Telkkarista kuulin toisella korvalla, kun esittävät ystävänpäivä ohjelmaa. Että moni valitsee itselleen liian helpon kumppanin. Mitähän toi tarkottaa?
Onko teilla tai ollu liian helppo kumppani?
Ite en voi vastata, kun ei koskaan oo ollu. Mutta oisko se sittenkin niin, etten oo tarpeeks haastavaa löytäny ja siks ei oo?
Onko teilla tai ollu liian helppo kumppani?
Ite en voi vastata, kun ei koskaan oo ollu. Mutta oisko se sittenkin niin, etten oo tarpeeks haastavaa löytäny ja siks ei oo?
Vastaukset 73
Vanhimmat
Ehkä se tarkoittaa että kumppani on vain otettu statussymboliksi ja fwb mielessä. Itse en kykenisi ikinä tosirakkaudettomaan suhteeseen. Statussymbolius kielii eittämättä psykopatiasta. Helppo kumppani voi olla sellainen helposti pompoteltava tapaus jonka saa helposti tossun alle ja joka on tottelevainen. Mulle ei riitä mikkään 99 % tunteet eikä 100 % vaan pikemminkin vähintään 1000 %.
Jos mua petettäisiin niin mä kostaisin sen jollakin tavalla sille toiselle . Se on äärimmäinen pahoinpitelyn muoto, pettäminen siis. Näkymätöntä, mutta silti täyttä totta. Siinä vaiheessa seurauksilla ei olisi niin väliä. Pääsisi olemaan vihdoin ja viimein se kuuluisa jännämies 😁. Tilit vaan yksinkertaisesti tasan, ei siinä sen kummempaa 🤷♂️. "Rapatessa roiskuu", kuten T. Halme tokaisi 😄. Rajua rakkautta, lojaaliuden kääntöpuoli. Mikään hölmö mustis en helpolla olisi.
P.S. En ole juonut, vaikka onkin per(s)jantai. -💊-.
Sullapas hurjaa!
No eipä Halmellakaan se loppu niin hyvin menny.
Se se nyt siitä vielä puuttuisi, että töistä kotiin palattua pitäisi olla jotain hvetin vääntöä tai haastavuutta naisen kanssa.
Ei prkl.
Loppujen lopuks kuitenkin, jos liian helppoo, niin sama olla saman tien sinkku.
Jos oikeasti vielä haluat kumppanin, niin tähtää helppoon.
Helppo ja mutkaton ihminen on kiva. Maailma tarjoaa ihan riittävästi haasteita muutenkin.
Enää jää se kysymys, että mikä kenellekin on helppoa :)
Ei ole ollut liian helppoa kumppania. Nuorempana sitä oli ehkä liian innokas ottamaan haasteita vastaan ja tässä ollaan :))
-keinovaginamies-
Minulla on kokemusta vain yhdestä kauan kestäneestä parisuhteesta ja kaikki tuntui helpolta ensimmäisten 20 vuoden ajan, mutta sen jälkeen ei..
Semmostahan se on ihmisten kanssa. Muut muuttuu, itse muuttuu, tunteet muuttuu...,
Mutta 20 vuotta helppoa on minun mielestä paljon. Joillain se on 2 vuotta.
Minä satsaan nykyään 80-90-luvun koneisiin. Niiden kanssa on helppoa. Ei tunteiden tuulet puhaltele eri päivinä eri suuntiin :)))
-keinovaginamies-
Onhan siinä haasteita. Noi diktaattorit ja sitten jos ois kotona vielä diktaattori?
No asiaaan. Tosiaan riippuu paljon ihmisestä. eri mieltä voi olla, kun on hyvät perusteet ja pääsee kompromissiin.
Ei tarvi olla diktaattori. Riittää että on hölmönpuoleinen ja kovapäinen pikkupäällikkö, jolle joutuu alusta pitäen aina perustelemaan kaiken. Neuvotteluunkin ihminen väsyy, varsinkin kun huomaa ettei taaskaan mitään sisäistetty, vaan viikon päästä sama aihe alusta.
