Sisällisotamme on suomalaisen yhteiskunnan suurin katastrofi

Kommunismi on toimiva aate. Intian Keralassa se realisoituu hyvin; jyrkkiä luokka- ja varallisuuseroja ei juuri ole.

Ossi, viisas ja oikea SOTILAS


Kun asuin Haminassa niin kävin Neuvostoliitossa yli 40 kertaa. Pribaltiskaja ja Moskva hotelli tulivat tutuksi, kuten myös Eremitaasi, Tykistömuseo ja Kirovin teatteri. Montako kertaa sinä kävit Kapi.

Ossi, oikea SOTILAS

P.S. Neuvostoliiton sotilasalueille oli helppo mennä. Kävimme Leningradin lähellä ja laskimme kentällä lähes 150 haupitsia. Neuvostovirossa kävin ystäväni Hindrekin kanssa Keilajoan ohjustukikohdassa. Siellä neuvostoarmeijan everstiluutnantti ajeli polkupyörällä, satula isolla miehellä ala-asennossa.

60 000 vainajaa turhaan meni SDP ja Venäläisten masinoimassa aseellisessa kapinassa kaikkiaan, kun siihen liittyvät Stalin tapatti -paenneet punaisia 30 -luvulla Venäjällä arviolta 37000. Ei saanee Bolsevikit Suomea heti alkuun liitettyä Venäjään, joka tavoite oli Stalin porukalla.

Edustat siis tätä: ""Ensimmäinen on propagandistinen. Siinä valikoiva historiantulkinta valjastetaan luomaan ja ylläpitämään myyttisiä uskomuksia menneisyydestä."

Anonyymi00004 kirjoitti:

60 000 vainajaa turhaan meni SDP ja Venäläisten masinoimassa aseellisessa kapinassa kaikkiaan, kun siihen liittyvät Stalin tapatti -paenneet punaisia 30 -luvulla Venäjällä arviolta 37000. Ei saanee Bolsevikit Suomea heti alkuun liitettyä Venäjään, joka tavoite oli Stalin porukalla.

Lue lisää

Pankkomajuri länkyttää taas ex-taistolaiskommunisti Jari Ehnroothin lukua, joka perustuu siihen aivopieruun, että Suomen sisällissota olisi muka loppunut Neuvostoliitossa 1930-luvun puolivälissä eikä suinkaan Suomessa toukokuun 15. päivä 1918.

Silkkaa historian uudelleenkirjoittamista siis, mitä itse Venäjä harrrastaa tunnetusti.

On täysin mahdollista, jos vasemmisto onnistuu romuttamaan Suomen talouden, niin on hyvin mahdollista, että sen tien päässä olisi uusi sisällissota. Nykyinen Venäjä yrittää lietsoa sisäistä hajaannusta Suomeen ja kovilla keinoilla, mutta tuskin onnistuvat enää samaan itselleen suopuisia kovainkaan paljon. Kekkosen ajoista on sentään opittu paljon ja rähmällään olon turmiollisuudesta.

>>Voiko v.1918 tapahtumat toistua nykyaikana?<<

Eivät voi toistua. Vuoden 1918 jälkeen on keksitty Suomi24 -keskustelupalsta, jolla kansalaiset voivat purkaa epätoivonsa ja ahdistuksensa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

On täysin mahdollista, jos vasemmisto onnistuu romuttamaan Suomen talouden, niin on hyvin mahdollista, että sen tien päässä olisi uusi sisällissota. Nykyinen Venäjä yrittää lietsoa sisäistä hajaannusta Suomeen ja kovilla keinoilla, mutta tuskin onnistuvat enää samaan itselleen suopuisia kovainkaan paljon. Kekkosen ajoista on sentään opittu paljon ja rähmällään olon turmiollisuudesta.

Lue lisää

Suomen oikeistohan talouden on jo romuttanut, joten siinäpä meni selityksiltäsi perusteet.

"Kommentti: Perussuomalaiset hyppäsi Putinin kelkkaan – jopa Karjalan menetys näyttäytyy hyvänä asiana"

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005632649.html

Vuoden 1918 Suomen sisällissotaa edelsi ja leimasi maaseudun väestöryhmien – tilallisten, torpparien ja maattomien – välinen jyrkkä sosiaalinen ja taloudellinen vastakkainasettelu. Maattoman väestön suuri määrä ja torppareiden epävarma asema olivat merkittäviä taustatekijöitä sodan syttymiselle, vaikka sotaa ei yleensä pidetä suorana torpparien kapinana
Tilalliset (maanomistajat):
Asema: Varakkaampaa maaseutuväestöä, jotka omistivat maansa. He edustivat usein valkoista osapuolta.
Tilanne 1918: Pelkäsivät torppareiden vaatimuksia ja sosialismin leviämistä. He vastustivat pitkään vuokra-alueiden pakkolunastusta, mutta tilanne pakotti myöhemmin muutoksiin.

Torpparit:
Asema: Vuokraviljelijöitä, jotka vuokrasivat maata tilallisilta. Vuokra maksettiin yleensä taksvärkkityönä (työpäivinä).
Tilanne 1918: Torppareiden asema oli epävarma; häätöjä tapahtui, ja vuokrasopimukset olivat usein epäedullisia. Sosiaalinen tyytymättömyys oli suurta, ja monet liittyivät punakaarteihin.
Torpparivapautus: Punainen hallitus antoi 31.1.1918 asetuksen, joka julisti torpparit riippumattomiksi maanomistajista. Sodan jälkeen säädettiin (syksyllä 1918) "torpparilaki", joka mahdollisti vuokra-alueiden lunastamisen omaksi.

Maattomat (mäkitupalaiset, muonamiehet, tilaton työväki):
Asema: Maaseudun köyhintä väestöä, jolla ei ollut omaa maata tai edes torppaa. He työskentelivät tilallisille päiväpalkalla.
Tilanne 1918: Olivat sosiaalisesti haavoittuvimmassa asemassa ja muodostivat merkittävän osan punakaartien riveistä maaseudulla.

