Se oli sellainen tavallinen italialainen aamupäivä keskellä kaupungin katumelua.
Parvekkeen ovi oli auki, eikä ohut verho estänyt lukemattomien skoottereiden pörinää tunkeutumasta sisään huoneeseen.
En osannut päättää, mitä laittaisin ylle. Katselin matkalaukkuni sisältöä vuoteella kuin teurastetun eläimen sisälmyksiä tämän vatsaontelossa. Järjestys oli pilattu ja esiin oli nostettu alku.
Tiesin mitä laittaisin päälle, mutta en mitä alle.
Pukeutuisin mustaan, mutta mitä valitsisin mustan alle. Vaihtoehtoja oli kolme: punainen, valkoinen ja musta.
Olin kolmen vaiheilla, sillä päätös olisi lopullinen.
Astuisin sisään kappeliin, jonne olin astumassa ensimmäistä kertaa. Astuisin sisään Sikstuksen palatsiin, jonka koristeista vastasi itse Michelangelo, mestareiden mestari.
Katselin alusvaatteitani. Ne eivät sanoneet mitään. Niiltä ei neuvoja herunut. Jokainen väri oli oma maailmansa, oma viestinsä. Kaikki yksityiskohdat olivat loppuun asti mietittyjä. Työn jälki laadukasta.
Katselin itseäni ulkopuolelta eri vaihtoehdot ylläni. Yritin nähdä valintaprosessin lopputuloksella aiheutetun yleisöreaktion.
Hotellihuoneessa oli kaksi minää: Toinen oli lihaa ja verta, toinen henkinen ja näkymätön. Tämä henkinen minä oli lihan ja veren otteesta irti ja kierteli ympärilläni.
Jos valitsen valkoisen, en koe tilanteessa olevani itselleni täysin rehellinen. Musta hämmentää minua. En ole menossa kenenkään hautajaisiin. Punainen sopii hyvin mustan kanssa, mutta saattaa nostattaa kapinan vilahtaessaan näkyville, pohdiskelin.
Olin harmittavan lähellä umpikujaa.
(naurua)
Parvekkeen ovi oli auki, eikä ohut verho estänyt lukemattomien skoottereiden pörinää tunkeutumasta sisään huoneeseen.
En osannut päättää, mitä laittaisin ylle. Katselin matkalaukkuni sisältöä vuoteella kuin teurastetun eläimen sisälmyksiä tämän vatsaontelossa. Järjestys oli pilattu ja esiin oli nostettu alku.
Tiesin mitä laittaisin päälle, mutta en mitä alle.
Pukeutuisin mustaan, mutta mitä valitsisin mustan alle. Vaihtoehtoja oli kolme: punainen, valkoinen ja musta.
Olin kolmen vaiheilla, sillä päätös olisi lopullinen.
Astuisin sisään kappeliin, jonne olin astumassa ensimmäistä kertaa. Astuisin sisään Sikstuksen palatsiin, jonka koristeista vastasi itse Michelangelo, mestareiden mestari.
Katselin alusvaatteitani. Ne eivät sanoneet mitään. Niiltä ei neuvoja herunut. Jokainen väri oli oma maailmansa, oma viestinsä. Kaikki yksityiskohdat olivat loppuun asti mietittyjä. Työn jälki laadukasta.
Katselin itseäni ulkopuolelta eri vaihtoehdot ylläni. Yritin nähdä valintaprosessin lopputuloksella aiheutetun yleisöreaktion.
Hotellihuoneessa oli kaksi minää: Toinen oli lihaa ja verta, toinen henkinen ja näkymätön. Tämä henkinen minä oli lihan ja veren otteesta irti ja kierteli ympärilläni.
Jos valitsen valkoisen, en koe tilanteessa olevani itselleni täysin rehellinen. Musta hämmentää minua. En ole menossa kenenkään hautajaisiin. Punainen sopii hyvin mustan kanssa, mutta saattaa nostattaa kapinan vilahtaessaan näkyville, pohdiskelin.
Olin harmittavan lähellä umpikujaa.
(naurua)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tein päätöksen ja suljin matkalaukun. Nostin sen lattialle ja potkin sen pois tieltä.
Katunäkymä oli kuin peilikuva sisäisestä maailmastani vilinöineen ja äänimaailmoineen. Jokainen yksityiskohta vastasi minua. Jokainen väri heijasteli takaisin omia tuntemuksiani.
Alastomuus housupuvun alla näkyi ulospäin.
Otin aurinkolasit peilipöydältä ja poistuin huoneesta. Edessä olisi jännittävä päivä täynnä rikkauksia ja kokemuksia. Olin itseeni tavattoman tyytyväinen.
(hihitystä)
Mjaa
Tää meni nyt ihan pornograafiseksi. Tämä on just sellaista kieroa vilauttelua, jota naiset harrastavat kaikkialla.
Mutta jos tarkemmin keissiä tutkii, niin tässä on paljon muitakin ulottuvuuksia. Tässä on kokonaisuus hyvin hallinnassa eikä mikään pahemmin pomppaa silmille.
