Odotan esikoistani. Mitä mieltä olette siitä, että anoppi on hankkimassa itselleen pinnasänkyä?! Omaan kotiinsa?
Mitä mieltä...
Toukka
182400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
..eikös se ole hyvä juttu, anoppi on vain ajatellut teitä, kun menette käymään on pienelle sänky jossa nukkua:) mun veljellä kanssa vauva, ja porukat osti kanssa sängyn vauvalle kotiinsa, aina ku veli menee perheineen käymään porukoilla, on siel sit sänky valmiina. Musta ei siis yhtään paha juttu. Eikä velikää vaimonsa kanssa loukkaantunu tai mitää, päinvastoin.
Voi herran jumala - mä en ainakaan kestäisi kun en muutenkaan kestä olla anopin kanssa missään tekemisissä.
Onhan tuo ainakin minun mielestä hälyttävä merkki siitä että anopilla on aikomus olla " tun keutuva anoppi" otan osaa... :o)
no minunpa appiukko tekaisi (pinnat poikineen) pinnasängyn ja sillä on ollut käyttöä ehkä noin 10 yön verran kolmen vuoden aikana, koska käydessämme siellä vauvani nukkui alussa vieressäni ja sitten vasta toisella ja kolmannella reissulla siinä pinnasängyssä.
ETTÄ oiskos kannattanut vaikka olla tekemättä ja ostaa vaikka matkasänky.
Niin, no sitä minä olen ajatellut että onhan hyvä että ollaan kiinnostuneita...omakin äitini jo ehdottelee että menisin äitiyslomalla töihin ja veisin vauvan hänelle hoitoon - turha toivo! :)
On hyvä että on innokkaita lastenhoitajia tiedossa, mutta katsotaan koska raaskin antaa hoitoon...:)
Riippuu tietysti anopista, mutta voihan se olla niin kuin minulla. Oli aivan ihana mennä vauvaosastolle katselemaan ja jopa ostelemaan ihania vauvanvaatteita. Jopa vaari innostui ulkomailla tutkimaan pienen pieniä tossukoita, ei todella omien lasten aikana saanut vaatehankintoihin osallistumaan. Meillä on pinnasänky ja toinenkin lastensänky. Yhtään kertaa en ole lapsenlapsia pyytänyt yökylään tai hoitoon, mutta melkein aina ovat olleet tervetulleita. Sanoipa miniäni tässä tuonnoin, että hoitomme on ehkä pelastanut koko liiton, heillä on ollut mahdollisuus myös kahdenkeskiseen aikaan. Ja alle 1v:tä en ole ottanut yöksi, muutaman tunnin hoito, että äiti on päässyt vaikka kampaajalle.
Eli älä hermostu hössötyksestä, sinulta ei kukaan lasta voi viedä, mutta olet onnellisessa asemassa, jos voit hyödyntää isovanhempia.
Riippuu kaiketi anopista, jos on muuten omalla reviirillään pysyttelevä anoppi, niin mikäs siinä.
Mutta jos on tyrkkyanoppi niin, ei ihme jos pelästyt.
Sänky ei sinänäs tee mitään, sinä päätät silti, tuleeko anopin pinnasängylle käyttöä.
Ja ilman muuta pidät äitiysloman kokonaisuudessaan ja nautit omasta lapsestasi. Toki mummot joskus voi olla tilapäisenä hoitoapuna, mutta HEIDÄN se lapsesi ei silti ole.
Pidä oma tahtosi!
pinnasänky aikoinaan. Ei se ollut siellä sitä varten, että olisi lapsi jäänyt yksin mummolle vaan meillä on niin hyvät välit, että viikonloppuvierailut onnistuivat paremmin, kun oli pikkuiselle oma peti varattuna.
tuo tietää sitä, että anoppisi on saamassa lapsenlapsen - luultavasti siinä huumassa unohtuu, että sinä ja miehesi olette saamassa lapsen...
Että onnea vaan, sellaisessa anoppisuhteessa minä huomasin lapsen syntymän jälkeen olevani, että musta tehtiin ihan paska miniä ja huono äiti, kun en antanut pientä vauvaani yökylään, jotta anoppi olisi saanut leikkiä taas äitiä... Liika on liikaa, jossain menee raja ja kokemuksesta voin sanoa, että pinnasänky nyt, ja lastenvaunut odottaa kohta oven takana (joo, anoppi osti myös HEILLE omaan kotiinsa nekin!) ja seuraavaksi ties mitä... Tällä hetkellä anoppilassa on tätä ainoaa lastenlasta varten enemmän tavaroita ja leluja (sekä myös esim. vaatteita!) kuin meillä kotona.
