Heippa.
Tämä on rehellinen kamunhakuviesti.
Ainut oikea ystäväiseni asuu pk-seudulla uusioperheineen joten häntä näen ikävän harvoin.. lähempää uutta seuraa jos löytyisi, olisi toivomus pieni.
Puhelin ei ole soinut herran aikaan, seiskaa ja aku ankkaa viimeksi kaupattiin. Onneksi edes puhelimyyjät ovat aktiivisia, muutenhan sitä epäilisi olevansa olemassa.
Ihmisenä en ole musta tai valkoinen, olen lähinnä sitä harmaata aluetta. Koulussa ei kiusattu, mutta ei muutakaan huomiota jaettu. Käytin baseball-takkia tai maastohousuja epätyttömäisesti. Tunsin itseni aina erilaiseksi, tunne on tainnut jatkua nykypäiviinkin asti.. Olin äärettömän rakastunut useammankin kerran yläaste-ja lukioiässä, mutta en suurin surminkaan tohtinut sitä paljastaa HÄNELLE. Piirtelin vain sydämiä kirjojen kansiin.
Olin ujo. Olin melko kova punastumaan enkä inhonnut mitään niin paljon kun esitelmiä luokan edessä. Olin ujo mutta rempseä tyttö. (-se on mahdollista!).
Olen yo-merkonomi, ehkä siksi että en ole keksinyt mitä oikeasti tahdon tehdä :) Olen silti mielestäni nokkela keskustelija, vaikka näin varmaan jokainen idiootti ajattelee itsestään. Yliopistoon en ole mennyt vain siksi että en jaksa olla ikuinen opiskelija. Mutta ihailen heitä jotka jaksavat ja pysyvät vielä hengissä. Respect.
Ensimmäinen seurustelu oli katastrofi. Rokkabillyrenttu. Tästä suhteesta jäi vain rakkaus rokkabilly-musiikkiin.
Toinen suhde loppui vuosi sitten, katsellut olen ympärilleni silmät avoimina, mutta poikaystäväehdokasta ei löydy. Ilmeisesti pitäisi uusia silmälasit.
Olen oinas. Hitusen poikamainen luonne. Olen lievästi yllytyshullu. Tykkään valokuvata, kävellä kaupungilla, juoda kahvia tai punaviiniä, pelata sählyä, jääkiekkoa, tennistä tai puhkua punttista. Antikvariaatit, kirjastot, kirppikset, järven rannat tai kiviset kalliot ovat mielipaikkoja. Satunnaiset festarit ja keikat joihin mielellään seuran kera lähtisi useamminkin!
Harrastan pienimuotoista kierrätystä, pidän eläimistä, inhoan luonnon pilaamista ja yleistä järjetöntä hävitystä. En ole kuitenkaan aktivisti, kunhan murisen itsekseni ja yritän pitää omalta osaltani maapallon kunnossa.
Shoppailla en osaa, mutta se on hyvä koska rahaakaan ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Materiaalinen hyvä ei ole ykkössijalla.. mutta jos joku lahjoittaisi taulu-tv:n, en kieltäytyisi.
Mitä minusta saisi irti ystävänä?
Rehellisesti sanoen olen melko törppö. Voin kevyesti unohtaa toisen syntymäpäivän, en osaa askarrella pikkusöpöjä kortteja, en jaksa lähetellä sähköpostissa FW-kiertokirjeitä vain siksi että vastustan spämmiä. Sanon suoraan asioita. Herkkä saattaa loukkaantua vaikka sitä en missään nimessä tarkoita.
Viihdyn melko paljon yksinkin, mutta kaipaisin myös ex tempore kaffe-seuraa. Kai sitä tottuu mihin vain paitsi jääpuikkoon takapuolessa (vanha äijä-sanonta).
Hyvänä puolena, olen sitä parin hyvän ystävän materiaalia, joka ei petä, jätä tai valehtele. En osaa olla epärehellinen. Neuvon ja autan hyvin mielelläni, se on ystävän velvollisuus :)
Ihmisessä arvostan ahkeruutta, rempseyttä, huumorintajua, kykyä maata x-asennossa aurinkoisella nurmikolla.
Ystävän sukupuolella ei ole väliä. Ystäviä on muutenkin liian vähän, joten heitä ei pidä erotteleman.
Jos sinua harmittaa samalla tavalla olla fiksu, filmaattinen ja yksin, laita meiliä. Ihmetellään yhdessä että mikä ihme ihmisiä vaivaa nykypäivänä?
Thanks.
Tämä on rehellinen kamunhakuviesti.
Ainut oikea ystäväiseni asuu pk-seudulla uusioperheineen joten häntä näen ikävän harvoin.. lähempää uutta seuraa jos löytyisi, olisi toivomus pieni.
Puhelin ei ole soinut herran aikaan, seiskaa ja aku ankkaa viimeksi kaupattiin. Onneksi edes puhelimyyjät ovat aktiivisia, muutenhan sitä epäilisi olevansa olemassa.
