Kirjoitinkin tuonne jo toiselle palstalle, mutta tässä tämä kirjoitukseni..
Olemme avopariskunta joka on ollut yhdessä "virallisesti" vuoden (emme kihloissa).
Aloin odottaa lasta melko pian suhteen alussa, mies oli iloinen lapsesta ja muutimme yhteen asumaan. Alussa kaikki oli hyvin, mies osoitti että välitti ja rakasti minua. Seksi elämäkin oli hyvää.
Raskauden edetessä, mies pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän osoitti tunteitaan. Lihoin myös raskauden edetessä. Välillä oli parempia päiviä ja välillä huonompia. Seksi maistui vieläkin.
Sitten synnytinkin ihanan lapsen, mies oli mukana synnytyksessä.
Nyt kulunut noin 3 kk synnytyksestä ja kaikki on tietenkin erilaista, myös miehen tunteet. Mies ei enää sano "minä rakastan sinua", se olen minä joka sen sanoo. Olen kysynyt mieheltäni monesti rakastaako hän minua ja hän on vastannut, että rakastaa. Miksei hän voi itse sanoa sitä minulle sitten ilman minun kysymistä? Seksi sujuu, mutta välillä tuntuu että pakotan mieheni siihen.. Hän ei ole tainnut tehdä aloitetta nyt ollenkaan ( ei ainakaan tule mieleeni)..?
Lihoin raskauden aikana todella paljon (30kg) ja mies väittää ettei se haittaa häntä.. Kummasti hän vain katselee naisia enemmän kaupungilla (näin minusta ainakin tuntuu).. Kerran yllätin hänet siitä, että hän oli lukenut seksinovelleja yöllä kun olin mennyt nukkumaan (ei ollut tyhjentänyt sivuhistoriaa) ja tämä tapahtui ennen kuin pystyimme rakastelemaan synnytyksen jälkeen.. Se on ihan OK lukea seksinovelleja ja olenkin sanonut miehelle että saat kattoa pornoa yms kunhan et sitä salaa tee.. Mutta miksi tehdä tämä salaa?
Olemme riidelleetkin paljon viimeaikoina. Tämäkin vaikuttaa suhteeseemme negatiivisesti.
Oloni on suoraan sanottuna kurja. Miksi meille näin käy? Olenko muuttunut niin epähaluttavaksi ettei mieheni enää ole kiinnostunut minusta muuten kuin lapsensa äitinä.. Mies on ihana ja mahtava isä ja rakastan häntä todella paljon enkä halua menettää häntä. En vain tiedä mitä minun täytyy tehdä, jotta suhteemme kohentuisi..
Anteeksi sekava kirjoitukseni. Omat tunteet on vain vaikea siirtää "paperille"..
Olemme avopariskunta joka on ollut yhdessä "virallisesti" vuoden (emme kihloissa).
Aloin odottaa lasta melko pian suhteen alussa, mies oli iloinen lapsesta ja muutimme yhteen asumaan. Alussa kaikki oli hyvin, mies osoitti että välitti ja rakasti minua. Seksi elämäkin oli hyvää.
Raskauden edetessä, mies pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän osoitti tunteitaan. Lihoin myös raskauden edetessä. Välillä oli parempia päiviä ja välillä huonompia. Seksi maistui vieläkin.
Sitten synnytinkin ihanan lapsen, mies oli mukana synnytyksessä.
Nyt kulunut noin 3 kk synnytyksestä ja kaikki on tietenkin erilaista, myös miehen tunteet. Mies ei enää sano "minä rakastan sinua", se olen minä joka sen sanoo. Olen kysynyt mieheltäni monesti rakastaako hän minua ja hän on vastannut, että rakastaa. Miksei hän voi itse sanoa sitä minulle sitten ilman minun kysymistä? Seksi sujuu, mutta välillä tuntuu että pakotan mieheni siihen.. Hän ei ole tainnut tehdä aloitetta nyt ollenkaan ( ei ainakaan tule mieleeni)..?
Lihoin raskauden aikana todella paljon (30kg) ja mies väittää ettei se haittaa häntä.. Kummasti hän vain katselee naisia enemmän kaupungilla (näin minusta ainakin tuntuu).. Kerran yllätin hänet siitä, että hän oli lukenut seksinovelleja yöllä kun olin mennyt nukkumaan (ei ollut tyhjentänyt sivuhistoriaa) ja tämä tapahtui ennen kuin pystyimme rakastelemaan synnytyksen jälkeen.. Se on ihan OK lukea seksinovelleja ja olenkin sanonut miehelle että saat kattoa pornoa yms kunhan et sitä salaa tee.. Mutta miksi tehdä tämä salaa?