Sodan vaikutukset:
Sota jakoi sukuja ja yhteisöjä. Sodan jälkeen torpparivapautus (Lex Kallio myöhemmin) toteutettiin laajemmin, mikä muutti maaseudun rakennetta ja teki entisistä torppareista itsenäisiä pienviljelijöitä, vaikka köyhyys jatkui osalla vielä 1920-luvulla.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Vuoden 1918 Suomen sisällissotaa edelsi ja leimasi maaseudun väestöryhmien – tilallisten, torpparien ja maattomien – välinen jyrkkä sosiaalinen ja taloudellinen vastakkainasettelu. Maattoman väestön suuri määrä ja torppareiden epävarma asema olivat merkittäviä taustatekijöitä sodan syttymiselle, vaikka sotaa ei yleensä pidetä suorana torpparien kapinana
Tilalliset (maanomistajat):
Asema: Varakkaampaa maaseutuväestöä, jotka omistivat maansa. He edustivat usein valkoista osapuolta.
Tilanne 1918: Pelkäsivät torppareiden vaatimuksia ja sosialismin leviämistä. He vastustivat pitkään vuokra-alueiden pakkolunastusta, mutta tilanne pakotti myöhemmin muutoksiin.

Torpparit:
Asema: Vuokraviljelijöitä, jotka vuokrasivat maata tilallisilta. Vuokra maksettiin yleensä taksvärkkityönä (työpäivinä).
Tilanne 1918: Torppareiden asema oli epävarma; häätöjä tapahtui, ja vuokrasopimukset olivat usein epäedullisia. Sosiaalinen tyytymättömyys oli suurta, ja monet liittyivät punakaarteihin.
Torpparivapautus: Punainen hallitus antoi 31.1.1918 asetuksen, joka julisti torpparit riippumattomiksi maanomistajista. Sodan jälkeen säädettiin (syksyllä 1918) "torpparilaki", joka mahdollisti vuokra-alueiden lunastamisen omaksi.

Maattomat (mäkitupalaiset, muonamiehet, tilaton työväki):
Asema: Maaseudun köyhintä väestöä, jolla ei ollut omaa maata tai edes torppaa. He työskentelivät tilallisille päiväpalkalla.
Tilanne 1918: Olivat sosiaalisesti haavoittuvimmassa asemassa ja muodostivat merkittävän osan punakaartien riveistä maaseudulla.

Sodan vaikutukset:
Sota jakoi sukuja ja yhteisöjä. Sodan jälkeen torpparivapautus (Lex Kallio myöhemmin) toteutettiin laajemmin, mikä muutti maaseudun rakennetta ja teki entisistä torppareista itsenäisiä pienviljelijöitä, vaikka köyhyys jatkui osalla vielä 1920-luvulla.

Lue lisää

Tekoälyhöpötystä, todenperäisyys lukijan vastuulla.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Tekoälyhöpötystä, todenperäisyys lukijan vastuulla.

Väitätkö, että Suomen itsenäistymisen ajan historiaa olisi muka vääristelty? Sinähän ajattelet ihan samaan tapaan kuin Kreml.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Tekoälyhöpötystä, todenperäisyys lukijan vastuulla.

Tekoälyyn voi suhtautua varauksella, mutta meillä ei suomeksi niin paljon valheita verkossa, että ko. tiedot pitävät paikkansa ihan tilastollisestikin. Tekoäly kerää yleisimmät mielipiteet ja ns. tietoina esitetyt.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Vuoden 1918 Suomen sisällissotaa edelsi ja leimasi maaseudun väestöryhmien – tilallisten, torpparien ja maattomien – välinen jyrkkä sosiaalinen ja taloudellinen vastakkainasettelu. Maattoman väestön suuri määrä ja torppareiden epävarma asema olivat merkittäviä taustatekijöitä sodan syttymiselle, vaikka sotaa ei yleensä pidetä suorana torpparien kapinana
Tilalliset (maanomistajat):
Asema: Varakkaampaa maaseutuväestöä, jotka omistivat maansa. He edustivat usein valkoista osapuolta.
Tilanne 1918: Pelkäsivät torppareiden vaatimuksia ja sosialismin leviämistä. He vastustivat pitkään vuokra-alueiden pakkolunastusta, mutta tilanne pakotti myöhemmin muutoksiin.

Torpparit:
Asema: Vuokraviljelijöitä, jotka vuokrasivat maata tilallisilta. Vuokra maksettiin yleensä taksvärkkityönä (työpäivinä).
Tilanne 1918: Torppareiden asema oli epävarma; häätöjä tapahtui, ja vuokrasopimukset olivat usein epäedullisia. Sosiaalinen tyytymättömyys oli suurta, ja monet liittyivät punakaarteihin.
Torpparivapautus: Punainen hallitus antoi 31.1.1918 asetuksen, joka julisti torpparit riippumattomiksi maanomistajista. Sodan jälkeen säädettiin (syksyllä 1918) "torpparilaki", joka mahdollisti vuokra-alueiden lunastamisen omaksi.

Maattomat (mäkitupalaiset, muonamiehet, tilaton työväki):
Asema: Maaseudun köyhintä väestöä, jolla ei ollut omaa maata tai edes torppaa. He työskentelivät tilallisille päiväpalkalla.
Tilanne 1918: Olivat sosiaalisesti haavoittuvimmassa asemassa ja muodostivat merkittävän osan punakaartien riveistä maaseudulla.

Sodan vaikutukset:
Sota jakoi sukuja ja yhteisöjä. Sodan jälkeen torpparivapautus (Lex Kallio myöhemmin) toteutettiin laajemmin, mikä muutti maaseudun rakennetta ja teki entisistä torppareista itsenäisiä pienviljelijöitä, vaikka köyhyys jatkui osalla vielä 1920-luvulla.

Lue lisää

Kaikki Suomen puolueet kannattivat vuokra-alueiden lunastusoikeutta jo ennen vuotta 1918, mutta lain valmistelu lykkääntyi, koska jokaisella puolueella oli hieman erilaisia ehdotuksia sen sisältöön. Täysin verrattavissa sote-uudistukseen, joka oli kaikkien puolueiden mielestä tehtävä, mutta yksityiskohdista oli erilaisia käsityksiä. Itse asiassa kuitenkin jo vuosina 1916-1917 näytti, että laki saadaan aikaan, mutta eteen tuli muun muassa eduskunnan hajoitus kesällä 1917.

