Tilanne on seuraava:
Olemme mieheni(avomies) olleet yhdessä kuusi vuotta ja aina silloin tällöin mies saa sellaisen päähänpiston,että ei halua olla enää kanssani.Kuitenkin jatkamme ja unohdamme taas tuollaiset jutut.Taas eilen pitkästä aikaa mies sanoi,että haaveilee elämästä ilman minua.Tuosta suivaantuneena kävelin tänään asuntotoimistoon ja kysyin asuntoa.Löytyi hyvä pienhkö kaksio,vuokra 292e.Sanoin miehelleni miettiväni muuttoa,kun kerran hänkin haluaa minut pois.ei halua keskustella asiasta ja juuri äsken lähti ulos yksin.Niinpä kysyn kannattaako tätä hommaa katsoa vielä vai kävelenkö huomenna asuntotoimistoon ja otan sen asunnon ja muutan pois.
Mielipiteitä ja neuvoja tilanteeseen
Olen asian kanssa aika yksin:((
Olemme mieheni(avomies) olleet yhdessä kuusi vuotta ja aina silloin tällöin mies saa sellaisen päähänpiston,että ei halua olla enää kanssani.Kuitenkin jatkamme ja unohdamme taas tuollaiset jutut.Taas eilen pitkästä aikaa mies sanoi,että haaveilee elämästä ilman minua.Tuosta suivaantuneena kävelin tänään asuntotoimistoon ja kysyin asuntoa.Löytyi hyvä pienhkö kaksio,vuokra 292e.Sanoin miehelleni miettiväni muuttoa,kun kerran hänkin haluaa minut pois.ei halua keskustella asiasta ja juuri äsken lähti ulos yksin.Niinpä kysyn kannattaako tätä hommaa katsoa vielä vai kävelenkö huomenna asuntotoimistoon ja otan sen asunnon ja muutan pois.
Mielipiteitä ja neuvoja tilanteeseen
Olen asian kanssa aika yksin:((
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mielestäni teet oikean ratkaisun jos otat sen asunnon.
Anna miehen toteuttaa haaveensa ja katsoa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Onnea sulle paljon ja voimia!
juu, samaa mieltä. jos mies on toistamiseen tuonut unelmansa esiin, niin osoitat aikuisuutesi sillä, että uskot sen, mitä sinulle puhutaa. muuta pois, vaikka hammasta purren, ja tietäen, että JOS olette oikeat toisillenne, niin sittenpä tiedät kun jälleen menette yhteen, että enää ei tarvitse kuunnella moista ja tiedät, että kaverisikin tietää, että oikeasti haluaa sinut.
miun exäni ruikutti sillointällöin sammaa. Halusi kuitenkin jatkaa.
Sitte sain tietää kahdesta "hoidosta" joita se piti siinä sivussa. Arvooppas, siirtykö ukko ulukoruokintaan ja sassiin!
Mikäli suhteenne vieläkin on tuolla tasolla, että toinen marssii ulos ja sinä haet toista asuntoa, niin eiköhän olisi parempi muuttaa.
Parisuhde on kompromisseja, luopumista, yhteistä hyvää, keskustelua, ei tokaisuja ja loukkaantumisia. Muuta pois ja aloita vaikka seurustelu "entisen" kanssa, molemmat hieman kypsyneinä.
helvetin korvesta löytyy noin halpoja kaksioita?
Nyt neiti äkkiä pois sieltä.Sun pitää arvostaa itseäsi sen verran.Laita elämäsi kuntoon ja näytä sille jätkälle mitä se menetti.Mä en miettisi hetkeäkään jos oma mies sanoisi jotain tollasta.
mietin aivan samaa täällä itsekin!!
Hän taisi olla aika varma päätöksestään jos jo aikasemmin oli asiasta maininnut(?) rauhallisesti ja katso miten juttu etenee, kun hän lähtee niin kait takaisin tulee jos haluaa.
mutta eihän siinä voi oikein mitään tehdä jos toinen sanoo lähtevänsä, vapaa tahto.
Aion vielä kuitenkin asiaa katsoa jonkin aikaa,ollaan kuitenkin aikuisia.Minä 25v ja mieheni 30v.Luulen,että tämä asia selviää tästä.
Kerron nyt oman tarinani. Minä olin onnellinen mieheni kanssa,mutta omista ongelmista ja lapsuudenjutuista johtuen sanoin tasaisin välein hänelle, että erotaan. Kysymys oli rakkauden testaamisesta ja siitä, että hän oli päässyt minua lähemmäksi kuin kukaan. Ja tahtomattani halusin häntä kauemmaksi...huonosti käyttäytyen. Ja en kuitenkaan halunnut....Sekavaa, no.... Lopulta hän kyllästyi oikeutetusti käytökseeni ja kertoi haluavansa erota. Erosimme ja olen tajunnut mitä olen menettänyt. Koskaan en uudestaan tee virhettä, että käyttäydyn noin tai sanon erosta. Eron myötä olen joutunut kasvamaan ihmisenä ja käymään vaikeita asioita läpi. Se on toivottavasti kuitenkin kannattanut ja tiedän olevani valmis uuteen aikuisempaan suhteeseen. Se ei vain ole enää mahdollista rakastamani exän kanssa. Sinulle antaisin neuvon, jota olisin toivonut mieheni tekevän: Sano hänelle, että erotaan,jos hän vielä ehdottaa moista. Jos hän ei välitä sinusta, niin silloin saat tietää sen, mutta jos rakastaa, niin peruu puheet. Silloin kysymys voi olla samasta kuin minulla ja koska miehesi ikä täsmää suurin piirtein omaani,niin saattaa hän käydä läpi myös kolmenkympin kriisiään.....Tsemppiä ja jaksamista!