Nämä on kauheita sekä töissä että kotona :))
Ihminen voi vaan sulkeutua autallin syleilyyn ja koettaa unohtaa paha maailma.
Sulla kun on noin hyvin alkanut poikamiesura, niin nyt prkl terästä selkärankaan ja pidät valitun linjan! Etkä ala mitään sekoilemaan siellä.
-keinovaginamies-
Liian helpolla viitataan ehkä joko siihen, että tyydytään tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon tai siihen, ettei kumppani tarjoa riittävää vastusta, jolloin suhteesta saattaa puuttua kipinää. Molemmat vaihtoehdot ovat sellaisia "ihan ok"-vaihtoehtoja, mutta eivät järisytä sydämen syövereitä ja vatsanpohjaa. Kaikki eivät toki mitään järisyttelyä kaipaa.
Sinänsä "helppous" ei ole mielestäni huono piirre ihmisessä, vaan pikemminkin positiivinen, jos sillä tarkoitetaan sitä, että toisen kanssa on helppoa ja vaivatonta olla eikä toinen etsi mitään turhia draaman aiheita. Mutta jos helppo tarkoittaa mielipiteettömyyttä ja jatkuvaa mukailua ja myötäilyä, niin sellainen kyllä alkaisi aika nopeasti ärsyttämään.
Aletheias
Juu mielipiteitä pitää olla. Etenkin näinä haastavina aikoina.
Eikä sellaista kumppania osaisi pidemmän päälle kunnioittaa, joka vain myötäilisi. Tasavertaisessa suhteessa molemmilla on tilaa olla oma itsensä, omata omia mielipiteitä ja ajatuksia eikä kumpikaan pelkää ilmaista niitä.
Aletheias
Ei todellakaan jaksa!
Totta mutta eikö helpommalla pääsis jos esim mies ehdottaa tehdään tänään papu soppaa ja nainen että joo tehdään vaan eli kumpikin tykkää papusopasta ehkä jos toinen haluaa siihen jauhelihaa ja toinen kinkkusuikaleita sitten miettivät ja sopivat kummalla tehdään mut jos toinen mää mää mää mä en tykkää papusopasta mää määäää määäääää en tykkää mistään vesi pieretyttää vesi ahdistaa mää mää mää niin ekan kanssa pääsee helpommalla eli helppo tyttö paras tyttö semmosest poika tykkää
Tuossahan oleellista on se, että molemmat pitävät siitä papusopasta, ei toisen osapuolen helppous. Sellainen "liian helppo" sanoisi joo, vaikka inhoaisi papusoppaa tai kärsisi sen jälkeen helvetillisistä vatsavaivoista.
Juuri tämä. Olisi todella raskasta selllaieen kumppanin kanssa, jolta ei löydy mihinkään mitään mielipidettä vaan jatkuvasti myötäilisi eikä pitäisi omista rajoistaan kiinni. Se olisi jatkuvaa toisen perässä raahaamista.
Aletheias
Eli helppo ihminen tykkää papusopasta ja vaikea ei eli helpon kanssa tulee toimeen eli kaksi helppoa tulee toimeen ja jos jostakin erimieltä niin kummiskin sopuun pääsevät kun vaikean kanssa ei pääse sopuun aina vain riitaa eli ei semmosen kanssa suhteeseen
Vaikea ihminen kuvittelee papusopan olevan jotenkin oleellinen asia elämässä ja jää jumiin jankkaamaan papusopasta.
Juurikin noin. Papusoppaan jumittaminen on hankalan ihmisen ominaisuus. Aidosti helppo ihminen toteaa, että ok et halua papusoppaa, minä haluan, syöpä sinä siis jotain muuta.Hankala ihminen "pääsee sopuun" vain kun toinen sopeutuu sopeutuu hänen tahtoonsa. Helppo ihminen taas ei ala edes vääntämään moisesta.
Papusoppa on yksi elämän ja parisuhteen tärkeimmistä asioista
Erittäin vaikealle ihmiselle varmasti onkin.
