olette olleet työttömänä? Tai muuten vain pitkän koulutuksen omaavat? itse olen akaeeminen ja nyt on menossa 10kk
kalluppi
kauanko akateemiset
273270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olen ollut työtön maisteri nyt 1v 7kk ja edelleen etsin aktiivisesti työtä.
olla totta. Uskomatonta. Itsekin olen työttömänä ja joka päivä soitan tai lähetän työhakemuksia, mutta tuntuu että työnantajat eivät halua palkata korkeasti koulutettua.
En ole tehnyt oikeaa (=palkallista) koulutustani vastaavaa duunia päivääkään ja maisterin tutkinnosta on jo reilu pari vuotta aikaa. Valmistumisen jälkeen suoritin vielä jatkotutkinnon ja olen ollut pari kuukautta työvoimakoulutuksessa sekä reilut puoli vuotta harjoittelijana alani duunissa. Oikeaa työpaikkaa ei kuitenkaan tunnu irtoavan. Aktiivisuudesta se ei ainakaan ole kiinni. Hakuja on ollut päällä satoja ja haastatteluissa ole juossut ympäri Suomea, jopa ulkomaillakin - turhaan.
Vähitellen pitänee myöntää, etten tule koskaan työllistymään tai sitten pitää yrittää salata kolutustausta ja hakea johonkin v***n mäkkäriin paistamaan pihvejä.
Itse olin luokkani paras, ulospäinsuunatutunut, sosiaalinen jne...Mutta kun ei tärppää niin ei. Olisi kannattanut mennä suoraan koulun penkiltä raksalle, siellä sitä söisi nytten edes maksalaatikkoa vittu.
Olen ollut työtön 1v 3kk, sitä ennen alan työkokemusta 7v. Sos ala, Amk-tutkinnoksi päivitetty opistotutkinto.
Tuntuu todella oudolta, etten yhtäkkiä saakaan töitä -ensimmäinen kerta! Olen ollut useasti 1. varasijalla ja paikkaan on valittu joku tuttu talon sisältä...-on tunne, että paikka ei ollutkaan oikeasti auki. Nyt kesällä ei ole edes mitä hakea...
Hei te sos.alan työttömät -mistäpäin haette töitä?
Itse Hki.
suomen alueelta..tosin olen eri alalla, mutta kuitenkin luulisi edes jotain olevan..mutta ei ole!
Herää pahvi ja katso peiliin, eiköhän se syy löydy sieltä.
Maisterita tulee ja meenee ja jos luulet että pääset edes sinne v***n mäkkäriin töihin niin erehdyt.
Älähän nyt vaan kuvittele itsestäsi ja tutkinnostasi liikoja, osaamisestsi puhumattakaan.
T: Jope
En ole ongelmistani mitään/ketään muuta syyttänytkään kuin itseäni. Toki kilpailu avoimista paikoista on kovaa, mutta viime kädessä hakijan persoona ratkaisee, varsinkin, jos aikaisempaa näyttöä kyvyistä ei juuri ole. Mitään selvää yksittäistä puutetta tai vikaa en sieltä peilistä näe. Ongelmieni taustalla lienee kokemattomuuden, henkilökohtaisten ominaisuuksien sekä nyt myös pitkittyneen työttömyyden yhdistelmä. Tilannetta tuntuu olevan melko vaikea korjata, kun mahdollisuutta todistaa kyvykkyyteni ei löydy.
Kykyjeni yliarvioimista tai ylpeyttä on Jopen tai muidenkaan turha edes epäillä. Suhtautumiseni työhön on hyvinkin nöyrä, ehkä liikaakin, sillä työnanatajat tuntuvat arvostavan tiettyä röyhkeyttä ja itsevarmuutta. Jatkuvat epäonnistumiset ovat varmasti vieneet viimeisetkin itsevarmuuden rippeet, joten siinä lienee yksi ongelmallisista piirteistäni. Viime aikoina olen yhä enemmän suunnannut hakujani myös suorittaviin tehtäviin, mutta akateemista hakijaa ei todellakaan oteta vakavasti. Useat työnanatajat ovat kertoneet epäilevänsä ylikoulutettujen hakijoiden motivaatiota sekä sitoutumista alemman tason tehtäviin.
