Pistin tyttöystävän kanssa poikki noin kuukausi sitten, 2 vuoden seurustelun jälkeen.
Muuten meni ihan hyvin, mutta tuntui että rakkaus kohdaltani oli kadonnut ja olin tätä miettinyt jo pitkään. Lisäksi välillä oli semmoínen olo että pinna oli kireällä jatkuvasti ja lähes kaikki mitä hän teki ärsytti. Välillä sitten taas oli todella hyviä aikoja.
Nyt kun ollaan oltu enemmän erossa (asutaan vielä yhdessä) niin olen alkanut kaipailemaan, ja tuntunut että rakkauskin olisi vähän palannut (ellei tämä ole sitten kaipuuta). Lisäksi nyt on tuntunut menevän paljon paremmin, eli viihdytään kyllä yhdessä ne hetket. Seksissä ei ole ollut mitään ongelmia koskaan, ollut loistavaa loppuun asti.
Tietyt ongelmat ovat kokoajan kyllä parisuhteen aikana seuranneet, kuten mun erilainen naisihanne ulkoisesti(hoikempi) kuin mitä tyttö on. Tämä on kyllä itseäkin harmittanut, mutta silti on välillä tullut asiasta huomautettua, mikä jälkikäteen sitten harmittaa itseä. Meneeköhän tällainen ohi? Pystyykö omia asenteita muuttamaan?
Pahin tässä tilanteessa vaan tuntuu se ajatus että tyttöystävä löytäisi jonkun muun, enkä kestä ajatusta hänestä jonkun muun kanssa. Ja kun kuulin että hänellä oli ollut yhden yön juttu, tuntui se todella pahalta. Sitä tässä ihmettelenkin, eli oonkohan nyt tehny oikean päätöksen?
Sovittiiin kyllä nyt jälkeenpäin, että pidetäänkin "taukoa" mutta kumpikaan ei lupaa mitään. Tuntuu vaan siltä että tauon jälkeen ei tyttöystävää kiinnosta vaikka itse siltä tuntuisi, siltä on puheet kuullostanut.
Nyt en ole heti kuitenkaan valmis palaamaan yhteen hetkellisen maastamuuttamisen vuoksi ja haluan siis miettimis aikaa muutenkin, koska jos yhteen palaisin, niin sitten yrittäisin kyllä että se kestää ja pitkään.
Halusin lähinnä purkaa mieltäni, mutta kertokaapa nyt ulkopuolisina kun itse ei saa omasta päästä selvää, kannattaisiko kertoa tunteista tytölle? Kun en kuitenkaan haluasi antaa turhia toiveita, jos nyt tämä onkin ohimenevää. Vaiko nyt sitten katsoa puolen vuoden päästä jolloin ehkä liian myöhäistä ja uusi mies pian kehissä?
Tulee vaan mieleen, että oma ahdistus on voinut johtua turhan paljosta yhteenolosta, sinkkuna kun olen ollut suurimman osan elämää lukuunottamatta muutamia muita suhteita.
Muuten meni ihan hyvin, mutta tuntui että rakkaus kohdaltani oli kadonnut ja olin tätä miettinyt jo pitkään. Lisäksi välillä oli semmoínen olo että pinna oli kireällä jatkuvasti ja lähes kaikki mitä hän teki ärsytti. Välillä sitten taas oli todella hyviä aikoja.
Nyt kun ollaan oltu enemmän erossa (asutaan vielä yhdessä) niin olen alkanut kaipailemaan, ja tuntunut että rakkauskin olisi vähän palannut (ellei tämä ole sitten kaipuuta). Lisäksi nyt on tuntunut menevän paljon paremmin, eli viihdytään kyllä yhdessä ne hetket. Seksissä ei ole ollut mitään ongelmia koskaan, ollut loistavaa loppuun asti.
Tietyt ongelmat ovat kokoajan kyllä parisuhteen aikana seuranneet, kuten mun erilainen naisihanne ulkoisesti(hoikempi) kuin mitä tyttö on. Tämä on kyllä itseäkin harmittanut, mutta silti on välillä tullut asiasta huomautettua, mikä jälkikäteen sitten harmittaa itseä. Meneeköhän tällainen ohi? Pystyykö omia asenteita muuttamaan?
Pahin tässä tilanteessa vaan tuntuu se ajatus että tyttöystävä löytäisi jonkun muun, enkä kestä ajatusta hänestä jonkun muun kanssa. Ja kun kuulin että hänellä oli ollut yhden yön juttu, tuntui se todella pahalta. Sitä tässä ihmettelenkin, eli oonkohan nyt tehny oikean päätöksen?
Sovittiiin kyllä nyt jälkeenpäin, että pidetäänkin "taukoa" mutta kumpikaan ei lupaa mitään. Tuntuu vaan siltä että tauon jälkeen ei tyttöystävää kiinnosta vaikka itse siltä tuntuisi, siltä on puheet kuullostanut.
Nyt en ole heti kuitenkaan valmis palaamaan yhteen hetkellisen maastamuuttamisen vuoksi ja haluan siis miettimis aikaa muutenkin, koska jos yhteen palaisin, niin sitten yrittäisin kyllä että se kestää ja pitkään.
Halusin lähinnä purkaa mieltäni, mutta kertokaapa nyt ulkopuolisina kun itse ei saa omasta päästä selvää, kannattaisiko kertoa tunteista tytölle? Kun en kuitenkaan haluasi antaa turhia toiveita, jos nyt tämä onkin ohimenevää. Vaiko nyt sitten katsoa puolen vuoden päästä jolloin ehkä liian myöhäistä ja uusi mies pian kehissä?
Tulee vaan mieleen, että oma ahdistus on voinut johtua turhan paljosta yhteenolosta, sinkkuna kun olen ollut suurimman osan elämää lukuunottamatta muutamia muita suhteita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.