Ihmisenä en ole musta tai valkoinen, olen lähinnä sitä harmaata aluetta. Koulussa ei kiusattu, mutta ei muutakaan huomiota jaettu. Käytin baseball-takkia tai maastohousuja epätyttömäisesti. Tunsin itseni aina erilaiseksi, tunne on tainnut jatkua nykypäiviinkin asti.. Olin äärettömän rakastunut useammankin kerran yläaste-ja lukioiässä, mutta en suurin surminkaan tohtinut sitä paljastaa HÄNELLE. Piirtelin vain sydämiä kirjojen kansiin.
Olin ujo. Olin melko kova punastumaan enkä inhonnut mitään niin paljon kun esitelmiä luokan edessä. Olin ujo mutta rempseä tyttö. (-se on mahdollista!).
Olen yo-merkonomi, ehkä siksi että en ole keksinyt mitä oikeasti tahdon tehdä :) Olen silti mielestäni nokkela keskustelija, vaikka näin varmaan jokainen idiootti ajattelee itsestään. Yliopistoon en ole mennyt vain siksi että en jaksa olla ikuinen opiskelija. Mutta ihailen heitä jotka jaksavat ja pysyvät vielä hengissä. Respect.
Ensimmäinen seurustelu oli katastrofi. Rokkabillyrenttu. Tästä suhteesta jäi vain rakkaus rokkabilly-musiikkiin.
Toinen suhde loppui vuosi sitten, katsellut olen ympärilleni silmät avoimina, mutta poikaystäväehdokasta ei löydy. Ilmeisesti pitäisi uusia silmälasit.
Olen oinas. Hitusen poikamainen luonne. Olen lievästi yllytyshullu. Tykkään valokuvata, kävellä kaupungilla, juoda kahvia tai punaviiniä, pelata sählyä, jääkiekkoa, tennistä tai puhkua punttista. Antikvariaatit, kirjastot, kirppikset, järven rannat tai kiviset kalliot ovat mielipaikkoja. Satunnaiset festarit ja keikat joihin mielellään seuran kera lähtisi useamminkin!
Harrastan pienimuotoista kierrätystä, pidän eläimistä, inhoan luonnon pilaamista ja yleistä järjetöntä hävitystä. En ole kuitenkaan aktivisti, kunhan murisen itsekseni ja yritän pitää omalta osaltani maapallon kunnossa.
Shoppailla en osaa, mutta se on hyvä koska rahaakaan ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Materiaalinen hyvä ei ole ykkössijalla.. mutta jos joku lahjoittaisi taulu-tv:n, en kieltäytyisi.
Mitä minusta saisi irti ystävänä?
Rehellisesti sanoen olen melko törppö. Voin kevyesti unohtaa toisen syntymäpäivän, en osaa askarrella pikkusöpöjä kortteja, en jaksa lähetellä sähköpostissa FW-kiertokirjeitä vain siksi että vastustan spämmiä. Sanon suoraan asioita. Herkkä saattaa loukkaantua vaikka sitä en missään nimessä tarkoita.
Viihdyn melko paljon yksinkin, mutta kaipaisin myös ex tempore kaffe-seuraa. Kai sitä tottuu mihin vain paitsi jääpuikkoon takapuolessa (vanha äijä-sanonta).
Hyvänä puolena, olen sitä parin hyvän ystävän materiaalia, joka ei petä, jätä tai valehtele. En osaa olla epärehellinen. Neuvon ja autan hyvin mielelläni, se on ystävän velvollisuus :)
Ihmisessä arvostan ahkeruutta, rempseyttä, huumorintajua, kykyä maata x-asennossa aurinkoisella nurmikolla.
Ystävän sukupuolella ei ole väliä. Ystäviä on muutenkin liian vähän, joten heitä ei pidä erotteleman.
Jos sinua harmittaa samalla tavalla olla fiksu, filmaattinen ja yksin, laita meiliä. Ihmetellään yhdessä että mikä ihme ihmisiä vaivaa nykypäivänä?
Thanks.
Vastaukset 3
Vanhimmat
täällä olisi myös Tampereen tyttö, ikää 25-v. Vaikutit tekstisi perusteelta pitkälti samantyyliseltä kuin itse olen, joten otahan yhteyttä mikäli vielä kamuja olet hakemassa.
[email protected]
Luin viestiäsi ja naureskelin. Harmillista, että asun Helsingissä. Olet varmasti tutustumisen arvoinen tyyppi :) Oikein hyvää kesää sinulle.
Kiitos vastanneille! Ihana huomata että on olemassa mukavia ihmisiä jotka uskaltavat ottaa yhteyttä :)
Pahoittelen jos en ole vastannut juuri sulle joka olet viestiä laittanut.. olen vähän huono kirjallisessa ilmaisussa kuten voi yltä huomata :)
Hyvää jatkoa kaikille!