Tilallisillakaan ei ollut enää motiivia pitää itsellään vuokraviljelijöitä, koska tiedettiin jo, että maatalouskoneet ovat tulossa ja viemässä työvoimatarvetta. Lisäksi 50-vuotiset vuokrasuhteet hankaloittivat tilojen omiakin uudistustarpeita. Jos torpparitkin olisivat itsenäisiä, muun muassa maan uusjaosta kylien sisällä ja muista rajojen siirroista, uusien teiden teosta, kylämeijereiden ja sähköverkon perustamisesta olisi helpompi neuvotella ja sopia.

Olikohan tuohon aikaan torpparijärjestelmää olemassa enää missään muussa kolkassa Länsi-Eurooppaa? Se oli täysin vanhentunut järjestelmä.

Sittemmin keksutalaiset alkoivat tarjoilla peltotilkkujaan lahtaamiensa loppusijoituspaikoiksi ja näin höystivät viljelyksiään. Ja taas köyhät sai enemmän syötävää.

Mun isoäiti kertoi siitä nälästä, joita heillä 10-lapsisessa torppariperheessä oli. Muistaa peranneensa herneitä joissa oli matoja ja semmoista ruuan jatkeeksi. Isä teki kolme päivää taksvärkkiä hevosella ja kaksi vanhinta poikaa molemmat kahta päivää viikossa. Sitten oli ne omat pellot

Puolueellinen nimitys.

Kyse ei ollut mistään puhtaasti SDP:n masinoimasta vallankaappausyrityksestä. Ilmari Käyhkö kirjoittaa: "Sisällissota syttyi viime kädessä siksi, että epäonnistuimme ratkomaan kiistojamme ilman väkivaltaa. Väkivaltaa ruokki rehottava vihapuhe ja sen luomat mustavalkoiset viholliskuvat." Vastuuta kiistojen ratkaisemisesta ilman väkivaltaa ei tässä tapauksessa voi sysätä vain yhdelle osapuolelle. Sisällissodan syntyyn vaikuttivat monet tekijät samalla kertaa ja tilanne kärjistyi vähitellen väkivaltaan. Se ei syntynyt mistään yhdestä päätöksestä vaan oli pitkän prosessin tulos niin kuin usein kaikissa konflikteissa.

SDP:n enemmistö ei väkivaltaa olisi halunnut. Tässä olet oikeassa. Ei sitä sen puoleen olisi halunnut oikistonkaan enemmistö. Molemmin puolin asiassa toimivat syvimmän vihan pauloissa olleet rintamalinjan molemmin puolin. Äärivasemmisto ja äärioikeisto saavat ylikorostuneen aseman, kun tunteet alkavat kuohua yli.

Näkemyksesi esitettiin jo aikalaisten toimesta. SDP:n enemmistössä esiintyikin näkemyksiä, ettei puolue ollut vastuussa väkivaltaan ryhtymisestä. Päätös tehtiin sen mukaan laittomasti puolueen säännöt ohittaen. Punakaartit ja suojeluskunnat olivat näiden ääriaineisten puolisotilaallisia järjestyksenpitäjiä, joiden keskinäistä väkivaltaa esiintyi jo yllin kyllin ennen varsinaisen sodan puhkeamista.

Sisällissotaa ei synnytetä noin vain millään vähemmistön päätöksellä. Sotaan tarvitaan nimittäin halukkaita osallistujia eikä siihen riitä muutama sata innokasta. Ei nykyaikana sellainen päätös minkään vähemmistön osalta johtaisi yhtään mihinkään kuin ehkä hetken väkivaltaiseen yhteenottoon poliisin kanssa. Se että sisällissotaan jouduttiin, johtui kansan syvästä kahtiajaosta. Kahtiajako oli pitkäaikainen fakta eikä se syntynyt käden käänteessä Kuten Käyhkö kirjoitti, erimielisyyksiä ei kyetty ratkomaan rauhanomaisesti.

Nyt näemme vastaanvantyyppistä kansan kahtiajakautumista USAssa. Jako ei on siellä ensisijaisesti taloudellinen (vaikka se sitäkin on) vaan kulttuurinen. Vastakkain ovat sydänmaiden äärikristilliset konservatiivit yhdessä alenevaan säätykiertoon joutuneet tehdastyöläiset ja heidän vastapuolellaan globalisaatiota ja liberaaliarvoja kannattava väestö, joka on osin menestynyt modernissa taloudessa koulutettuna hyvin. Tätä liberaalia puolta kannattavat myös demokraattien vasemmisto, joka muistuttaa eurooppalaisia sosiaalidemokraattisia puolueita. Vihanpito on johtanut väkivaltaisuuksiin eikä surmistakaan ole vältytty kuten Minneapoliksenkin kahdesta surmaamisesta voi havaita viime ajoiltakin.

mielipidepankki kirjoitti:

Kyse ei ollut mistään puhtaasti SDP:n masinoimasta vallankaappausyrityksestä. Ilmari Käyhkö kirjoittaa: "Sisällissota syttyi viime kädessä siksi, että epäonnistuimme ratkomaan kiistojamme ilman väkivaltaa. Väkivaltaa ruokki rehottava vihapuhe ja sen luomat mustavalkoiset viholliskuvat." Vastuuta kiistojen ratkaisemisesta ilman väkivaltaa ei tässä tapauksessa voi sysätä vain yhdelle osapuolelle. Sisällissodan syntyyn vaikuttivat monet tekijät samalla kertaa ja tilanne kärjistyi vähitellen väkivaltaan. Se ei syntynyt mistään yhdestä päätöksestä vaan oli pitkän prosessin tulos niin kuin usein kaikissa konflikteissa.

SDP:n enemmistö ei väkivaltaa olisi halunnut. Tässä olet oikeassa. Ei sitä sen puoleen olisi halunnut oikistonkaan enemmistö. Molemmin puolin asiassa toimivat syvimmän vihan pauloissa olleet rintamalinjan molemmin puolin. Äärivasemmisto ja äärioikeisto saavat ylikorostuneen aseman, kun tunteet alkavat kuohua yli.

Näkemyksesi esitettiin jo aikalaisten toimesta. SDP:n enemmistössä esiintyikin näkemyksiä, ettei puolue ollut vastuussa väkivaltaan ryhtymisestä. Päätös tehtiin sen mukaan laittomasti puolueen säännöt ohittaen. Punakaartit ja suojeluskunnat olivat näiden ääriaineisten puolisotilaallisia järjestyksenpitäjiä, joiden keskinäistä väkivaltaa esiintyi jo yllin kyllin ennen varsinaisen sodan puhkeamista.

