Brooklyn

Pesula oli toisella puolella katua. Ruuhkattomin aika pestä liinavaatteet oli torstaiaamu. Nyt oli torstaiaamu.

Äiti oli jo ylhäällä ja lastasi lakanoita tyhjiin lastenvaunuihin. Sitten vaunut paukutettiin portaat alas ja työnnettiin ulos. Menimme aina samasta risteyksestä yli kadun toiselle puolelle.

Pesula oli lapselle huvipuisto, jossa kaikki pyöri ja humisi. Ihmisiä oli kaikenlaisia. Pesula oli kuin kirkko: kaikki istuivat aloillaan ja kutoivat, lukivat tai viikkailivat vaatteitaan. Muutamilla oli mukanaan viuhka, sillä päivä oli kuuma jo aamusta.
Kukaan harvoin keskusteli kenenkään kanssa mistään. En tiennyt miksi. Kaikkialla muualla keskusteltiin koko ajan, mutta ei pesulassa tai kirkossa. Se oli mielestäni kummallista.

Äitikään ei puhunut mitään, kun sulloi pyykkiämme vapaaseen koneeseen. Hän näytti vakavalta. Hänen ajatuksensa olivat muualla.
Pesukone oli kuin hirviö suuri suu auki nielemässä kaiken sinne heitetyn.

Kävelin kohti ikkunaa konemaailman käytävällä; istuin yleensä ikkunapenkillä ja odotin. Joskus piti odottaa kauan ja joskus pesulamatka tapahtui hetkessä. Piirtelen usein vihkooni.

Jokin näkemäni pysäytti minut. Käännyin ja palasin muutaman askeleen takaisin ja kurkistin ohittamani pesukoneen lasiluukusta sisään.

Koneessa pyöri kasvot. Ne olivat lapsen kasvot. Aina kun kone pysähtyi, näin ne selvästi. Oli kuin lapsi olisi nukkunut. Hänellä ei ollut mitään hätää. Hän ei herännyt ohjelman naksahduksiin, kohinaan tai pyörimisen jatkumiseen. Hän nukkui rauhallista unta lakanoiden keskellä.

Minusta hän näytti kauniilta.


(hihitystä)