Niin, olen ajatellutkin että riippuu tietysti tilanteesta, mutta kun on ollut muutakin kummaa ilmassa äiti-poikasuhteessa, joskus alkuaikoina jo kysyin että ei kai tässä lasta teidän äidille tehdä...kun puhuin miehen kanssa, että en mä vastasyntynyttä anna kenellekään hoitoon, ja se kehtasi sanoa, että vie vaikka väkisin?! Tästä tulikin riita...ja tuli raskauden alkuaikoina jotenkin esineellinen olo, ihan kuin olisin vain hautomo joka tekee heille lapsen/lapsenlapsen. Kaikki kyseltiin hirveän tarkkaan, joka kerta veriarvot ja hemoglobiinit, kaiken tiesi, sanoin miehelleni ettei kerro enää muuta kuin että hyvin meni neuvolassa. Muu on meidän oma asiamme.
Lisäksi olin 3 kk raskaana, oltiin lomailemassa, tuli viestejä: on kai vauva kunnossa?! Vauva...tuli sellainen tunne että vihjattiin vähän siihen, vaarannanko sikiön terveyden...
Oma äitini sanoi, että anoppi on vain innoissaan ja niin tahdoinkin ajatella. Jotenkin olen vain herkkä noille jutuille, olen kuullut miten entinen miniäehdokas on savustettu ulos perheestä...
No, toivottavasti kyse on vain siitä, että kyläillessämme voi vauva nukkua vuoteessa!
viemässä vastasyntyneen äidilleen hoitoon vaikka väkisin??? Voi sinua ressukkaa, tulet vielä olemaan todella vaikeuksissa ilmeisen kypsymättömän miehesi ja hänen äitinsä kanssa! Tää ei ole mitään turhaa pelottelua vaan oman kokemuksen tuomaa tietoa. Hyvin pian huomaat, että anoppi määrää missä vietät äitiyslomasi (heillä), kuka siellä lastasi hoitaa (anoppi) ja mitä lapsesi tarvitsee (anoppi tietää huomattavasti sua paremmin). Tappelet siinä tuulimyllyjä vastaan tai annant suosiolla anopin kasvattaa lapsesi...
Niin, sanonpa vain että olen aavistellut ongelmia jo suhteemme alkuaikoina. Siksi olenkin joka asiassa nyt varovainen, juuri tarkkailen SEKÄ mieheni että anopin käytöstä.
Onneksi minulla on tukijoukkoja ja aion kyllä kertoa ahdistuksistani neuvolassa jne. mikäli ongelmia ilmaantuu.
En voi sille mitään, mutta minustakin pinnasängyn hankkiminen on aivan liioiteltua, ellei anoppi asu niin kaukana, että kylään mennessämme jäisimme aina yöksi ( mutta hän asuu muutaman kilometrin päässä)...Sille ei todellakaan ole tarvetta. Muutoin anoppi on kyllä käyttäytynyt minua kohtaan ystävällisesti, ei siinä mitään.
Hän kertoili tosin, että harmittelee vieläkin kun loi uraa silloin kun lapset olivat pieniä...ehkä hän haluaisi nyt elää vauva-aikaa...mutta, kuten sanottu: hänellä on ollut kolme vauvaa, hän on saanut hoitaa kolmea omaa vauvaansa, ja tämä on minun vauvani. Ei ole minun ongelmani jos ura on ollut tärkeämpi.
ongelma on ihan selvästi anopin oma, eikä sinun tarvitse huolehtia ollenkaan siitä mitä hän toivoo tai ei toivo.
Nauttikaa rauhassa vauvastanne te vanhemmat, muut saavat vaikka kuolata vieressä, mitä väliä sillä on.
Voi olla ihan hyväkin, että anoppilassa on pinnasänky vierailujenne tms. varalta.
Pidä kuitenkin varasi ja seuraa anoppisi käytöstä. Harkitse joka käänteessä rauhallisesti ja järjellä, että onko tämä nyt ok, vai onko anoppi tunkeutumassa perheesi elämään epäterveellä tavalla.
Oma anoppini tunkeutui perhe-elämäämme, "kaappasi" lapsemme ja sekoitti perheemme raskaalla valehtelulla ja panettelulla. Hän sai vaimon miestä vastaan, miehen vaimoa vastaan ja sisarukset toisiaan ja vanhempiaan vastaan.
Tuskallisia vuosia jatkui pitkään, ennen kuin anopin psykopatia ja siihen liittyneet valheet paljastuivat kunnolla ja perheemme eheytyminen saattoi alkaa.
Toisaalta hyvä toisaalta kuulostaa taasen huolestuttavalta. Voihan sitä ystävällisesti todeta, että mukava kun olet ajatellut tulevaa vauvaakin, että hänellä on sitten oma sänky kun ME JOSKUS TULEMME KYLÄILEMÄÄN. Ketäänhän ei tarvitse pakottaa antamaan lastaan mummon hoidettavaksi (ainakaan yksin yökylään).
Itse olen hieman hämmästynyt oman anoppini käytöksestä toisen poikansa lapsen kohdalla (meillä ei siis vielä lapsia). Hän on kaivanut syöttötuolinkin jo esille vaikka vauva on vasta kuusiviikkoinen ja sänkykin on hankittu.
