Olen turhautunut ja onneton.
Tyttäreni on lihava 124 kiloa ja vasta 15.vuotias!
Pelkään hänen puolestaan, että hän saa ylipainonsa johdosta ties mitä sairauksia.
Teen päivittäin monipuolista kasvispainoitteista ruokaa, keitän joka aamu kaurapuuroa en kanna kotiin herkkuja, mutta jostain hän kehittelee ylimääräistä syötävää.
Viikkorahan käteen antamisen olen lopettanut parivuotta sitten, koska ne menivät karkkeihin ja roskaruokiin, nykyään käymme yhdessä kerran kuukaudessa ostoksilla jolloin hän saa käyttää viikkorahansa valvotusti johonkin muuhun kuin syömiseen.
Olemme käyneet lääkärissä (tyttö on täysin terve ei mitään aineenvaihdunta ongelmaa tms.).
Tuntuu niin tuuperruttavalta, kun tuntuu, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit syyllistävät mua vanhempana tyttäreni ylipainosta.
Olen koittanut puhua tyttärelleni järkeä ja olen koittanut houkutella häntä painonhallinta/laihdutusryhmiin tms. tuloksetta.
Psykologin luona tyttö käy viikottain koulukuraattorin kehoituksesta, mutta eipä syömiseen johtavat syyt ole selvinneet sielläkään.
Meillä on neljä lasta kaksi poikaa ja kaksi tytärtä ja muilla kolmella lapsella ei ole ainakaan huomattavaa ylipainoa.
En yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä.
Tyttäreni on lihava 124 kiloa ja vasta 15.vuotias!
Pelkään hänen puolestaan, että hän saa ylipainonsa johdosta ties mitä sairauksia.
Teen päivittäin monipuolista kasvispainoitteista ruokaa, keitän joka aamu kaurapuuroa en kanna kotiin herkkuja, mutta jostain hän kehittelee ylimääräistä syötävää.
Viikkorahan käteen antamisen olen lopettanut parivuotta sitten, koska ne menivät karkkeihin ja roskaruokiin, nykyään käymme yhdessä kerran kuukaudessa ostoksilla jolloin hän saa käyttää viikkorahansa valvotusti johonkin muuhun kuin syömiseen.
Olemme käyneet lääkärissä (tyttö on täysin terve ei mitään aineenvaihdunta ongelmaa tms.).
Tuntuu niin tuuperruttavalta, kun tuntuu, että lääkärit ja ravitsemusterapeutit syyllistävät mua vanhempana tyttäreni ylipainosta.
Olen koittanut puhua tyttärelleni järkeä ja olen koittanut houkutella häntä painonhallinta/laihdutusryhmiin tms. tuloksetta.
Psykologin luona tyttö käy viikottain koulukuraattorin kehoituksesta, mutta eipä syömiseen johtavat syyt ole selvinneet sielläkään.
Meillä on neljä lasta kaksi poikaa ja kaksi tytärtä ja muilla kolmella lapsella ei ole ainakaan huomattavaa ylipainoa.
En yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi
En tiedä auttaako vastaukseni millään lailla mutta vastaan kuitenkin.
Millä tavalla olet tyttärellesi ehdottanut (esim.) painonvartijoihin liittymistä? Oletko hieman syyllistänyt häntä tai kiukkuisesti ärähtänyt "Liity ny hyvä ihminen laihduttaja ryhmiin"?
Ehkä kannattaisi ystävällisesti sanoa, että painonvartijat olisi hyvä juttu. Sieltä saa kavereita ja kannustusta :) Kerro hänelle että se on mukava paikka :)
Onko sinulla ylipainoa? Jos on, niin voisit yhdessä tyttäresi kanssa mennä painonvartijoihin. Tai joku muu lapsistasi tai tuttava :)
Hyvä, että valvot mihin hän rahansa käyttää ja teet hänelle terveellistä ruokaa.
Olen itse aikoinani pudottanut 70kg painon 55kg. (Nykyinen painoni, pituutta 165cm) Ja nimen omaan terveellisellä ruualla ja liikkumisella. Suosittelen OIKEESTI painonvartijoita. En mitään ihme diettejä!
Voisitte ehkä perheen kanssa (tai sinä tyttäresi kanssa) käydä aina iltaisin esim. 20-40min lenkillä. Puhuisitte kaikkea kivaa ja mitä kaikkia kivoja vaatteita voisi sitten ostaa kun on esim. 30kiloa lähtenyt :) Aseta tyttärellesi tavoitteita ja palkitse hänet (esim. uudella vaatteella joka varmasi pukee häntä paremmin) aina välillä KUN ;) laihdutus on onnistunut.. Ja 20 kilon jälkeen tavoitteena voisi olla esim. 10kg pois, sen jälkeen taas 15kg ja sittenhän hän varmasti olisi jo normaalipainoinen? (en tiedä tyttäresi pituutta?)
