Muutto yhteen??

kerro asiasta hänelle(?) ei kannata muuttaa yhteen jos on haluista epävarma. Sitten tulee varmasti suhteelle mutkiamatkaan ja pahimmassa tapauksessa sitten katkera ero.

Mikäli teille on mahdollista, asukaa vielä hetki erillänne, vaikkakin siellä samassa kaupungissa. Opiskelun aloittaminen ja nuori ikä tuppaavat olemaan sellainen yhdistelmä, että siinä saattaa herkästi kuviot muuttua. Ette ole enää se pari kuin 3.5 vuotta sitten.
On hyvä katsoa, miten elämä yhteisessä kaupungissa alkaa kulkemaan. Kumpi viihtyy enemmän toisen luona yms. Aiheuttaako jatkuva liikkuminen ongelmia, ja miten käy opiskelujen alkuvaiheessa.
Käytännön asioiden pohtiminen on hyvä mutta niihin ei kannata takertua liikaa. JOs kunnioituksenne on molemminpuolinen, sellaiset asiat kuin kotityöt alkavat luistamaan automaattisesti niin, että ne eivät ole vain toisen harteilla. Raha-asioiden osalta voitte yhdessä katsoa, että miten kauan ja missä mittakaavassa omien rahojen hyödyntäminen on järkevää ja koska alatte ikäänkuin suuntautumaan yhteisten hankintojen kannalle. Ruokakustannukset menevät yleensä aika helposti 50-50 nuorien parien talouksissa.
Jo pelkkä epäröivä asenne on mielestäni riittävä peruste hidastaa hieman yhteenmuuttamisen tahtia, sillä epäröinti muuttuu hyvin pian konkretiaksi. Saman katon alla tämän epäröivän pohdinnan aika alkaa olla liian myöhäistä.

Menestystä opintoihisi niin elämässä kuin koulussakin.

Onhan se taloudellista.
Ei niitä päivittäisiä raha-asioita kannattaisi paljon miettiä, kaikki on yhteistä.
Ja kaikki mikä jää niin on yhteistä, nykytuloista, ei ennen säästetyistä.

Tehän sitten voitte auttaa toisianne koulutehtävissä ja hoitaa toisianne kun toinen on kipeä.
(hakea lääkkeet)

MUTTA vielä yksi asia.
Minkälaisen asunnon saatte, saatte kai yhteisasunnon.
Tuli vain mieleeni että jos saisitte molemmat yksiön/kaksion, kannattaisi molempien ottaa ja olisi mahdollisuus valita parempi sitten myöhemmin tai heti perua toinen.

Hei. Kehottaisin teitä puhumaan ja miettimään rauhassa asiaa. Älkää antako olosuhteiden pakon tai järkevyyden ohjailla liikaa ajatuksia, loppujen lopuksi yhdessä asumisessa on kuitenkin tärkeää se, että kummallakin on hyvä olla. Puhuminen niin tulevasta yhteiselosta kuin eri vaihtoehdoistakin (muutetaanko sittenkin aluksi eri asuntoihin) on mielestäni hyvä käydä ennen päätöksen tekemistä. On kuitenkin syytä muistaa, että yhteen muuttamiseen liittyy paljon ns. normaalia pelkoja ja jännitystä, kyse on kuitenkin isosta asiasta. Toivottavasti asianne menevät oikeita ratoja :)

Kyllähän elämä ja arki aina muovautuu tavalla tai toisella. Eli ei kannata siitä repiä turhaa stressiä :)

Olen kieltämättä samaa mieltä poikaystäväsi kanssa, on se järkevämpää muuttaa yhteen, niin talous- kuin käytännön näkökulmasta. Miksi turhaan maksaa vuokraa kahdesta asunnosta jos kuitenkin viettäisitte aikaa yhdessä? Ja miksi turhaan reissata kahden asunnon välissä kun voisitte asua yhdessä?

Itse muutin suoraan lukiosta yhteen silloisen poikaystäväni kanssa, pääsin opiskelemaan samaan yliopistoon kuin hän, ja meille oli luonnollista hakea yhteistä asuntoa. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä vasta kun asuimme yhdessä sain vahvistuksen alitajunnassani leijuneelle ajatukselle, me emme sopineet yhteen. Raha- yms. asiat järjestyivät kuin itsestään: maksoimme vuokran joka toinen kuukausi, ruokalaskut joka toinen kerta sekä sähköt puoliksi. Molemmat hoitivat omat menonsa itse. Suurempia hankintoja ei ehditty tehdä, vaan kaikki tarvittava löytyi jommalta kummalta. Suurin hankinta taisi olla päiväpeitto jonka ostimme yhdessä.

Muutkin asiat lähtivät sujumaan itsestään, laitoimme ruokaa melko lailla puoliksi, siivosimme yhdessä lauantaiaamupäivisin, kävimme kaupassa yhdessä ja hoidimme muutkin kotityöt puoliksi. Mieheni oli ehkä ulkoisesti "täydellinen vävy", mutta emme sopineet yhteen. Onneksi huomasin sen jo 9kk yhdessäelon jälkeen, eikä vasta silloin kun olimme jo naimisissa, tili yhteinen laina ja pihalla volvo, pari lasta ja koira :)

Ei tietenkään kannata muuttaa yhteen, jos se kovasti arveluttaa... mutta mutta. Mitenkäs aiotte suhdettanne jatkaa? Onko se joskus kuitenkin edessä? Onko se yhtään helpompaa sen jälkeen kun olet asunut viisi vuotta yksin?

Selvitä itsellesi mikä sinua pelottaa: Jos pelkäät sitä, ettei yhteiselonne ollenkaan suju, eikö olisi parempi selvittää se nyt kuin kymmenen vuoden päässä, jos et kuitenkaan eri asunnoissa vietettävään liittoon halua päätyä?

Tottakai se saattaa olla vähän pelottavaa, mutta jos aikoo "normaalin" kaavan mukaan suhteessa edetä, se on kuitenkin edessä joskus. Teidän päätettävissänne on, valitsetteko "normaalin" vai jotain muuta, ja milloin on teidän joskus.

Puhu. Sillä on taipumus olla pitkällä tähtäimellä enemmän hyödyllistä kuin haitallista.

Minua pelotti, että yhteiselo olisi sittenkin yhtä helvettiä. Kovasti oli kaverit jo pelotelleet. Mutta eipäs ollutkaan, ei mitään ongelmia... kynnys vain olisi kasvanut entisestään odotellessa. Siis minun tapauksessani, sinullahan voi käydä niin että ajan kanssa kypsyt ajatukseen.