Aika siisti paketti.
(hirn)
Alastomuus kevyen kankaan alla tuntui käsittämättömän hyvältä. Se oli läsnä koko ajan. Jokainen liikahdus tuotti mielihyvää, vaikutti asentooni seistä ja kävellä. Se muutti puheääneni, katseeni ja käsieni liikkeet täydelliseksi.
Olin rento jo portaissa alas aulaan, ja lähes leijuin ne. Keveys hohti kaikessa tekemisessäni. Rohkea päätös oli ollut yksinkertainen ja mutkaton. Se oli ollut ilmiselvä.
He näkivät kaiken. He näkivät minut ymmärtämättä miksi näin tekivät. Kosketin heitä niin syvältä, että he jäivät katselemaan perään.
Sain heistä kiinni.
(hihitystä)
Aulan halki käveli käsittämättömän kaunis nainen.
Hän ei ollut edes todellinen. Hän oli pshin mahdollinen vastustaja kaikelle inhimillisesti käsitettävissä olevalle. Hän oli juuri sellainen olento, jonka ilmestyminen paikalle oli lähes mahdotonta. Hän oli juuri sellainen, jollaista ei halua tavata. Hän on myrkkyä kaikelle.
Hän on kaiken perikato.
Rakastuin häneen heti. Halusin omistaa hänet, mutta hän oli kuin taivas. Ei taivasta voi omistaa. Taivas on kaiken yllä.
Kaikki lähes vihasivat häntä, kun hän katosi ovista kadulle ja oli poissa.
(reps)
Dialogi
- Mikä hitto se oli?
- Voihan pentele sentään.
- Ja minua kun varoteltiin näistä, mutta en ottanut kuuleviin korviini. Tässä sitä nyt ollaan.
- No ei tuo nyt kovin kummoinen ollut. Aika pienet tissit.
- Italialaiset naiset… oh hoh.
- Onko sulla meidän passit. Hei, herää pahvi.
(hihitystä)
Kappeli
Kappeli oli suljettu ja avautuisi vasta ääneen lausuttujen taikasanojen avulla. Minulla oli ne. Minua myös tultaisiin vastaan. Minulla oli yksityistilaisuus tälle päivälle varattuna. En liikkunut ruuhkissa. Minulla ei ollut kameraa mukanani, ei käsilaukkua. Olin vain minä ja kätketty alastomuuteni. En ollut turisti. En ollut hiljaa, vaikka en sanonut mitään. Puhuin sellaisilla sanoilla, jotka jokainen hiljaisuudessani kuuli ja näki. Olin ääni heidän sisällään.
Naisen elämä oli yhtä kärsimystä.
(naurua)
Mjoo
Jotain räväkkää voisi kohta tapahtua, tai tämä menee ihan kaurapuuroksi.
Minun on leikittävä jumalaa ja annettava tarinalleni jatkumo. Minun on kosketettava jotain. Minun on luotava jotain mahdotonta.
Tämä on kuitenkin niin haasteellinen tehtävä, että koen rajojeni tulleen vastaan, ellen saa kohta jonkinlaista neronleimausta.
(reps)
En ole ajatellut seksiä tarinani aikana vielä kertaakaan. Matkalla tänne seksiä kanssani oli ajatellut jokainen vastaantullut, paitsi keppiään heilutteleva sokea mies, joka kyllä haistoi minut.
Naiset lähinnä inhosivat itseään. Minä olin vain inhon välikappale. On suorastaan surullista tämä tällainen. Toisinaan voin lähes pahoin ja joudun ottamaan vastaan oman alakuloisuuteni koko voiman yksin vastaan.
Olin saapunut perille. Minua odotettiin jo.
(hihitystä)
Keskustelimme oppaani kanssa varsin vilkkaasti taidehistoriasta. Pyysin lupaa riisua pois kengät. Ne puristivat ja pitivät tajutonta meteliä tyhjässä salissa. Koin olevani kuin lapsi.
Sanoin, etten ole käynyt täällä kertaakaan, mutta valehtelin. Olen käynyt. Olin silloin hyvin pieni. Kappeli ei ole niistä ajoista kutistunut lainkaan. Se on yhä yhtä majesteettinen kuin ennen ja sen väriloisto huimaava.
Lattia oli yhtä viileä ja hiljainen kuin sen muistin olevan.
Keskustelumme rönsyili. Keskustelumme eli ja voi hyvin.
(hihitystä)
Mjoo
Tästä kappelikeissistä voisi hypätä suoraan lakanoille.
Siis leikkaisi kaiken turhan pois ja päätyisi vuoteeseen.
Ihan pätevä idis.
Elämässä on niin paljon kaikenlaista joutavaa, että toisinaan tekee mieli oikoa.
(hihitystä)
Lakana
Siivooja oli käynyt huoneessa ja järjestellyt kaiken paikoilleen ollessani poissa.
Vuode oli kuin taistelukentän jäljiltä.