Vaikea sanoa ilman tarkempaa tietoa mitä tuolla tarkoitetaan. Sitä en ainakaan usko, että yhteiselo voisi koskaan olla liian helppoa, jos nyt ei sitten satu olemaan itse jatkuvaa draamaa ja vääntöä kaipaava yksilö.
Varmaan heittivätkin pallon yleisölle. Saamme ite päättää.
vai oisko Ylellä jotakin siellä putkivastaanottimiensa ääressä. no en tiedä.
Hyvin kiteytit asian.
Tuo tarkoittaa tahdotonta ja mielistelevää lapasta. Jolla sitten jossain kohtaa janaa kilahtaa ja se tappaa kaikki. Emännän, lapset, koiran ja naapurit. Eikä olis millään siitä uskonut.. 🙄
Hesarissa oli tuosta just juttu. (Ei siinä kyllä ihan noin sanottu, mutta olen hyvä vetämään johtopäätöksiä 😜)
xLiner
Tuo on äärimmäinen tapaus. Yleisesti ottaen kukaan ei ole tahdoton ja mielistelevä luonnostaan, vaan siihen tilanteeseen on ajauduttu, eikä vähiten parisuhteen toisen osapuolen vuoksi.
Jaa, no kyllä mä ainakon olen ihan luonnostaani sellainen, ettei mulla ole voimakkaita mielipiteitä suuntaan tai toiseen. Valtaosa arjen asioista on mulle vilpittömästi ihan se ja sama. Lähinnä rasittaa, kun kysellään mielipidettä täysin tyhjänpäiväisistä asioista ja sitten pitää leikkiä, että asiaan olisi joku mielipide.
Sori, juttu olikin YLEllä.
Nuo mielistelijät pelkäävät hylätyksi tulemista. Ei se kumppanin vika ole.
xLiner
Tässä asiassa oon kyllä samaa mieltä. Että monet arjen asiat on yhden tekeviä tässä maailman tilanteessa. Tietenkin sitten mm kulutuskäyttäytyminen, niin monihan tukee ostoksillaan sotaa ja se ei ole hyväksyttävää.
Minulle ei kyllä maailman tilanne tähän asian vaikuta, vaan olen oikeastaan aina ajatellut näin. Mä en kertakaikkiaan tajua ihmisiä, jotka jaksavat vääntää siitä mitä ruokaa tänään syödään, onko imuroitu oikein tai pölyt pyyhitty oikein, onko tiskikone täytetty oikein, vai saako olla tiskikonetta ollenkaan, onko kakaralla hanskat oikein kädessä tai mistään muustakaan vastaavasta. Ihmiset nipottaa räkyttää, räyhää minun korviini täysin yhdentekevistä (josta Välis antoi hyvän esimerkin tuon papusoppansa kanssa). Mitä hiivatin väliä mitä toinen syö, jos nyt ei sitä papusoppaa halua. Kaikesta toki saa riidan aikaiseksi, jos tekee siitä jonkun ongelman.
Helppo paras eli kummallakin samat jutut ja arvot eli mitä enemmän samiksii niin sitä helpommin tulevat toimeen ja erilaiset tai vaikea niin aina riitaa ja tappeluita eli on kuin yö ja päivä ei siitä tule mitään
XLineri oli ihan lukenutkin asiasta. Kyse on tosiaan siitä, että "liian helppo" kumppani mukautuu koko ajan toisen tahtoon. Se toinen on toki tyytyväinen, kun kaikki sujuu niin helposti ja on sitten hyvin yllättynyt, kun lopulta toinen ei sitten olekaan "helppo". Kyllä kai joka ikisessä parisuhteessa tulee eteen kompromissitapauksia, joissa ei voida molempien toiveita toteuttaa. Jotain "kitkaa" siis aina on. Ja jos ei ole, niin eteen tuleva konflikti voi sitten olla kaiken kaatava.
Kahdesta epätäydellisestä saa joskus melkein täydellisen.
Mitähän tuo helppous tarkoittaa, elokuvaa "mies joka ei osannut sanoa ei"?