Sisällissotaa ei synnytetä noin vain millään vähemmistön päätöksellä. Sotaan tarvitaan nimittäin halukkaita osallistujia eikä siihen riitä muutama sata innokasta. Ei nykyaikana sellainen päätös minkään vähemmistön osalta johtaisi yhtään mihinkään kuin ehkä hetken väkivaltaiseen yhteenottoon poliisin kanssa. Se että sisällissotaan jouduttiin, johtui kansan syvästä kahtiajaosta. Kahtiajako oli pitkäaikainen fakta eikä se syntynyt käden käänteessä Kuten Käyhkö kirjoitti, erimielisyyksiä ei kyetty ratkomaan rauhanomaisesti.

Nyt näemme vastaanvantyyppistä kansan kahtiajakautumista USAssa. Jako ei on siellä ensisijaisesti taloudellinen (vaikka se sitäkin on) vaan kulttuurinen. Vastakkain ovat sydänmaiden äärikristilliset konservatiivit yhdessä alenevaan säätykiertoon joutuneet tehdastyöläiset ja heidän vastapuolellaan globalisaatiota ja liberaaliarvoja kannattava väestö, joka on osin menestynyt modernissa taloudessa koulutettuna hyvin. Tätä liberaalia puolta kannattavat myös demokraattien vasemmisto, joka muistuttaa eurooppalaisia sosiaalidemokraattisia puolueita. Vihanpito on johtanut väkivaltaisuuksiin eikä surmistakaan ole vältytty kuten Minneapoliksenkin kahdesta surmaamisesta voi havaita viime ajoiltakin.

Lue lisää

Ei Suomessa mitää jyrkkää kahtiajakautumista ollut, sekin on puhdasta SDP:n propagandasta johdettua historian tulkintaa.

Maassamme oli 1917 enemmän venäläisiä sotilaita kuin tehdastyöläisiä, mikä kuvaa tilannetta tuolloin. Eikä niitä porvareitakaan ollut kuin kourallinen. SDP propaganda syytti maailmansodan aiheuttamasta elintarvike pulasta niin suomalaisia tilallisia kuin porvareitakin. Valhettahan se oli, kuten historian kirjoitus osoittaa.

Suomi oli maatalousyhteiskunta, jossa metsäteollisuus oli teollisen yhteiskunnan nousun merkki . Etenkin sahoja alkoi nousta niemiin ja notkelmiin höyryn voimalla puuta työstämään.

Torpparikysymystä on usein samaisen SDP:n propagandan johdannaisena pidetty sodan taustasyynä, siinäkin todellisuus on toinen. Torppareita oli sodassa melko tasan molemmilla puolin. Eivät he suinkaan rynnänneet punaisten joukkoihin, vaikka niin on annettu valhellisesti ymmärtää.

SDP:ssä oli vähemmistö, joka onnistui keplottelemaan päätösvallan itselleen punakaartien ja ammattijärjestöjen avulla. Se vähemmistö halusi kaiken vallan itselleen, demokraatiaa halveksuen ja laillisuuden totaalisesti unohtaen.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Ei Suomessa mitää jyrkkää kahtiajakautumista ollut, sekin on puhdasta SDP:n propagandasta johdettua historian tulkintaa.

Maassamme oli 1917 enemmän venäläisiä sotilaita kuin tehdastyöläisiä, mikä kuvaa tilannetta tuolloin. Eikä niitä porvareitakaan ollut kuin kourallinen. SDP propaganda syytti maailmansodan aiheuttamasta elintarvike pulasta niin suomalaisia tilallisia kuin porvareitakin. Valhettahan se oli, kuten historian kirjoitus osoittaa.

Suomi oli maatalousyhteiskunta, jossa metsäteollisuus oli teollisen yhteiskunnan nousun merkki . Etenkin sahoja alkoi nousta niemiin ja notkelmiin höyryn voimalla puuta työstämään.

Torpparikysymystä on usein samaisen SDP:n propagandan johdannaisena pidetty sodan taustasyynä, siinäkin todellisuus on toinen. Torppareita oli sodassa melko tasan molemmilla puolin. Eivät he suinkaan rynnänneet punaisten joukkoihin, vaikka niin on annettu valhellisesti ymmärtää.

SDP:ssä oli vähemmistö, joka onnistui keplottelemaan päätösvallan itselleen punakaartien ja ammattijärjestöjen avulla. Se vähemmistö halusi kaiken vallan itselleen, demokraatiaa halveksuen ja laillisuuden totaalisesti unohtaen.

Lue lisää

Mistähän ihmeestä ne noin 80 000 - 90 000 miestä sitten löytyi taistelemaan punaisten joukoissa, kun kerran ei mitään todellista syytä kapinaan ollut? Valkoisten puolella oli suunnilleen saman verran miehiä taisteluissa. Eivät nämä määrät oikein miltään vähemmistöltä kuulosta varsinkin kun koko sota rajoittui Tampereen pohjoispuolelta eteläiseen Suomeen. Pohjoisessa Suomessa ei sodittu.

mielipidepankki kirjoitti:

Mistähän ihmeestä ne noin 80 000 - 90 000 miestä sitten löytyi taistelemaan punaisten joukoissa, kun kerran ei mitään todellista syytä kapinaan ollut? Valkoisten puolella oli suunnilleen saman verran miehiä taisteluissa. Eivät nämä määrät oikein miltään vähemmistöltä kuulosta varsinkin kun koko sota rajoittui Tampereen pohjoispuolelta eteläiseen Suomeen. Pohjoisessa Suomessa ei sodittu.

Lue lisää

Aika iso osa sotilaista määrättiin, jopa pakko-otettiin rintamalle, ainakin punaisten hallitsemalla alueella Tampere-Viipuri linjan eteläpuolella.

Kansanvaltuuskunnan määrämä palveluvelvollisuus kohdistui myös muihin kuin aktiivisiin ammattijärjestöihmisiin tai kaartilaisiin, myös naisiin, joita värvättiin jopa taisteluihin. Rahjan toimesta siirryttiin sodan loppuvaiheessa pakko-ottoihin,

Heikko työllisyystilanne lisäsi kaartiin vetovoimaa. Ammattijärjestöt kohdistivat kovan paineen jäsenilleen liittyä punakaartiin. Kaartilaisille maksettu kuukausipalkka houkutti, se oli sen ajan rahan arvolla varsin hyvä. Lisäksi kaartilaiset saivat muonituksen sekä vaatteita ja jalkineita.