Olemme riidelleetkin paljon viimeaikoina. Tämäkin vaikuttaa suhteeseemme negatiivisesti.
Oloni on suoraan sanottuna kurja. Miksi meille näin käy? Olenko muuttunut niin epähaluttavaksi ettei mieheni enää ole kiinnostunut minusta muuten kuin lapsensa äitinä.. Mies on ihana ja mahtava isä ja rakastan häntä todella paljon enkä halua menettää häntä. En vain tiedä mitä minun täytyy tehdä, jotta suhteemme kohentuisi..
Anteeksi sekava kirjoitukseni. Omat tunteet on vain vaikea siirtää "paperille"..
Vastaukset 13
Vanhimmat
niin homma alkaa taas sujumaan.
tääläiset ongelmat eivät ole noin yksinkertaisia.
Ymmärtäisitte olla onnellisia pienestä ihmeestä, jonka olette tähän maailmaan luoneet. Kaikki kun ei saa niitä ollenkaan.
Alappas treenata ja laihduttaa esim. painonvartijoissa, miehesi rakastaa sinua varmaan mutta ajattele mitä muutoksia hänkin on nyt lapsen synnyttyä ja lihomisesi myötä saanut kokea.
Jos rakastat itseäsi ja miestäsi niin ota ohjakset omiin käsiisi ja tee asialle jotain, takaan että hoikempana jaksat paremmin olla äiti ja vaimo!!
Itsetuntosi nousee ja miehesikin sen huomaa, olet kauniimpi kuin koskaan hänen silmissään kun olet hoikka ja vielä hänen lapsensa äiti. Kuulostaa karmeelta mutta ulkonäöllä ON merkitystä!
Joku sovinisti ukko sanoi että vaimolla ja rakastattarella on eroa 30 kiloa. Tottahan se on. Onnea sinulle.
Jos haluat paksujen yksinhuoltajien sankkaan joukkoon niin syö lisää, mutta vaikutat fiksulta naiselta..
Koeta vaikka terveyskeskuksessa puhua painonhallinnasta.
Saat apua jos vain oma tahtosi/jaksamisesi riittää!
Luulen että miehes on hämillään kun olet muuttunut tyttöystävästä lihavaksi äidiksi. Teillä on nyt kriisinpätkä, koettakaa selvitä siitä! Ja sen ihanan lapsen kanssa on ihana olla kokonainen perhe, eikös vaan!
Kannattaisiko kuitenkin vielä miettiä, mikä on syytä ja mikä seurausta? (Vinkki: 30 kg on aika suuri muutos)
Ehditkö vauvan hoidon lisäksi huomioida miestäsi? (Vinkki: mieskin kaipaa hellyyttä)
Oletko uupunut ja unohtanut itsesi? (Vinkki: mieskin kykenee siivoamaan, tiskaamaan ja oppii käyttämään pesukonetta)
Mitäkö nyt?
Käske se miehesi pois sieltä seksisivuja kyttäämästä kotitöihin ja hävitä liika paino pois elämääsi haittaamasta. Perhe-elämä on kahden kauppa ja kivijalka lapsen terveelle kehitykselle. Rakasta lastasi, arvosta itseäsi ja huomioi kumppanisi!
Ei mies ole muuttunut, vaan sinä. Se on suoraan sanottu, saattaa kuulostaa ehkä julmalta, mutta kyllä se on aivan totta.
Meillä naisilla on joillain kummallinen tapa luulla, että kun synnytämme miehelle lapsen, sen pitäisi olla niin suuri asia että se korvaa menetetyn hyvän ulkonäön. Ei se korvaa, niin rakas ja tärkeä kuin lapsi onkin, ei se korvaa miehellesi sitä, millainen kaunokainen ennen raskautta olit hänen silmissään. Neuvoni on yksinkertainen; laihduta.
Ja neuvoja odottaville äideille; raskauden aikana EI tarvitse syödä kahden edestä. Herkut pitäisi ymmärtää jättää väliin. Ei raskaus tarkoita sitä, että saa syödä ylen määrin. Kyllä se ylipaino tulee samalla tavalla vaikka onkin raskaana.