Haastavat naiset ovat mielenkiintoisia, eivät ikinä muutu.
https://www.youtube.com/watch?v=iTZ75wiOsLE&list=RDiTZ75wiOsLE&start_radio=1
AV
Tavallaan se voi tarkoittaa myös vastuun siirtoa toiselle, jolloin se helppo kumppani muuttuu rasitteeksi. Kun ei sano mihinkään rehellistä mielipidettään, ihan sama tehdään kuten haluat. Yes sir tyyppi on oikeadti muuta kuin helppo.
Helppo on ihminen jolla on mielipiteitä ja ilmaisee ne selkeästi, ilman että on arvailtava nenän asennosta tai et ikinä saa mihinkään muuta kommenttia, kuin " tehään kuten sinä haluat".
Olen itsekin ollut liian myötämielinen ja miellyttäjä. Sellaiseen ihmiseen kyllästytään äkkiä.
Ollakseen helppo oikeasti, ei tarvi olla samaa mieltä kaikesta. Mutta pitää olla selkeä ja rehellinen. Itse koen rehellisen avoimet helpoiksi hyvällä tavalla. Myhäilijät vaikeiksi joita kartan kutenyes sir tyyppejäkin. En ole äiti en holjoaja kellekkään muulle kuin lapsilleni.
Mielin kielin ihmiset on monesti epärehellisiä itselleen ja myös muillekin.
En ymmärrä tuota sanavalintaa, että liian helppo. Ketjun luettuani huomasin, että sillä tarkoitetaan sellaista kaikkeen joo joo tapausta. En vain silloinkaan ymmärrä tuota sanavalintaa. Minä ku nolen aina ollut sitä mieltä, että sellainen yksilö on vaikein mahdollinen kumppani, jopa paljon vaikeampi kuin sellainen, joka olisi aina kaikkea vastaan. No mutta näin me ihmiset olemne erilaisia.
Usein ihmisestä tulee joo-joo kumppani juuri silloin, kun toinen on kaikkea vastaan. Ts. pitäisi lisätä suhteeseen parempaa kommunikaatiota, ettei tähän ajauduttaisi.
Kaipa osalle voi noinkin käydä, mutta ainakaan oma kokemukseni ei kerro sen olevan yleisin tapa. Paljon useammin olen törmännyt sellaisiin joo joo yksilöihin, jotka eivät ole koskaan oppineet itse ottamaan vastuuta mistään, vaan tulevat kaikkeen toisten siivellä. En tarkoita tuota siivellä tuloa rahallisesti, vaan niin, että joku muu saa aina olla se toteuttava porras, joka hoitaa asiat kuntoon. Joo joo sitten tulee vaan perässä, joo joo.
Suomessa on ihan yleisestikin tää joo joo kulttuuri. Ei uskalleta kyseenalaistaa ja boikotoida.
Suomessa on monilla vähän sellainen tyyli, että suu pidetään kiinni, kunnes menee kunnolla hermo ja sitten mennäänkin suoraan syvään päähän. Järkevämpää olisi avata sanainen arkkunsa selvästi helpommin ja useammin, jos sanottavaa on. Tietenkään, jos ei oikeasti ole mitään, niin ei sitä tarvitse keksimällä keksiä.
Liian helppo kumppani on tasainen, ei koskaan yllättävä, kaikkeen mukautuva, itsestäänselvyys, ei ilmaise mielipiteitään, kerro tunteistaan yms. Jos molemmat ovat liian helppoja, päätöksenteko yhtään mistään on kovin vaikeaa ja aikaa vievää, suorastaan kuluttavaa.
Haasteellisuus kissmyass 😂. Ei elämä mitään leikkiä ole. Yhteensopiva ja vastaava, siinä kaikki mitä tarvitaan mun kohdallani, ei hopeareunaisia pilviä tai cumulushattaroita 😄 saati sitten taivaanrannasa ikuisesti pyörivää ukkosrintamaa.