Valkoisten puolella oli enemmän vapaa-ehtoisia, aluksi silläkin puolella oli värväystoimintaa, joka lopetettiin ja sodan loppupuolella otettiin käyttöön vanhaan lakiin perustunut asevelvollisuus kutsuntoineen.

Valkoisten järjestäytyneempi ja ammattimaisesmmin johdettu armeija sai vahvuutta myös koulutetuista jääkäreistä, jotka palasivat Saksasta ja muodostivat armeijan operatiivisen johtajaportaan. Näin myös valkoisten rivisotilaiden taitoja pystyttiin sodan aikana kouluttamaan.

Mikä se olikaan mistä sai kirjoittaa?Eikö Suomen historia kuulu Keskustan aihepiiriin?

Anonyymi00021 kirjoitti:

Mikä se olikaan mistä sai kirjoittaa?Eikö Suomen historia kuulu Keskustan aihepiiriin?

Ei kuulu, tuon ajan tapahtumista pitäisi kirjoittaa Maalaisliiton palstalla, ei Keskustan.

Me emme saaneet Leninin bolshevikkejä millään onnekantamoisella hyväksymään maamme itsenäisyyttä. Kansallinen itsenääräämisoikeus oli bolshevikkien politiikan keskeisimpiä kysmymyksiä eikä se koskenut vain Suomea. Siinä haluttiin antaa jokaiselle Venäjän yhteydessä olevalle kansalle täydellinen autonomia tai vaihtoehtoisesti oikeus erota Venäjästä. Lenin oli ottanut asian voimakkaasti esille Suomen osalta jo noin puoli vuotta ennen itsenäisyysjulistustamme. Lenin halusi yhdistää asia proletariaatin diktatuurin levittämiseen myös tätä kautta. Bolshevikit näkivät, että tsaristinen Venäjä sorti paitsi Venäjän omaa köyhälistöä myös Venäjän ei-venäläisiä kansoja. Ajatus maamme itsenäisyydestä nähtiin siis sillä puolen irtoamisena sortovallasta. Bolshevikkien valtakaudella täydellinen autonomiakin riittäisi, jos kansat uomaisivat, ettei niitä enää sorreta. Ajatuksena itsenästymisen myöntämisenä ei ollut se, että punakapina olisi alkamassa. Miksi Suomeen olisi pitänyt saada itsenäisyys kapinan aloittamiseksi? Suomihan kuului Venäjään ja olisi jatkanut siihen kuulumista todennäköisesti edelleen, elleivät bolshevikit olisi tunnustaneet itsenäisyyttä. Venäjan valkoisella puolella olleet moittivat voimakkaasti bolshevikkien kansallisuuspolitiikkaa. Sitä samaa kritiikkiä esittää nyt edelleen putler. Leninin kansallisuuspolitiikka on samanlainen geopoliittinen katastrofi putlerin silmissä kuin NL:n romahtaminenkin. Bolshevikit olivat aluksi sortavaltaa vastaan. Stalin ja putler ovat taas aivan päinvastoin valtiollisen suurvaltapolitiikan kannattajia. stalin siis muutti leniniläisen kansallispolitiikan täysin ja suorastaan orjuutti vähemmistökansoja. Historiaa tuntemattomat pyrkivät tarkastelemaan bolshevikkien politiikkaa muuttumattomana, mitä se ei ole suinkaan ollut.

Bolshevikkien poliittisia tavoitteita ja ohjelmia vasten tarkasteltuna itsenäisyytemme tunnustaminen oli täysin johdonmukaista. Venäjän väliaikainen hallitus ei kesällä 1917 tällaista valtaa halunnut Suomelle antaa. Bolshevikit olivat ainoa poliittinen voima, jolla oli tällainen kansallisuuspolitiikka. Se että oli ja bolshevikit pääsivät valtaan, oli siis Suomelle mahdollisuus irtaantua Venäjästä rauhanomaisesti. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Myöhemmin meille siunaantui vastaavanlainen tilaisuus vuonna 1991 NL:n hajottua, kun irtisanoimme YYA-sopimuksen, mikä sitten mahdollisti lännittymisen ja EU-jäsenyyden sekä nyt myös Natoon liittymisen.

mielipidepankki kirjoitti:

Me emme saaneet Leninin bolshevikkejä millään onnekantamoisella hyväksymään maamme itsenäisyyttä. Kansallinen itsenääräämisoikeus oli bolshevikkien politiikan keskeisimpiä kysmymyksiä eikä se koskenut vain Suomea. Siinä haluttiin antaa jokaiselle Venäjän yhteydessä olevalle kansalle täydellinen autonomia tai vaihtoehtoisesti oikeus erota Venäjästä. Lenin oli ottanut asian voimakkaasti esille Suomen osalta jo noin puoli vuotta ennen itsenäisyysjulistustamme. Lenin halusi yhdistää asia proletariaatin diktatuurin levittämiseen myös tätä kautta. Bolshevikit näkivät, että tsaristinen Venäjä sorti paitsi Venäjän omaa köyhälistöä myös Venäjän ei-venäläisiä kansoja. Ajatus maamme itsenäisyydestä nähtiin siis sillä puolen irtoamisena sortovallasta. Bolshevikkien valtakaudella täydellinen autonomiakin riittäisi, jos kansat uomaisivat, ettei niitä enää sorreta. Ajatuksena itsenästymisen myöntämisenä ei ollut se, että punakapina olisi alkamassa. Miksi Suomeen olisi pitänyt saada itsenäisyys kapinan aloittamiseksi? Suomihan kuului Venäjään ja olisi jatkanut siihen kuulumista todennäköisesti edelleen, elleivät bolshevikit olisi tunnustaneet itsenäisyyttä. Venäjan valkoisella puolella olleet moittivat voimakkaasti bolshevikkien kansallisuuspolitiikkaa. Sitä samaa kritiikkiä esittää nyt edelleen putler. Leninin kansallisuuspolitiikka on samanlainen geopoliittinen katastrofi putlerin silmissä kuin NL:n romahtaminenkin. Bolshevikit olivat aluksi sortavaltaa vastaan. Stalin ja putler ovat taas aivan päinvastoin valtiollisen suurvaltapolitiikan kannattajia. stalin siis muutti leniniläisen kansallispolitiikan täysin ja suorastaan orjuutti vähemmistökansoja. Historiaa tuntemattomat pyrkivät tarkastelemaan bolshevikkien politiikkaa muuttumattomana, mitä se ei ole suinkaan ollut.