Tsemppii :) vastailen kyllä mielelläni lisää jos sinulla on jtn kysyttävää.
Minulla on 19 v. tyttö . Hän on ollut ylipainoinen pienestä , n. 6 vuotiaasta asti . 15-vuotiaana hän oli mummolassa koko kesän ja alkoi siellä laihduttaa . Syksyllä painonpudotus jatkui ja hän laihtui kaikkiaan n. 30 kg . Hän ja koko perhe olimme onnellisia uudesta sievästä tytöstä . Noin vuosi sen jälkeen hän sairastui vakavaan masennukseen . Tuli itsensä viiltelyä ja hän oli välillä ihan psykoosissa . Kaksi vuotta hän kävi psykoterapiassa ja on nyt taas tasapainoinen iloinen itsensä , mutta painaa enemmän kuin koskaan ennen . Painoaan hän ei ole minulle sanonut mutta arviolta 120 kg sitä on . En uskalla enää koskaan puuttua hänen painoasioihinsa . Minulle on pääasia että hän on terve .
Se on pahinta mitä vanhemmat voivat tehdä, kuin huomautella lapselleen painosta, vaikka ystävälliseen sävyyn.
Lapselle tulee tunne ettei hän kelpaa sellaisena kuin on eikä lapsi osaa vielä ymmärtää terveydellisiä seikkoja, kun ei edes vanhemmatkaan ylipainoiset...
Varsinkin, jos lasta kiusataan koulussa tms. hänellä menee luottamus tärkeimpiin ihmisiin eli vanhempiinsa, jos hekin huomauttelevat painosta.
Parempi on, jos perhe on aktiivinen, harrastaa yhdessä kaikkea mukavaa lähes päivittäin esim. kalastusta, marjastusta, lintujen bongausta, samoilua, uintia, pyöräilyä, telttailua tms.
Perheen tulisi muutenkin toimia yhdessä, tehdä yhdessä ruokaa, siivota ym.
Se ettei 15-vuotiaalle luota viikkorahoja käteen on mielestäni typerää ja varmasti saa nuoren kapinoimaan, koska varmasti tietää miksei saa kuin valvotusti sen käyttää.
Kerran viikossa oleva herkuttelupäivä ei ole pahasta enemminkin hyväksi ettei himot pääse aivan valloilleen.
Luulen, että tyttäresi on masentunut ja se on erittäin hyvä, että hän käy juttelemassa säännöllisesti ammatti-ihmisellä.
Tärkeintä on, että tuet tytärtäsi ja näytät, että rakastat häntä.
Unohda nyt hänen painonsa ja tee kaikkesi jotta tytär tuntisi olonsa kauniiksi hyväksytyksi nuoreksinaiseksi.
Olen suurimmaksi osaksi kanssasi samaa mieltä, mutta tytön vanhemmathan ajattelevat lapsen tulevaisuutta. Ei pelkkää lapsuutta!
Jos tyttö on vasta 15v, hän ehtii mainiosti pudottaa painoaansa normaalimittoihin ennen "aikuisikää" (18 ylöspäin) Tytön elämä aivan varmasti olisi helpompaa normaalipainoisena kuin lihavana. Luultavasti häntä kiusataan koulussa juuri tuosta lihavuudesta :(
Ja juuri sen takia, koulukiusaamisen (jos sitä on esiintynyt?) on tärkeää että hänellä on koti ja perhe johon hän saa tulla turvallisin mielin, ja mielin että hänestä välitetään :) Mutta vaikka vanhemmat kannustavat laihduttamaan, TERVEELLISIIN ELÄMÄN TAPOIHIN ei se tarkoita, että he eivät välitä. Päinvastoin! On hienoa että on tuollaiset vanhemmat!
Ja tuo viikkoraha juttu on hyvä. Silloin ei tule edes kiusausta käyttää rahaa esim. (vanhemmilta salaa) hampurilaisiin...