Eli siis tämä "liian helppokumppani" menee samaan kategoriaan sen kanssa, että ihminen voi olla "liian kiltti". Milsi aina pitää ottaa joku hyvin yksinkertainen adjektiivi ja sitten monimutkaistaa se tarkoittamaan jotain ihan muuta? Kumppani ei voi olla liian helppo, mutta hän voi olla mm. mielipiteetön kaikkeen näennäisesti mukautuva tossukka, joka kerää katkerana vihaa sisälleen.
No toi oli varmaan ylen tehokeino saada lisää katsojia. Täytyy kattoo jos löytyy jostain areenasta, mitä tarkoittavat.
"Liian kiltti"? No tähän löytyy asiantuntemusta muista kirjoittajista.
Uskoisin että kysymyksen aukaisee parhaiten sheenan kirjoitus tossa alla.
No minä en henkilökohtaisesti kyllä pysty tuohon Sheenan tekstin samaistumaan yhtään. Koen, että en jaksaisin noin vaikeaa parisuhdetta, jota hän pitää toimivana. Makuasioitahan nämä ovat.
Niinhän ne ovat. Toiset etsii enempi haastetta, toiset ei. Ite taas oon nykyisin ihan tyytyväinen, ettei mitään "yhdentekevää" parisuhdetta syntyny. Lopputulemus: että antaa suhteiden syntyä luonnollisesti, niin vältettäisiin ainakin enimmät ristiriidat.
Minun kokemukseni on, ettei parisuhde voi mitenkään muuten syntyäkään. Tai no ainakaan omalla kohdallani ei voi. Itse en voi ymmärtää miten voisi päätyä parisuhteeseen, jossa ei ole esim. se sama taajuus. En minä tuntisi minkäänlaista vetoa yhteen ilman sitä. No ehkä, jos on vuosien kuluessa kasvettu eri suuntiin, mutta sitä en tajua miten alkuunsa voisi olla noin. Vaan siis eihän minun tarvitse sitä ymmärtääkään miten jotkut toiset parisuhteensa muodostavat.
Eihän se synnykkään. Mutta kun nää uskoo johonkin tinderiin ja sitten menee kaikki huonosti. Ei tarvi mennä kaikkeen kaupalliseen mukaan. Ei tarvi mennä tinderiin, ei tarvi ostaa teslaa. Ainakin omalla kohdalla rajaa heti epäsopivat pois.
En sanoisi liian helppo, mutta joskus on ollut sellainen kumppani, joka on puhunut päivän kuulumiset, mutta ei mistään vaikeista asioista. Ehkä sellainen kerroksellisuus ja maailmantuskan kokeminen on puuttunut, itse kun olen tuolla tosielämän puolella aika syvällinen tapaus. Hän vastavuoroisesti koki minut varmaan raskaana, kun puhuin muistakin asioista kuin iloisista.
Juu, vähän kuin mun faija. Vaikeet asiathan ois tärkeet käsitellä myös.
Ehkä itellekin jääny perintönä vaikeiden asioiden välttely. Vaikka niitä tuleekin päässään pohdittua.
Välttelevä kiintymyssuhdemalli?
Liian helpon kumppanin kanssa ei ole tarpeeksi haastetta, uteliaisuutta, eikä tilaakaan kehittyä parempaan versioon itsestä (molemmat itsestään). Puuttuu siis yhteinen taajuus, avoin kommunikaatio. Eikä mietitä sen enempää omia kuin toisenkaan tunteita tai tunnereaktioita asioihin.. ja/tai edes yritetä ymmärtää toisen erilaista kokemusmaailmaa. Ts. "liian helpon" kumppanin kanssa ihminen jää jumiin paikalleen ja se aiheuttaa pitkällä tähtäimellä tylsistymistä ja/tai suurta tyytymättömyyttä suhteeseen.
Monet ymmärtävät "helpon" kumppanin vaihtoehtona, draamallisen "vaikean" kumppanin, joka "tietää mitä haluaa" "täräyttää asiat suoraan/rehellisesti" Näinhän nyt ei oikein ole. Elävään parisuhteeseen tarvitaan vähän särmää, kitkaa, "terää" - ja sitä tulee automaattisesti, kun keskinäinen dialogi ja vuorovaikutus toimii.