Minulla oli kummallinen olo. En oikeastaan voinut hyvin, mutten huonostikaan. Minulla oli jätetty olo, vaikka sisälleni oli jätetty jonkinlainen tulevaisuuden kuvio.
Luultavasti päätyisin aborttiin. En ollut mikään äitihahmo. En edes pitänyt erityisemmin lapsista, mutta leikin mielelläni tulella.
Onkohan kissallani kaikki hyvin, mietin ja katselin kastunutta kohtaa vuoteella. Se näytti surulliselta.
Oma huutoni kuului yhä korvissani. Se oli jotenkin eläimellinen. Se ei ollut kuin minua.
(naurua)
No niin
Se asia on poissa päiväjärjestyksestä.
Nyt voisi siirtyä johonkin muualle.
(reps)
Käytäväkeskustelu
Ovemme avautuivat samaan aikaan. Vastapäisen huoneiston asukas katsahti vaistomaisesti minuun.
Hänellä oli vakava ilme, sitten hän oli lähellä purskahtaa nauruun. Tajusin salamannopeasti, että hän oli kuullut kaiken.
En yleensä nolostu, sillä käsittelen vaikeitakin asioita varsin mekaanisesti ja murehdin myöhemmin.
Mutta nyt nolostuin. Mutisin jotain rakkauden äänistä, mutta nainen ei ymmärtänyt kieltäni. Hän vain hymyili ja heilautti kättään kuin pyyhkiäkseen taulun tyhjäksi.
Hänessä oli jotain tuttua.
Hän tuntui kuin sukulaiselta tai lapsuudenystävältä. Pidin hänestä välittömästi. Ja minusta tuntui, että hän myös piti minusta.
Se oli hieno hetki.
Kävelimme yhdessä pitkin ja poikin hotellia ja rupattelimme mukavia.
(hirn)
Mjaa
Minusta tuntuu että tämä tarina alkaa vasta nyt.
Naisten väliset keskustelut ovat kiinnostavampia kuin näiden pukeutumisjutut ja satunnaisseksi.
Naista ei oikein tunnu luotaneen yksineläjälsi.
Hän jotenkin invalidisoituu monologeissa yksisuuntaisessa kokemusmaailmassa.
(hihitystä)
Miespuoliso
Heippa-rallaa! Olen miespuoliso ja tuon muijan siippa. Ollaan täällä lomalla, vaikka minä olin menossa Ibitsalle. Tännepä perhana päädyin. Kamala hulina päällä aamusta iltaan. Parempi olisi olla Kanarialla kaljalla kuin täällä, mutta kun hallitus määrää niin hallitus määrää.
Muijan kanssa ollaan oltu sen satavuotta ja rapiat. Lapsiakin on. Onneksi ne jätettiin kotiin. Kai ne siellä pärjää. Täällä on huono kenttä.
Missäs se akka nyt oikein viipyy? Aulaan piti tulla. Kysyäkään ei voi kun ei oo kielipää. Muuten sukkela kyllä sanailemaan olen. Muijankin taivuttelin lavatansseista petipuuhiin. Aika sonni, sanosin.
Kas! Tuoltahan se tulee. Vaan kukas se tämä toinen on? Onhan sipsutin.
(reps)
Ryhmäkeskustelu
- Minä tässä jo sua odottelinkin. Kellohan on jo vaikka mitä.
- Tässä on Isabella. Sano päivää.
- Päivää. Minä oon Jorma Kovanen Peurungalta. Yrittäjämies. Tuo tuossa on minun vaimo, Lilli.
- Hauska tavata.
- Kah. Tämähän puhuu härmää että hämmentää. Luulin makarooniksi.
- Isabella on puoliksi italialainen, joten siivoat nyt sen suusi.
- Enhän minä pahalla. Kiva kuulla omaa kieltä tässä hullunmyllyssä. Vai ihan roomatar. No enpä ole sellaisen kanssa koskaan jutellu.
- Olen nyt vähän sieltä sun täältä. Täällä kyllä synnyin. Helsingissä tätä nykyä asustelen.
- Vaan eikös tästä jo joutaisi syömään. Hiukoo niin. Saakos täältä muuta kuin pitsaa?
- Oletkos nyt siinä hölmöilemättä.
- Minä tiedän muutaman hyvän ravintolan. Saanko tulla mukaan oppaaksi?
- Ehdottomasti. Sinun kanssa on niin kiva keskustella.
- No eiköhän mennä, yritysmies patisti.
(hirn)
Mjoo
Johan ilmestyi ruutuun vauhtia. Olikin vähän väsynyt meno.
Kyllä aina yksi pöljä tarinaan tarvitaan.
(naurua)
Ferrari on Fiat, tekee niiden F1-autojen moottorit, huomio se.
Åänieristyksessä voit kokeilla suuria pahvisia kananmuna-kenno juttuja kokeile jos syöt enemmänkin kananmunia niin iso kenno niitä korvan eteen heijastaa ääntä, huomaat heti