Olen yrittänyt paljon pohtia, mikä Sibbaa lukuun ottamatta suomalaisessa musiikissa, päinvastoin kuin monien muiden maiden säveltäjien musiikissa, on se tekijä joka tuottaa, toisin kuin 1900 luvun monien saksalaisten, venäläisten, ranskalaisten, englantilaisten (Britten) ym., emotionaalisen tunnehehkun, johon edellä mainitut eivät juuri pysty, ja ohjelmistoedustuksella mitattuna vähäosaista pitääkin suurmaita vastaan puolustaa.
Nouse riennä suomen musiikki
Anonyymi-ap
1142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uusasiallisuus ja älyllinen viileys on eräs syy siihen, että Wagnerin jälkeen saksalainen säveltaide tunnetuimpine edustajineen ei juurikaan kosketa intohimoisiin affekteihin, eivätkä pätevästä orkestrointitaidostaan huolimatta Pfitznerit, Orffit, Henzet, Hindemithit eivät olleet niin syvästi tuntevia säveltaiteilijoita, kun monet ja ansaitsemattaan jopa unohdetut suomalaiset säveltäjämestarit, sillä mikäli vaaka kallistuisi saksalaisten puolelle tunnevoiman määrällä mitattuna, minähän fanittaisin heidän säveltaidettaan ja viis veisaisin ylistämistäni suomen säveltäjistä, mutta kun heidän teoksensa ovat vaikuttavampaa musiikkia kuin 1900 luvun saksalaisten musiikki, on valinta suomalaisten eduksi selvä.