Joissakin tapauksissa tulee vain mieleen, että anoppi oikeesti haluaa omia lapsenlapsensa. Syynähän saattaa olla vaikka peitelty suru siitä, että olisi halunnut enemmän omia lapsia kuin on saanutkaan ja sitten eletään sitä lapsenlapsien kautta. Surullista on vain se, että lapsi ei ole anopin ja anopin pitäisi muistaa elää sen mukaisesti.
...lapsenlasten kautta. Kylmästi tekisi mieli sanoa et oisit hoitanut omat lapsoset aikanaan kännäämisen sijasta, ettei tarvitsisi yrittää minun lapsia omia. Minä kun tiedän turhankin hyvin anopin "salatun" menneisyyden. Eikä hän nyt mummanakaan mikään raittiuden perikuva ole, niin ne toilailut kantautuu ennemmin tai myöhemmin aina korviin nykyäänkin. Selväksi olen tehnyt että minun lapsiani ei känniset sekopäät pelottele ja hoida. Kahdenkesken en voi kuvitella jättäväni hetkeksikään. Osteli myös sängyn, hoitoalustan ja leluja joita käydään näyttämässä lapsille. Saatesanoina on aina että nämä löytyy mumman luota, näillä saa leikkiä sitten kun mumma ottaa hoitoon. Never in my lifetime. Varsinkin kun on serkut opettanut lahjonnalla mielistelemään itseään. T:Ainoa ja huonoin miniä.
....en olis kyllä ikinä arvannut, että sellaisestakin voi pahoittaa mielensä!
Minun ensimmäinen lapsenlapseni on tervetullut yökylään taikka päivätorkuille milloin hyvänsä hänen vanhempansa niin haluavat. Ja sängyn laitoin vain homman helpottamiseksi.
Ei se Sinunkaan anoppisi varmasti aio naperoa omia, uskoisin.
Onnellista odotusta =)
sänky, mutta mua ihan oikeasti ihmetyttää miksi? Pienet vauvat nukahtavat syliin ja ne saa tyynyillä ympäröityä vaikka mihin sohvankulmaan torkuille? Miksi ihmeessä pitää ruveta leikkimään, että teidän koti on lapsen koti ja hankkimaan kotiin kuuluvia tarvikkeita isovanhempien luo? Oliko teillä jo naapureiden ja tuttujen lapsiakin varten se tavara-arsenaali olemassa?
Itse olen ihaillen seurannut mieheni tätiä, jolla on kolme lasta ja näitten kautta yhteensä kuusi lastenlasta. Tädiltä löytyy tietenkin leluja, mutta muuten sanoo, että tämä on mummola, ei lasten koti. Kakarat peittojen kanssa siskonpetiin vaikka lattialle tarvittaessa, syöttötuolina toimii syli jne.
Asiasta hiukan sivuun, mutta tämän mieheni tädin luo näyttävät menevän myös kaksi miniää mielellään käymään, kun kukaan ei oleta, että lapset täytyy jättää sinne yökylään ja hoitoon, vaan pikainen tunnin kahvittelukin kelpaa. En ole itse miehen tädin miniä, joten aivan varmasti en voi tietää heidän anoppi-miniä-suhteistaan, mutta ko. miniöiden kanssa juteltuani olen saanut sen kuvan, että täti noudattaa lasten vanhempien asettamia rajoja ja kunnioittaa näitä kasvattajina tyrkyttämättä omia mielipiteitään joka asiaan - tällaista iloa en itse ole saanut kokea, arvostelua ja vihjailua toisista toimintatavoista kylläkin...
Hui hui, varo vaan..
Ihan kiva jos anoppi on kiinnostunut ja ystävällinen jne.. Oon ite seuraillut omaa anoppiani ja tullut siihen tulokseen, että hänellä on mennyt mummon ja äidin roolit pahasti sekaisin. (niin minulla ei ole itsellä lapsia)
Anoppi on hoitanut lapsenlastaan vauvasta asti, sängyt sun muut tietenkin löytyy. Nykyään anoppi nyyhkii, kun joutuu viemään lapsen takaisin vanhemmilleen "vain" noin 3:n viikon kesäloman jälkeen. Pitäisi vissiin nähdä enemmän.. Lapsen äidin luona on kaikki huonosti jne. Ja tämä ei ole mitään "minulla on niin ikävä" valitusta, vaan "lapsen pitäisi olla täällä" tyylistä urputtamista. hui! Jos oma äitini käyttäytyisi samalla tavalla, kehoittaisin hakeutumaan hoitoon - välittömästi!
Jos meille joskus lapsia tulee, sävelet tulemaan olemaan toiset alusta alkaen. Paras vaan kun sinäkin sanot (ystävällisesti ja asiallisesti), että et aio päästää lastasi yökylään kovin pienenä minnekään.