Pitipä sattua, olen nimittäin itse tasan tässä tilanteessa. Siis ottavana osapuolena (ja mies). Meillä on onnellinen parisuhde, paitsi että aina riidan tullen puolisoni suuttuu todella runsaasti, ja hän ei keksi muita argumenttejä kuin että haukkuu minut pataluhaksi ja sanoo että erotaan. On jättämässä minua vähän väliä, on pakkaamassa kamoja, on perumassa aina kaikkea mahdollista yhteistä kivaa. Vessanpönttöönkin on lentänyt erilainen määrä erittäin tunnepitoisia esineitä.
Usein riidan aiheet ovat mielestäni aivan mitättömän pieniä, mutta niistä tulee valtava tappelu. Sitten taas kun nainen leppyy, leperrellään niin miten rakastetaan ja halutaan kaikkea yhdessä, kunnes taas jokusen päivän päästä sama uudestaan. Teen kaikkeni hänen eteensä, ihan kaiken mitä vaan mies voi yrittää naiselleen antaa, mutta mikään ei riitä. Riidantullen on aina sama laulu "mä jätän sut". Ei koskaan pelkkää "normaalia" riitaa, vaan rajuinta mahdollista.
Eikä tässä muuten mitään mutta kun on lapsikin tulossa niin pois ei vaan voi lähteä, muuten olisin jo saattanutkin pakata kamani. En voi jättää lastani yksin ilman isää, en millään. Siksi tässä tappelenkin, en vaan pysty tekemään sitä.
Olen totaalisen väsynyt, epätoivoinen ja jopa itsetuhoinen. Meillä voisi olla asiat niin hyvin yhdessä, hyvät työpaikat, kiva talo ja kaikkea, mutta säännölliset ja mielestäni täysin aiheettomat raivokohtaukset tekevät elämästä pelkkää helvettiä. En jaksa kunnolla käydä töissä, ei kiinnosta syöminen. Tätä kirjoittaessa olen syönyt mitään viimeksi eilen puoliltapäivin, tuntuu ettei sillä ole enään mitään väliä.
Jos nämä ovat edelleen testejä puolisoltani että pysynkö hänen kanssaan, niin nämä käyvät ihan liian raskaiksi. Olen sanonut ja vannonut hänelle moneen kertaan että kyllä mä tässä pysyn, naimisiinkin olisin valmis menemään, mutta nykytilanteessa se ei näytä mahdolliselta.
Osaisitko ehkä antaa vinkin, mitä voisin tehdä asialle? Rakastan puolisoani ihan valtavasti, mutta hän tuhoaa onnellisen suhteemme jatkuvilla raivonpuuskilla ja rakkaiden esineiden tuhoamisella. En kertakaikkiaan enää jaksa. Olen IHAN loppu.
syy tuohon haaveiluun omasta elämästä ilman minua oli se kun en antanut hänen nukkua,hänelle alkoi seuraavana päivänä työt,oli siis loman viimeinen ilta.On myös ollut epämääräisiä lähtöjä yksin ulos sanomatta mitään ja tulee parin/kolmen tunnin päästä kotiin,nekin ovat luovat oman kuvansa,että hänellä voisi olla toinen,mistä tiedän,että hänelle mahdollisesti olisi toinen nainen?
Ikävää tuo tyttöystäväsi uhkailu. Itselläni on ystävätär joka tekee tuota samaa miehelleen aina välillä, uhkailee erolla ja aina on riidan jälkeen uskoutumassa että nyt heillä menee niin huonosti että varmaan eroavat. Itse aina häneltä kysyn että miksi hän erolla uhkailee, ei varmasti ole hänen avokistaan se mukavaa. Sanoo että hänellä joskus vain napsahtaa kun hänestä tuntuu riidan aikana ettei mies ota häntä vakavasti lainkaan, tai usko siis kuinka paljon häntä joku asia vaivaa/loukkaa ja kuinka hän haluaisi asiaan ratkaisun. Mies vain "joo, joo":ttelee. Sanoi että jos muuten ei saa miestä ottamaan asiaa tosissaan, erosta puhuminen ainakin hänet herättää.
Typerää ja lapsellista siis mutta jollain tavalla kyllä itsekin tunnistan sen ärsyyntymisen kun mies ei ota minun tunteita mitenkään vakavasti, luulee että vain keksin väkisin riidan aihetta vaikka oikeasti tuntuu pahalta. Silti en hyväksy erolla uhkailua, ei parisuhteessa pitäisi joutua olla varpaillaan ja pelätä että toinen jättää jos tekee jotain hiukan väärin!
Olen itse ollut tuossa samassa tilanteessa, että vaimo nostaa ihan infernaalisia raivonpuuskia.
Koita nieleskellä vielä vuosi tuota niin, että vaimo saa synnytettyä ja imetettyä ja yritä jollain keinoin saada hänet syömään psyykelääkettä, ihan totta.
Kuullostaa pahalle ensin, eikä haluaisi myöntää, että oma kulta on henkisesti tasapainoton, vai mitä? Se lääke ei ole kuitenkaan kuin jotain kemikaalia, jota vaimosi aivoista himan puuttuu. Sitä lisäämällä raivokohtaukset vähenevät huomattavasti ja elämästä tulee tasapainoisempaa.
Ainoana huonona puolena tuossa on, että vaimo ei enää saa enää niin helposti orgasmia kuin ennen; usein ei ollenkaan.
Minuakin vaimo uhkaili erolla joka kuukausi, mutta rupesin lopulta kuittaamaan ne jutut: ai taas on avioeropäivä.