Miksei puoliso jaa asioitaan eikä juuri puhu kuin pinnqllisista asioista? Ei kerro suunnitelmistaan eikä haaveistaan eikä kysy minun ajatuksistqni tai mielipiteistäni?
Toki oon kysynyt puolisoltani asiasta ja vastaa ettei hölötä koko ajan.
Oon alkanut tuntemaan itseni ei rakastetuksi. Kuin oisin hänelle huonekalu tms. En oo mustasukkaista sorttia mutta viime aikoina käynyt mielessä jopa toinen nainen.
Yhdessä oltu vuosia.
Onko ajatuksia mikä mahtaa olla syy?
Toki oon kysynyt puolisoltani asiasta ja vastaa ettei hölötä koko ajan.
Oon alkanut tuntemaan itseni ei rakastetuksi. Kuin oisin hänelle huonekalu tms. En oo mustasukkaista sorttia mutta viime aikoina käynyt mielessä jopa toinen nainen.
Yhdessä oltu vuosia.
Onko ajatuksia mikä mahtaa olla syy?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun suunnitelmat on päästä elävänä hautaan asti ja unelmat saada seuraava sähkölasku maksettua, niin jälki on tätä.
Ymmärrän.Puolisolla on kuitenkin harrastuksia monenlaisia eli on henkireikiä. Osaa myös reissailla yksinkin. Musta ei tunnu hyvältä olla aina se joka halaa ja joka tulee lähelle. Myös asioiden jatkuva ulos lypsäminen on ahdistavaa. En haluaisi roikkua ja olla riesana. Välillä on järkyttävän paha olla . Puoliso suuttuu ihan kunnolla jos otan asian puheeksi. Kait se pitäisi osata vaan päästää irti.
Onko tämä kaikki tapahtunut yhtäkkiä vai onko hän aina ollut tuollainen? Yritä muistella alkuaikoja ja vähän taaksepäin. Vai onko asia vain sellainen johon vasta nyt havahdut jostain syystä?
Aina ollut tai aluksi oli sentään kiltti.
Introvertti. Eivät tykkää puhua tai kertoa oikein mitään. Muut heidän mielestään hölöttäjiä.
Karttaisin viimeiseen asti.
Oon itrkki enemmän introvertti mutta omalle puoliaolle kerron suunnitelmistani ja ajatuksistanikin.
Et taida sisältyä hänen suunnitelmiinsa miksi puhua asioista ihmiselle joka ei sisälly omiin suunnitelmiin (kuinka moni on jonkun kanssa vain jotta ei tarvitse olla yksin) kysymyksenä millaisen elämästä tekee itselleen niin että on ihmisen kanssa jonka kanssa ei välttis haluaisi edes olla
Paljon mahollista ettei välttämättä edes halua olla mun kanssa.
Sekään ei taas ole välttis ongelma joka johtuu susta kuinka hyvin hän tuntee sinut tai kuinka hyvin sinä tunnet hänet
No voi että.
Lienee hieman liioiteltua!
Ei tuollaista olekaan!
Jos on, niin herää kysymys millä peruteilla yhteiselämään on menty?
Toi kuullostaa niin tutulta! Mulla melko sama tilanne, luulen että mies on vaan niin itsekeskeinen että kiinnostaa vaan omat asiat . Mut kurjaa… oon miettinyt jo vuosia mitähän tekis…
No en tuossa juuri muuta näe, kuin että hyväksyt loppuelämäsi tuollaisena tai sitten lähdet etsimään parempaa elämää. Hyväksyminen ehkä tarkoittaa, että etsit tarkoituksen omaan elämääsi jostain muualta kuin miehestäsi, eliharrastuksista, ystävyyssuhteista jne.
En usko, että mies ainakaan puheliaammaksi muuttuu iän myötä tai muuta luonnettaan sinun vaatimuksesta