Eikö vain?
hei.
olen itse 14 vuotias tyttö, olen pitkä 167 ja painan n.68 joten en ole mitenkään pahasti ylipainoinen, vaikka ylimääräistä toki onkin vähän.
viime syksynä äitini alkoi antaa minulle painonvartioiden esitteitä, pistetaulukkoja ja joitain hänen vanhoja painonvartija juttujaan.
laskin muutamia viikkoja pisteitä, ja painoni tippui 71stä 68, jona se on pysynyt tähän asti, koska en ole sen jälkeen jaksanut millään lailla 'laihduttaa'.
en ajatellut asiaa silloin, vaan vasta äsken luettuani noita tekstejä aloin ajatella, että pitikö/pitääkö äitini minua lihavana, vai haluaako hän vain ettei minusta tule kuin siskoni (aika reilusti ylipainoinen, tosin jo aikuinen). en oikeesti ole tajunnut sitä aiemmin, mutta sekin oli jonkinlaista huolehtimista.. luulisin.
minusta ainakin oli mukava, että äiti ei millään lailla sanonut suoraan mitään! hän vain pyysi minua katsomaan esitteitä, ja kokeilemaan jos halusin.
joten, kiitos äiti :) ehkä mä taas alan laskemaan pisteitä! :) jos vaikka koulun alkuun mennessä olisin jo ihan 'kivassa kunnossa'!
Aloitetaan jellonasta: "15-vuotiaana hän oli mummolassa koko kesän ja alkoi siellä laihduttaa . Syksyllä painonpudotus jatkui ja hän laihtui kaikkiaan n. 30 kg .Noin vuosi sen jälkeen hän sairastui vakavaan masennukseen . Tuli itsensä viiltelyä ja hän oli välillä ihan psykoosissa ."
En nyt oikein ymmärtänyt. Oliko hän jo aiemmin sairas vai laukesiko sairaus sitten syystä tai toisesta vuosi laihtumisen jälkeen? Tutkimusten mukaan itse laihdutus ei masenna, mutta siihen liittyvät odotukset saattavat masentaa jos ne eivät laihtumisen myötä toteudu. Pitäisin äärimmäisen epätodennäköisenä, että tyttäresi ongelmat johtuivat pelkästä laihduttamisesta. 30kg pudotettavaa on aika hurjasti 15v tytöllä, ja veikkaisin että hänellä on ollut ongelmia jo aiemmin syömisen kanssa kun hänellä on noin paljon ylipainoa ollut. Hirvittävän monille nuorille ja vanhemmillekin syöminen on ongelma. Joko syödään liikaa tai liian vähän tai sitten painonvaihtelu on holtitonta. Mikään näistä ratkaisuista ei ole terveen ihmisen ratkaisu, vaan taustalla on useinmiten itsetunnon, kehonkuvan, nälän tunteen säätelyn tai jonkun muun seikan vaikeuksia.
APlle: Mitäs jos keksisit tytön kanssa jonkun kivan harrastuksen? Alkaisitte vaikka käydä jumpilla? Varmasti mieliala nousisi (liikunnalla on sellainen vaikutus) ja todennäköisesti myös paino putoaisi.
Eihän sitä koskaan lääketieteellisesti todistettu että juuri laihdutus olisi sairauden aiheuttanut . Oma luuloni kuitenkin se on , kun ajattelee esim. miten raju painonpudotus vaikuttaa hormonitoimintaan . Mielialat ainakin meillä naisilla ovat yhteydessä hormoneihin . Ennen painonpudotusta hänellä ei ollut mitään masennukseen viittaavaa vaikka tietysti hän oli koulukiusattu . Voihan olla että sairauden puhkeamiseen vaikutti myös vuosikausien stressin loppuminen ? Syyt jäävät arvailujen varaan . Olen tosin lukenut psykologin arviot myös .
Minun mielestäni hän meni siitä missä aita on matalin . Nyt onneksi tytön mieliala on kunnossa . Hän on jo täysi-ikäinen ja saa hoitaa omat painoasiansa niinkuin haluaa . Olen tosin ainaa valmis auttamaan jos hän apua pyytää .
olen 15-vuotias tyttönen, enkä ole ikinä ollut ylipainoinen, vain hieman pyöreä. Äiti on pienestä asti käynyt kanssani lenkillä ja patistanut minua liikkumaan. Ja on sanonut minua lihavaksi. Vaikka en ole sitä koskaan ollut, äiti ei tahdo, että minusta tulee lihava. Monet itkut ja väittelyt olemme asiasta käyneet. Joskus kun minulla oli paljon pikkurahaa kukkarossa, kävin jatkuvasti kaupassa ostamasa naposteltavaa----salaa. Mutta kun ei ole, ei voi kauppaankaan lähteä. En ole edelleenkään ylipainoinen, 170 cm ja 57 kg.