Minullekin tuli kirjoituksestasi sellainen olo, että olet tainnut raskauden tuoman elämänmuutoksen myötä muuttua ihmisenä. Tuntuu siltä, että tarkkailet miestäsi ja hänen käytöstään enemmän kuin aiemmin. Anna hänellekin aikaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen: ei se ole miehellekään helppoa lapsen syntymän jälkeen, ja siitähän ei ole kuitenkaan vielä pitkää aikaa kulunut. Hellitä hetkeksi :) ettet vahingossa tarkoittamattasi ahdista miestäsi nurkkaan.
Mitä siihen pornosurffailuun tulee, mitä se haittaa jos miehesi käy salaa niillä pornosivuilla? Ei ole varmasti miehestä kivaa sekään, että pitäisi aina ilmoittaa siitä, että tulipas taas käytyä seksisivuilla... monet miehet häpeää sitä että etsivät netistä pornoa, eivätkä halua tehdä siitä isoa numeroa, ainakaan seurustelukumppanilleen. Parempihan se kuitenkin, että ne seksisivut riittävät vaikka niitä itsekseen salassa lukisikin, eikö? :)
Tää palsta on täynnä tämän tyyppisiä viestejä. Ei tuo tilanne voi tulla kenellekään eteen yllätyksenä. Suhde lässähtää vääjäämättä viimeistään lapsen syntymiseen.
mies on tehnyt tehtävänsä, mies saa mennä- kyllä se toimii toisinkinpäin.
Kaikilla on noin suurinpiirtein tarkoitus jatkaa sukua. Täts it.
AJATELKAA NYT! KYLLÄ MIEHEN KUULUU ARVOSTAA NAISEUTTA, JA ÄIDILLISYYTTÄ! EI NOIN VOI SANOA,ETTÄ LAIHDUTA! MITEN IHMISET ON NOIN KYLMIÄ? NAINEN ON NYKYYÄÄN ÄITI!?! PARISUHDE EI OLE MIKÄÄN "KAAVA" -"JOS ET LAHDU,NIIN LÄHDEN,VAIKKA OLENKIN SINUN LAPSEN ISÄ!"-EI SE NOIN MENE!EIKÄ SE LIHAVUUS OLE SIITÄ KIINNI,ETTÄ SYÖ KAHDEN EDESTÄ! TOISILLE SE VAAN KERÄÄNTYY HELPOMMIN! USKON,ETTÄ ALAT VÄITTELEMÄÄN! NIIN ITSEKESKEINEN TAIDAT OLLA!
Vai että suhde lässähtää vääjäämättä viimeistään lapsen syntymiseen..
3-vuotiaan lapsen äitinä ja monen vuoden parisuhteessa saman miehen (lapsen isän) kanssa eläneenä, voin ihka elävänä esimerkkinä kumota ton sun väittämäs tässä ja nyt. Seksi ei todellakaan huonontunut, ehkäpä jopa parani (aina ollut hyvää), kun opin nauttimaan vartalostani/naisellisuudestani lapsen syntymän jälkeen aivan uudella tavalla. Suhteeseen tuli toki muutos lapsen myötä, se syveni henkisellä tasolla, meistä tuli perhe.
Yleistäminen on penaalista.
miehet ovat usein vain poikia, eivätkä ymmärrä että nainen on aivan erilainen.
eivätkä ymmärrä että ”parempi olla tossun alla, kuin taivasalla”.
(kannattaisi huomata ennen kuin on myöhäistä).
Toki kannatan tasa-arvoisuutta ja se tulee paljolla puhumisella.
Nainen on väsynyt, on varmasti.
Mies ehkä kaipaa vapauksia, eikä ymmärrä että tässä vaiheessa hänelle kuuluu kaupassakäynti, pyykinpesu ja puolet ruuanlaitostakin.
Tietysti en tiedä miehen työn raskaudesta ym., mutta yllä olevasta pitäisi lähteä.
Pitäisi myös ymmärtää että
"TÄMÄNLAISTA ELÄMÄ ON"
ei se vaihtamalla parane, kyllä se ensimmäinen sittenkin on varmaan luotettavampi koko loppuiän, kuin vaihturit.
Kyllä uusi autokin on parempi kuin kolmevuotias auto jolla on ollut jo viisi omistajaa.
Kyllä vaihtureissa yleensä jokin vika on vaikka ei sitä heti huomaa.