin täytyi siis olla. Olethan kuitenkin tullut vastuulliseksi aikuiseksi.

Asut aika kaukana. Ei varmaan noin kaukaa tarvitsisi välttämättä kovin usein käydä. Nyt on kuitenkin vielä viimeiset hetket, kun voisit vielä nähdä äitisi täällä maan päällä. Jos hän arvostaa sitä, että saisi nähdä sinut useammin, omien puheidensa perusteella, hän arvostaa myös sinua äärettömän paljon, vaikka ei välttämättä koskaan ole omien traumojensa vuoksi sitä pystynyt ääneen sanomaankaan.

Näe äidissäsis vain arvokas vanhus, joka kaipaa omaa tytärtään kuolemaansa asti. Ei sinun ole mikään pakko väkisin käydä, mutta tiedä se kuitenkin, että hän niin toivoisi. Jos koet, että sinulla olisi helpompi olo, kun kävisit useammin, silloin omatuntosi ja alitajuntasi ikään kuin ohjaa sinua: "Että käy nyt vain, kun vielä aikaa on. Kun aika loppuu, sinä kadut vielä enemmän kuin nyt sitä, ettet käynyt useammin. Voitko saada jonkun mukaasi matkoille. Aikamoinen ajaminen yksin, jos omalla autolla menee. Voisi olla helpompaa, kun olisi joku muu perheen jäsen vaikka mukana. Voi hyvin! Hienosti pohdit asioita.

Käy silloin kun sinulle sopii ja itse haluat niin vierailutkin ovat mukavampia.
Kukaan ei hyödy pakkovierailuista ja pakkositätätärituaaleista.

Lämmöllä kirjoitettu äitienpäiväkortti ilahduttaa kauemmin kuin hampaat irvessä kiireessä ovelta nakattu pakkokukkakimppu.