Tähän mennessä olen ollut työttömänä n. 1,5 kk ja olen vielä kuukauden, jonka jälkeen aloitan vakinaisessa työssä.
Valmistuin 2004 ja yhtään oman alan hommia en ole tehnyt, osa-aikaista hommaa muilla aloilla siellä sun täällä välillä ollen työttömänä. Säästöillä pikku tuloilla elellyt. Nyt tosin syyskuussa aloitan 3 vuoden työn aika pitkälle alaa vastaavassa hommassa.
Näillä kulmin ei todellakaan ole töitä opistotasoa kummemmalla tutkinnolla ainakaan tällä ala-suuntauksessa jos ei firmaa perusta itse. Sekin niin epävarmaa, että itse en siihen "kierteeseen" lähtenyt. Sen verran tuuri kävi että työmatka tulee itsellä olemaan vain n. 70 kilsaa sivu. Eiköhän sen vielä aja päivittäin...
oletkaan ja mistä sait töitä ja miten?
-Tietotekniikan tradenomi
-Suurehkon tehtaan tietokoneosastolta projektihommista, helposti SAATTAA muuttua vakituiseksi 3 v jälkeen mutta sitähän ei koskaan tiedä varmaksi...
-Sillä perinteisellä tavalla saatu, eli tuttavarinki soiteltu läpi aikanaan ja jätetty haku "vetämään", nyt sitten yhden työpaikalla aukesi muutama paikka ja nykäisi rekrytoijaa hihasta, että mulla olisi tiedossa sopiva tyyppi jos haluat haastatella. Sitenhän nuo tuollaiset paikat tuppaavat nykyään aukeamaan.
Vuonna 1987 olin kaksi päivää työttömänä työnhakijana, sitten rehelliseen duunarin hommiin. Intti väliin, ja sieltä suoraan töihin (oli siinä yksi päivä välissä...). Vuonna 2001 sitten tein kahta duunia yhtä aikaa kuukauden verran, toisesta irtisanomisajalla vuosilomalla ja toisesta uudessa duunissa. Liksa kolminkertaistui, se kompensoi hyvin menetetyn kesäloman!
Työn saanti on persoonasta ja viitseliäisyydestä kiinni! Oletko tylsä vai etkö vaan viitsi, tämä pitää jokaisen työttömän kysyä itseltään.
mene! Kyllä tässä töitä on tosissaan haettu, mutta akateemista ei uskalleta palkata noin vaan kun työnantajalla on pelko, että työntekijä vaihtaa heti maisemaa paremman palkan toivossa. Että näin! Toinen asia naisilla on esteenä mahdollinen synnytysikä!!! Joten turha täällä on huudella että töitä saa kun haluaa.
Älä viitsi jauhaa p****a ja pettää itseäsi.
Akateemisilla yleinen selitys ettei työnantaja uskalla palkata kun pelko että työntekijä vaihtaa maisemaa paremman palkan ja paikan toivossa.
Tosiasia on että hyvät ja osavat tyypit koulutukseen katsomatta saavat töitä ja heidät työnantaja pitää hinnalla millä hyvänsä.
Valmistuttua "pääsin" heti töihin. Niin, "pääsin". Pakko oli ottaa, mitä sai. Pari kuukautta sopimusta jäljellä. Ihan paska paikka palkka(=yliopisto).
Aktiivisesti olen hakenut töitä muualta jo 2 kk - ei yhtään kutsua edes haastatteluun! "Kiitos mielenkiinnosta yritystämme kohtaan". Kesällä ei juuri paikkoja olekaan, joten en ole vielä turhan huolissani.
Muutamia paikkoja on koko ajan auki, mutta ihan naurattaa, minkätyyppisiä priimusosaajia haetaan. Ei semmosia olekaan!