Bolshevikkien poliittisia tavoitteita ja ohjelmia vasten tarkasteltuna itsenäisyytemme tunnustaminen oli täysin johdonmukaista. Venäjän väliaikainen hallitus ei kesällä 1917 tällaista valtaa halunnut Suomelle antaa. Bolshevikit olivat ainoa poliittinen voima, jolla oli tällainen kansallisuuspolitiikka. Se että oli ja bolshevikit pääsivät valtaan, oli siis Suomelle mahdollisuus irtaantua Venäjästä rauhanomaisesti. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Myöhemmin meille siunaantui vastaavanlainen tilaisuus vuonna 1991 NL:n hajottua, kun irtisanoimme YYA-sopimuksen, mikä sitten mahdollisti lännittymisen ja EU-jäsenyyden sekä nyt myös Natoon liittymisen.

Lue lisää

Kyllä. Totta puhut. Aikaikkuna oli otollinen.

Venäjän keisarikunnan alaisuudessa: Suuri osa Puolasta kuului Venäjään 1800-luvulla. Puolalaiset tekivät useita epäonnistuneita kapinoita.1919–1921: Puolan–Neuvosto-Venäjän sota, jonka jälkeen Puola vahvisti itsenäisyyttään ja itärajaansa.
Puolan–Venäjän sodan päättäneessä Riian rauhassa 1921 Ukrainan läntisin osa luovutettiin Puolalle.
Neuvostotasavaltojen muodostuminen (1917–1922)
Sotilaallinen valloitus: Bolševikit (punaiset) pyrkivät sisällissodassa palauttamaan entisen Venäjän keisarikunnan alueet hallintaansa. Neuvostotasavallat, kuten Ukrainan SNT, Valko-Venäjän SNT ja Transkaukasian SFNT, syntyivät usein siten, että Puna-armeija kukisti paikalliset itsenäisyyspyrkimykset tai kilpailevat hallitukset.

"Vapaaehtoisuus" käytännössä: Vaikka muodostuvia neuvostotasavaltoja kutsuttiin itsenäisiksi, niiden hallitukset toimivat läheisessä yhteistyössä Moskovan kanssa, ja ne olivat täysin kommunistisen puolueen (KPSU) ohjauksessa.
Ukrainan esimerkki: Ukrainassa paikalliset bolševikit julistivat neuvostotasavallan vastineeksi kansallismieliselle Radalle, ja alue siirtyi punaisten hallintaan pitkällisen aseellisen konfliktin jälkeen.

mielipidepankki kirjoitti:

Me emme saaneet Leninin bolshevikkejä millään onnekantamoisella hyväksymään maamme itsenäisyyttä. Kansallinen itsenääräämisoikeus oli bolshevikkien politiikan keskeisimpiä kysmymyksiä eikä se koskenut vain Suomea. Siinä haluttiin antaa jokaiselle Venäjän yhteydessä olevalle kansalle täydellinen autonomia tai vaihtoehtoisesti oikeus erota Venäjästä. Lenin oli ottanut asian voimakkaasti esille Suomen osalta jo noin puoli vuotta ennen itsenäisyysjulistustamme. Lenin halusi yhdistää asia proletariaatin diktatuurin levittämiseen myös tätä kautta. Bolshevikit näkivät, että tsaristinen Venäjä sorti paitsi Venäjän omaa köyhälistöä myös Venäjän ei-venäläisiä kansoja. Ajatus maamme itsenäisyydestä nähtiin siis sillä puolen irtoamisena sortovallasta. Bolshevikkien valtakaudella täydellinen autonomiakin riittäisi, jos kansat uomaisivat, ettei niitä enää sorreta. Ajatuksena itsenästymisen myöntämisenä ei ollut se, että punakapina olisi alkamassa. Miksi Suomeen olisi pitänyt saada itsenäisyys kapinan aloittamiseksi? Suomihan kuului Venäjään ja olisi jatkanut siihen kuulumista todennäköisesti edelleen, elleivät bolshevikit olisi tunnustaneet itsenäisyyttä. Venäjan valkoisella puolella olleet moittivat voimakkaasti bolshevikkien kansallisuuspolitiikkaa. Sitä samaa kritiikkiä esittää nyt edelleen putler. Leninin kansallisuuspolitiikka on samanlainen geopoliittinen katastrofi putlerin silmissä kuin NL:n romahtaminenkin. Bolshevikit olivat aluksi sortavaltaa vastaan. Stalin ja putler ovat taas aivan päinvastoin valtiollisen suurvaltapolitiikan kannattajia. stalin siis muutti leniniläisen kansallispolitiikan täysin ja suorastaan orjuutti vähemmistökansoja. Historiaa tuntemattomat pyrkivät tarkastelemaan bolshevikkien politiikkaa muuttumattomana, mitä se ei ole suinkaan ollut.

Bolshevikkien poliittisia tavoitteita ja ohjelmia vasten tarkasteltuna itsenäisyytemme tunnustaminen oli täysin johdonmukaista. Venäjän väliaikainen hallitus ei kesällä 1917 tällaista valtaa halunnut Suomelle antaa. Bolshevikit olivat ainoa poliittinen voima, jolla oli tällainen kansallisuuspolitiikka. Se että oli ja bolshevikit pääsivät valtaan, oli siis Suomelle mahdollisuus irtaantua Venäjästä rauhanomaisesti. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Myöhemmin meille siunaantui vastaavanlainen tilaisuus vuonna 1991 NL:n hajottua, kun irtisanoimme YYA-sopimuksen, mikä sitten mahdollisti lännittymisen ja EU-jäsenyyden sekä nyt myös Natoon liittymisen.

Lue lisää

Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen meillä voimistui itsenäisyyspyrkimys. Sitä tuki laajasti kaikki poliittiset ryhmittymät.

