Hei te miehet, jotka ette juurikaan ole seurustelleet aiemmin ja löytäneet sen oikean vasta kolmenkympin hujakoilla! Kuinka olette "oppineet" elämään vakituisessa parisuhteessa ja päästämään irti vapaudestanne ja luopumaan rauhallisesta yksinelostanne? Ja jos ei ole ollut omia lapsia ja eikä hirveästi kokemusta lasten kanssa olosta, oletteko oppineet pitämään "sen oikean" lapsista?
Mulla pitäisi varmaan laittaa nimimerkiksi,että "arvaappa millaiseen mieheen olen ihastunut?"...
Olen ihastunut, mutta pelkään riistäväni mieheltä vapauden...
Mulla pitäisi varmaan laittaa nimimerkiksi,että "arvaappa millaiseen mieheen olen ihastunut?"...
Olen ihastunut, mutta pelkään riistäväni mieheltä vapauden...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Teet sille "pojalle" vaan palveluksen jos nappaat sen.Veikkaan,että siitä se vapaus vasta alkaa ku ei tarvitse mietiskellä naisia ku on oma kulta kainalossa ja elämä edessä.Suurin osa heistä on vaan niin epävarmoja rakkauden suhteen ja sillä tavalla haukkuu suhteet hiiteen.
Saakos tiedustella, että onko sinulla omakohtaista kokemusta, vai panitko vaan arvaamalla?
Panin kokemuksella:D
Mukava kuulla ;D
niin jotain sinne päin, et mitä vanhemmaks elää sen tyhmemäks tulee ja mistään ei paskaakaan mitään tiedetä.
Vittu se antti kela mistään tietää. Paskaa musiikkia, älkää aina siteeratko sitä.
kun vähän funtsii niin yllättävän hyvin muutamat palaset loksahtelevat kohdalleen tuota hokemaa miettiessä...Et sillee
Päinvastoin, ainakin tuossa pätkässä on... jos ei nyt niin kovin suurta viisautta, niin ainakin kokemukseen perustuvaa tietoa.
Ei sillä että vanhetessa tieto vähenisi, mutta mitä enemmän maailmasta oppii sitä enemmän tulee vastaan asioita mistä ei ymmärrä yhtään mitään.
Yksi vastaus tuo mukanaan kymmenen kysymystä.
Musiikista en sano mitään.
kunhan ei kestä liian kauaa. Lapset taas tarkoittavat rahan tuhlausta, joten kakkonen ja suikkari on ystävä.
elä huolehdi tyttö turhia aina kannattaa kysyä kaverilta, josko hän on valmis suhteeseen siun kanssa...vissiin sun kohde jo tietää et siul on lapsia jonkun toisen kanssa??
Minkä ikäisiä lapset on?
Tuli vain mieleen, että mitä nuorempia, niin sen helpompaa saattais miehelle olla "ottaa ne omakseen" - ainakin nopeammin ja myös toisinpäin. Mutta toivottavasti lapset nyt ei tälle mikään kynnyskysymys kuitenkaan ole.
Mulla ei omakohtaista kokemusta tilanteesta, kävi vain mielessä, itsekin kun olen 30v mies ja asiaa pohtinut..
Mitä tuohon vapauden menettämiseen tulee, niin kai meitä on moneksi. Itse olen siitä jo niin kauan nauttinut, että voisin koittaa jotain muutakin.
Mutta asiaa varmaan helpottaisi, jos et oo ihan pirttihirmu ja miehelle jäis vielä omaakin aikaa ja elämää ;) Muutoshan olisi varmasti tosi iso!
Lapset ovat alaluokilla koulussa ja uskoisin, että osaisivat suhtautua ihan mukavasti "uuteen tulokkaaseen".Enhän minä tietenkään lapsilleni ole uutta isää ottamassa, niillähän on jo omansa.
Mutta ajatteleeko miehet olevan noloa ottaa jo tälläinen"valmispaketti"?
Mikään pirttihirmu en kyllä tunnusta olevani ja jos olisin, en kait tälläistä vatvoisi, vaan olisin jo vienyt miehen vain vikistessä =D
No, jos ei suorastaan noloa niin ainakin hankalaa. Minulla ei ole moisesta kokemusta ja ajattelen tässä olevan valmiin kolmiodraaman. Luultavasti olisi helpompaa jos eksää ei näkyisi lainkaan missään. Ne muutamat kerrat kun olen yh:n kanssa tehnyt tuttavuutta olen kysynyt _aina ja kaikki_ eksän asiat, koska ellei niistä saa minkäänlaista selvyyttä voi olla varma että niissä on jotain epämiellyttävää. Moinen tilanne nostaa ainakin minulle kaikenlaisia kauhuja mieleen, mutta tällaista kokemusta ei tosiaan ole. :-/ koko asialle.
Tässä ei ole kyse mistään sellaisesta, ei siihen valmispakettiin tarvitse ottaa sitä lasten isää mukaan. Välini lasten isään ovat asiallisia, hänellä on jo uusi perhe, olemme vain lasten takia tekemisissä keskenämme ja emme myöskään riitele. Eksää näkyy vain lasten tuomis- ja hakemistilanteissa ja lasten koulun juhlissa. Meidän välimme ei tule enää ikinä lämpiämään, sillä en tule enää ikinä luottamaan häneen. Tästä asiasta en usko meillä tulevan ongelmaa.
Minun ongelmani on nyt vain tämän suloisen miehen suuri elämänmuutos...Ja se, että uskallankohan heittäytyä hänen kanssaan tosi suhteeseen, entä jos vapudenkaipuu iskee...
"Minun ongelmani on nyt vain tämän suloisen miehen suuri elämänmuutos...Ja se, että uskallankohan heittäytyä hänen kanssaan tosi suhteeseen, entä jos vapudenkaipuu iskee..."
entä jos... No sitten annat tilaa. Annat aikaa vaikka omille harrastuksille, tai kavereille... Ihan mitä vaan. Luullakseni tärkeintä on ettei tilanne mene siihen että oma aika ja tila joudutaan ottamaan. Ja tee sille toiselle selväksi ettei sen tarvitse olla liian kohtelias, tee selväksi että se voi kertoa jos tuntuu siltä että tarvitaan sitä omaa aikaa ja tilaa.
Näin minä ainakin luulisin... Minähän en tiedä mistään mitään. Kunhan vaan pohdin - yksikseni.
"Ja se, että uskallankohan heittäytyä hänen kanssaan tosi suhteeseen, entä jos vapudenkaipuu iskee..."
Kukas sitten uskaltaa jos et sinä?
Jos mies on kolmikymppiseksi säilynyt poikamiehenä, niin kyllä hänellä luulisi olevan ymmärrystä myös jatkaa poikamiehenä.
No, kaikilla ei valitettavasti ole ymmärrystä.