Uskon silti, että sitkeys palkitaan ja oikea duuni löytyy. Voin olla pari kuukautta vaikka ansiosidonnaisella jos on pakko. Mitä tahansa kun en rupea tällä koulutuksella tekemään.
Mitä tahansa kun en rupea tällä koulutuksella tekemään.
Aivan, koulutuksella (pala paperia joka kertoo ainoastaan että olet suorittanut jonkin tutkinnon, osaamisen kanssa kyseisellä parerilla ei ole mitään tekemistä.) et mitään tule tekemäänkään kun ei sinulla sitä työkokemusta ole, eikä tuolla asenteella tule olemaankaan.
..eli kuukauden päivät olen ollut työtön. Tuntuu, että jo nyt seinät kaatuu päälle!! Olen koko opiskeluaikani tehnyt töitä kokopäiväisestikin ja nyt sitten ei mitään..tosi turhauttavaa. Itsekään kun en halua palata niihin hommiin, mitä opintojen aikana tein, vaan haluan kunnolla oman alani töihin.
Nythän tässä ois aikaa matkustaa ja harrastella, mutta eipä peruspäiväraha, asumistuki ja soskun avustukset riitä mihinkään.
No, ei pidä luovuttaa..:)
olen ollut työtön kuukauden, eikä töitä näköpiirissä vaikka olen ollut hakemisen suhteen hyperaktiivinen. Täytyy lähteä ulkomaille, jos jää Suomeen työttömäksi, ei parin vuoden työttömyyden jälkeen pääse enää mihinkään töihin, koska akateeminen tutkintokin alkaa menettää arvoaan. Surullista mutta totta. Jos olisin aiemmin tajunnut faktat, olisin lähtenyt opiskelemaan jotain duunarialaa.
Minä sain ohimenevän viiden vuoden kauden tehdä oman alan, koulutusta vastaavaa, ihan mukavaa, haasteellista työtä. Tämä siis valmistumisen jälkeen. Muuten minulle on kertynyt tähän 38 ikävuoteen mennessä jo 22 vuotta työkokemusta, mutta vain 5 vuotta "koulutusta" sivuavaa sellaista.
Olen nyt hakenut aktiivisesti pois tämänhetkisestä työpaikastani, jonne jouduin yrityssaneerauksen seurauksena, liikkeenluovutuksen takia, sadan muun vastaavan kohtalon kokeneen kanssa, suorittavan tason töihin. Meistä kolmisenkymmentä on akateemisesti koulutettuja: ekonomeja, humanisteja, kasvatustieteilijöitä, valtsikkalaisia....sitten on vielä näitä tradenomeja toinen mokoma.
Tässä muutaman vuoden ajan olen kiihtyvällä vauhdilla yrittänyt päästä pois. Kirjoittanut hakemuksia englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi. Hakenut pk-seudulla töitä kun kerran asun täällä.
Enkä pääse edes haastatteluihin. Muutama rekrytoinnin parissa puuhasteleva tuttava kertoilee, että CV:ni on liian pelottava. Osaan liikaa, minulla on liian paljon koulutusta, liian monta tutkintoa. Ja ennenkaikkea, liikaa työvuosia takana. Tulen liian kalliiksi.
Kun sitten otin ansioluettelosta pois akateemisen tutkinnon ja jätin pelkän työkokemuksen ja ylioppilastutkinnon jäljelle, aloin saada haastattelukutsuja. Mutta. Rehellisenä ihmisenä myönsin toki sitten haastattelussa kysyttäessä opiskelleeni muutakin. Ja se tyssäsi siihen.
Akateemiset työmarkkinat ovat tällä hetkellä muutenkin kammottavassa tilassa. Ei ole vakinaista työtä. On määräaikaisuuksia, projekteja, osa-aikatyötä ja sijaisuuksia. Ei sellaisen varaan voi elämäänsä laskea. Kituutan pienellä palkalla (1600 e/kk) tässä uudessa työssäni ja toivon joskus pääseväni "oikeaan" palkkaan ja vakinaiseen työhön akateemiselle alalle. Tai edes aivotoimintoja vaativalle alalle. Minulle riittäisi se, että pääsen täältä pois.