Kevään 1917 kuluessa muodostettiin eri ryhmien yhteinen neuvottelukunta, joka luonnosteli valtalakina tunnettua esitystä itsemääräämisoikeutemme vahvistamiseksi. Lakitekstiä sorvattiin yhdessä, ja siitä käytiin neuvotteluja väliaikaisen hallituksen kanssa. Esimerkiksi Kerenski, vaikkei vielä ollut hallituksen pää, oli neuvonpidoissa mukana. Alustava hyväksyntä valtalain tekstille saatiinkin Venäjän väliaikaiselta hallitukselta.

SDP oli tuolloin suurin puolueemme ja sillä oli yksinkertainen enemmistö eduskunnassa. SDP:n edustajat päättivätkin muokata kesällä 1917 väliaikaisen hallituksen kanssa sorvattua lakiesitystä Venäjän sotilas- ja työläisneuvostojen (tai joku muu sosialistien yhteistyöneuvosto) kongressin kanssa. Lopullinen valtalaki olikin tuon kiepautuksen tulos.

Kerenski oli noussut väliaikaisen hallituksen johtoon, ja vaikka oli taustaltaan sosialisti, ei hän katsonut hyvällä SDP:n yhteyksiä mm. bolsevikkeihin, joita piti vihollisinaan viimeistään heinäkuun vallankumousliikehdinnän jälkeen. Tuo SDP:n toiminta edesauttoi sitä, ettei valtalakia vahvistettu ja eduskunta hajoitettiin.

Vaikka valtalain kumoamisen yksi iso tekijä oli tuo SDP:n puuhastelu Venäjän äärisosialistien kanssa, meidän sosialistit kuitenkin agiteerasivat syyksi porvarien halun kaataa laki.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen meillä voimistui itsenäisyyspyrkimys. Sitä tuki laajasti kaikki poliittiset ryhmittymät.

Kevään 1917 kuluessa muodostettiin eri ryhmien yhteinen neuvottelukunta, joka luonnosteli valtalakina tunnettua esitystä itsemääräämisoikeutemme vahvistamiseksi. Lakitekstiä sorvattiin yhdessä, ja siitä käytiin neuvotteluja väliaikaisen hallituksen kanssa. Esimerkiksi Kerenski, vaikkei vielä ollut hallituksen pää, oli neuvonpidoissa mukana. Alustava hyväksyntä valtalain tekstille saatiinkin Venäjän väliaikaiselta hallitukselta.

SDP oli tuolloin suurin puolueemme ja sillä oli yksinkertainen enemmistö eduskunnassa. SDP:n edustajat päättivätkin muokata kesällä 1917 väliaikaisen hallituksen kanssa sorvattua lakiesitystä Venäjän sotilas- ja työläisneuvostojen (tai joku muu sosialistien yhteistyöneuvosto) kongressin kanssa. Lopullinen valtalaki olikin tuon kiepautuksen tulos.

Kerenski oli noussut väliaikaisen hallituksen johtoon, ja vaikka oli taustaltaan sosialisti, ei hän katsonut hyvällä SDP:n yhteyksiä mm. bolsevikkeihin, joita piti vihollisinaan viimeistään heinäkuun vallankumousliikehdinnän jälkeen. Tuo SDP:n toiminta edesauttoi sitä, ettei valtalakia vahvistettu ja eduskunta hajoitettiin.

Vaikka valtalain kumoamisen yksi iso tekijä oli tuo SDP:n puuhastelu Venäjän äärisosialistien kanssa, meidän sosialistit kuitenkin agiteerasivat syyksi porvarien halun kaataa laki.

Lue lisää

Porvarien puolihan jakautui kahtia suhteessa valtalakiin. Maalaisliiton ideologinen oppi-isä Santeri Alkio mm. kannatti innolla sosiaalidemokraattien valtalaki. Demarien eistyksissä valtalain sisältöä koko ajan laajennettiin ja parlamentin valtaa kasvatettiin. Konservatiivinen oikeisto piti tietysti eduilleen vaarallisena sitä, että parlementaarisesti valitun eduskunnan valta kasvaisi. Porvareillahan oli halua kaataa esitys. Kävi jopa niin, että oikeistoa edustanut Carl Enckell suorastaan painosti Kerenskia kaatamaan valtalain. Kyllä konservatiivisella porvaristolla oli halu kaataa esitys, ei sitä mitään sosialistien propagandaa ollut. Jossain vaiheessa vasemmistossa heräsi käsitys, että Venäjän väliaikainen hallitus olisi jo kaatunut, mikä osaltaan lisäsi vettä myllyyn. Demarit ajoivat suurella innolla maamme itsenäistymistä ja sitä tukivat oikeistolaiset fennomaanit eli kansallismieliset suomalaiset.

mielipidepankki kirjoitti:

Porvarien puolihan jakautui kahtia suhteessa valtalakiin. Maalaisliiton ideologinen oppi-isä Santeri Alkio mm. kannatti innolla sosiaalidemokraattien valtalaki. Demarien eistyksissä valtalain sisältöä koko ajan laajennettiin ja parlamentin valtaa kasvatettiin. Konservatiivinen oikeisto piti tietysti eduilleen vaarallisena sitä, että parlementaarisesti valitun eduskunnan valta kasvaisi. Porvareillahan oli halua kaataa esitys. Kävi jopa niin, että oikeistoa edustanut Carl Enckell suorastaan painosti Kerenskia kaatamaan valtalain. Kyllä konservatiivisella porvaristolla oli halu kaataa esitys, ei sitä mitään sosialistien propagandaa ollut. Jossain vaiheessa vasemmistossa heräsi käsitys, että Venäjän väliaikainen hallitus olisi jo kaatunut, mikä osaltaan lisäsi vettä myllyyn. Demarit ajoivat suurella innolla maamme itsenäistymistä ja sitä tukivat oikeistolaiset fennomaanit eli kansallismieliset suomalaiset.

Lue lisää

Valtalain kaatoi väliaikainen hallitus, joka oli kypsynyt bolsevikkeihin, etenkin heinäkuun vallankaappaushankkeen yhteydessä.