Olen laittanut 200 hakemusta ja päässyt kahteen työhaastatteluun. Jippii.
"Lohdulliseksi" asian tekee se, että samaan aikaan kanssani opiskelleista ikätovereista kukaan ei ole koulutustaan vastaavassa työssä. Heitä näkee kaupan kassalla, infopisteissä, ravintoloissa tarjoilijoina, kirjakaupan myyjinä, bussikuskeina.
Ratkaisin asian niin, että lähdin opiskelemaan lisää, uutta alaa. Tosin sekään ei näemmä vielä ainakaan kannata, tai tuo lisäpotkua. Pitäisi ilmeisesti tehdä se, minkä kurssikaverini teki. Taatakseen työllisyytensä hän hakeutui opiskelemaan sairaanhoitajaksi. On leipä taattu ja työtä riittää aivan takuuvarmasti.
Ei tässä auta enää mikään.
Kaksi korkeakoulututkintoa, mutta työkokemusta vain asiakaspalvelusta. Kun en suostu olemaan työttömänä vaan teen ihan mitä tahansa työtä elantoni eteen. Nyt meni se firma nurin missä olin ja olen vuoden hakenut. Mitään en saa. Pitävät ylikoulutettuna (olen hakenut kymmeniä kassan ja neuvonnan paikkoja) ja sitten taas omalle alalle en pääse kun ei ole työkokemusta muuta kuin Free puolelta.
Kaipa tässä kortistoon jään loppuelämäkseni. Sen verran suoraan on sanottu että mahdoton yhtälö. Ikääkin on liikaa. Harva palkkaa nelikymppistä enää.
Sulla on varmasti koulutuksen tuomaa tietotaitoa ja elämän tuomaa kokemusta, joka odottaa vaan löytäjäänsä. Älä luovuta!
Jatkat vaan eteenpäin sitkeästi. Tutustu vaikka sellaisten alojen ilmoituksiin, jotka eivät ole sinulle entuudestaan tuttuja. Hae valikoiden ja vain sellaisia paikkoja, joista olet oikeasti kiinnostunut. Lue työnhakuilmoituksia rivien välistä ja räätälöi jokainen työhakemus erikseen. Kokeile rohkeasti uusia asioita. Tsemppiä :)
Mene opiskelemaan joku työllistävä ala. Esimerkiksi vanhustenhoidossa on huutava työvoimapula. Ei taatusti loput työt enää koskaan kesken!
Olen miettinyt uudelleenkouluttautumistakin.
Sairaanhoidossa tosin on se paha juttu, että joutuu käyttämään hansikkaita ja jo valmiiksi allergisena todennäköisesti allergisoituisin materiaalille todella nopeasti.
Psykologiaa hain lukemaan tässä taannoin, mutta en päässyt. Sillä alalla olisi töitä vaikka kuinka. Toinen, minne ajattelin hakea on opettajakoulutus. Luokanopettajia tarvitaan aina.
Pitäisi keksiä joku sellainen täsmäkoulutusala, mikä työllistää takuuvarmasti. Kaksi väärää valintaa on jo ihan tarpeeksi.
Entäs farmasia, työllistää aika hyvin. Koulutus kestää 3 vuotta, ihan kohtuullinen aika.
Moi!
Opiskele sähköinsinööriksi. Loppuu työttömyys ja aina on töitä.
AMK-insinööri -02 ja nyt työttömänä ollut 11kk. Aktiivisesti olen hakenut töitä ja päässyt työhaastatteluihin mut en vielä töihin asti. Uskon ja luotan, että sitkeys/hakeminen palkitaan kun ei toivoa eikä uskoa menetä itseensä. Tekemistä on ollut paljon ja aika menee liian nopeasti, ei ole seinät kaatuneet päälle, eikä kaadu.