Kun SDP muutti yksipuolisesti aiemmin yhteistyössä väliaikaisen hallituksen kanssa tehtyä lakiesitystä, oli selvää, ettei sitä vahvistettaisi. Aiemman esityksen hyväksymisen ehtona oli muutamia Suomelle hankalia kysymyksiä, aktivistiliikkeiden (jääkärit) tuomitseminen, sotavoimien perustaminen jne. Mutta nyt teksti oli enemmän venäjän sosialistien käsialaa kuin suomalaisten, vaikka se tulikin meidän eduskunnassa hyväksytyksi. Tätä Kerenski ei hyvällä katsonut, ja hajoitti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit

Enckell kävi ministerivaltiosihteerin tehtävänsä mukaisesti neuvotteluja Kerenskin ja muiden väliaikaisen hallituksen edustajien kanssa, asiakirjoista ei käy ilmi, että hän olisi painostanut lain hylkäämistä. Sinun kannattaa tutustua alkuperäisdokumentteihin, tuo väite painostamisesta on vasemmiston historiankirjoituksesta löytyvä asia, eikä täysin paikkansa pitävä. Itse asiassa lain hyväksymisen ja väliaikaisen hallituksen päätöksen välissä oli aikaa niin vähän, alle viikko, ettei sen aikainen tiedonkulku huomioiden mitään merkittävää painostusta edes olisi voinut olla.

mielipidepankki kirjoitti:

Porvarien puolihan jakautui kahtia suhteessa valtalakiin. Maalaisliiton ideologinen oppi-isä Santeri Alkio mm. kannatti innolla sosiaalidemokraattien valtalaki. Demarien eistyksissä valtalain sisältöä koko ajan laajennettiin ja parlamentin valtaa kasvatettiin. Konservatiivinen oikeisto piti tietysti eduilleen vaarallisena sitä, että parlementaarisesti valitun eduskunnan valta kasvaisi. Porvareillahan oli halua kaataa esitys. Kävi jopa niin, että oikeistoa edustanut Carl Enckell suorastaan painosti Kerenskia kaatamaan valtalain. Kyllä konservatiivisella porvaristolla oli halu kaataa esitys, ei sitä mitään sosialistien propagandaa ollut. Jossain vaiheessa vasemmistossa heräsi käsitys, että Venäjän väliaikainen hallitus olisi jo kaatunut, mikä osaltaan lisäsi vettä myllyyn. Demarit ajoivat suurella innolla maamme itsenäistymistä ja sitä tukivat oikeistolaiset fennomaanit eli kansallismieliset suomalaiset.

Lue lisää

Valtalakia vastustaneet porvarit vieroksuivat sen vakiintunutta vallanjako-opin vastaista kirjausta, jossa sekä lainsäädäntävalta että täytäntöönpano olisi samoissa käsissä.

Sosialistit (SDP) taasen katsoivat oman oppinsa mukaisesti, että heidän oli saatava kaikki valta itselleen, olihan puolueella yksin enemmistö eduskunnassa. Tämän saavuttaakseen lakiesitystä muokattiin kesällä 1917 yhdessä venäjän työmies- ja sotilasneuvoston kanssa, jossa bolsevikeilla oli iso rooli.

Tämä on se kotimainen tausta valtalain äänestyksen jakautumisessa. Maalaisliitto ja Nuorsuomalaiset asettuivat sosialistien tueksi, laillisuusmiehet taas saivat muut porvariryhmät tuekseen.

Kerenski puolestaa katsoi, ettei voi antaa Suomelle bolsevikkien tuella laadittua vapautta, olihan väliaikainen hallitus antanut jo maaliskuun manifestin, jolla aiemmat sortokausina meillä tunnetut keisarilliset manifestit kumottiin. Lisäksi odotettiin, että kansalliskokous saataisiin kutsuttua kokoon päättämään asiasta. Kerenski pelkäsi myös separatismin leviävän Liivinmaalle ja Latviaan, jos Suomi saisi erivapauksia. Nuo maat kävivät bolsevikkien kanssa samantyyppistä lupausten ja vastalupausten kauppaa kuin SDP.

Perussuomalaiset ovat esiintyneet yhtäaikaisesti sekä Suomen suurimpana yrittäjä- että työväenpuolueena. Tajusihan sen jokainen ajattelukykyinen jo etukäteen, miten siinä tulee lopulta käymään. Ja niin kävikin. Ei Purra saanut suotta itselleen kutsumanimeä "EK-Kokoomuksen piikalikka". Aivan kuten ei itänaapurin Putin ole suotta päätynyt Putleriksi. Teot ratkaisevat. Etenkin, jos paljastaa itsestään täysin eri puolen, mitä aikaisemmin on esittänyt. PS toistaa NSDAP:n sisäistä historiaa, tosin väkivallattomasti.

NSDAP:kin esiintyi aluksi työväenpuolueena, koska muutoin Hitlerin johtamalla puolueella ei olisi ollut mahdollisuuksia valtaannousulle demokraattisten vaalien kautta. Pitkin puukkojen yönä kääntyi Hitlerin takki ja NSDAP:n löysi poliittiset yhteistyökumppaninsa saksalaisten teollisuusukujen edustajista. Fasistinen äärioikeistopuolue oli pukeutunut työväenpuolueen viittaan ja lopulta viitta lensi pois ja alta paljastui totuus. Tämä sama Hitlerin ja Rosenbergin suunnittelema huijaus on löydettävissä NSDAP:n ideologisesta nimityksestä, kansallissosialismista. Vain yhdyssanan alkuosa on totta eli kansallismielisyys. Sosialismi-pääte on se valhe, millä NSDAP sai Saksan suurimman äänestäjäyhmän eli työväestön äänestämään itseään. Pitkien puukkojen yön jälkeeen meno muuttui. Muideen puolueiden sekä ay-liikkeen toiminnat kiellettiin, lehdistönvapaus lakkautettiin eli samalla meni myös kansalaisten sananvapauskin.

Mannerheim piti natseja 'vastenmielisinä'.
Mutta Suomi oli pakkoraossa, kun Stalin oli hyökännyt, kun emme hyväksyneey NL miehitystä Baltian maiden tapaan. Puolalaiset kukkakimpuin ottivat punatähdet vastaan, kun hakaristisotilaat olivat salaisen Molotov- Ribbentrop sopimuksen mukaan etupiirit jakaneet.
NL sai myös Bessarabian.
Meillä ei Talvisodan jälkeen Hitlerin touhut oikein saaneet tuulta siipien alle.