Olisi kunkin itse tykönään hyvä miettiä myös muita ihmissuhteitaan, ei vain parisuhteita. Näin ystävänpäivän kunniaksi tai siitä huolimatta 😊 Monella on viileät välit vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsakin laimeita tai ei välejä ollenkaan, ystävät ovat lähinnä kavereita, joiden kanssa ehkä harrastetaan jotain, vaan ei puhuta ihmismielen syvemmistä asioista, tunteista, herkkyyksistä, henkisyydestä .. jolloin ei varsinaisesti edes kohdata toista ihmistä, kunhan vain ollaan.
- Sheena
Enpä ole koskaan tarvinut parisuhteeseen kitkaa tai terää, mutta kuka nyt mistäkin tykkää.
Aattelin itekin ensin helpon tarkoittavan dramaattisen vastakohtaa. Ja mietin minkalainen psykologi tässä potäis olla. Ja keskustelu tässä ketjussa lähtikin siihen suuntaan.
Mutta toi yhteinen taajuus ja avoin kommunikaatio kuulostaa järkevältä. Välttää siis sitä tylsistymistä. Joka tälleen sinkkuna on tietenkin vaan omissa käsissä.
Ystävän päivä sais ollakin jotenkin syvällisempi, pohtia enemmän suhteitaan. Ei lähetellä pelkkiä kortteja ja tervehdyksiä. Joutuu välillä ihan miettiin että kukahan tääkin oli, joka tervehdyksen lähetti.
Eli sinusta on parasta, kun kumppani pitää täysin omat tarpeensa piilossa ettekä riitele/väittele ikinä mistään?
- Sheena
On hyvä myös osata haastaa kumppanin lisäksi itseään... Sinkkukin voi tylsistyä, kun ei ole ketään jonka kanssa väitellä ja vaihtaa mielipiteitä, parantaa maailmaa tai purkaa olotilaansa. Jos näin käy, kannattaa mennä omalle epämukavuusalueelle, kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä.
- Sheena
Sivusta totean, että kukin tyylillään. Itse en jaksaisi kuvaamasi kaltaista parisuhdetta, mutta enpä myöskään alkaisi neuvomaan muita omiensa suhteen.
Minkälaista suhdetta "jaksaisit" Hajutonta, mautonta, väritöntä?
Hyvää, toimivaa, rakastavaa, välittävää jne. Sama pitää tuollaisen hajuttoman, mauttoman ja värittömän suhteen ihan itse. Todella surkeaa, jos oikeasti tarvitsee jotain "haastoa" parisuhteessa. Ihmiset ovat päästään sekaisin, kun ei hyvä ja toimiva suhde kelpaa, vaan pitää olla hankalaa.
En kestäisi päivääkään sellaista kumppania, joka olisi itseäni tyhmempi. Siksi kumppanin osalle on jäänyt hyväksyä se asia, että minä olen se tyhmempi osapuoli 😌
-Thinksy
Minun kumppani ei ollut helppo kumppani. Ei sellainen kumppani ole helppo, joka ei pystynyt keskustelemaan edes tärkeistä parisuhteeseen liittyvistä asioista ollenkaan.
Liian helppo kumppani passaa ja palvelee tekee kaiken mitä pyytää ei sano missään vastaan ei omaa omaa mielipidettä missään asiassa (palvoo maata jalkojen alla)(on nostanu toisen jalustalle)
Passaaminenhan onkin sitä mikä ärsyttää.
Paitsi sekä faija että veli oli molemmat sellasia passattavia. kaikki laitettiin aina nenän eteen.
Tuo passaaminen oli entisaikain tapa, erityisesti maaseudulla...
- Sheena
Niin ja sitä piti sanoa, että passaaminen yhä koetaan turhan negatiivisesti. Tai onhan se sitä, jos kyseessä on "pakkopassaaminen" (kumppani vaatii) tai "pakonomainen passaaminen" (passaaja itse vaatii itseltään ja aina, kokoajan). Mutta kumppanin passaaminen silloin tällöin ja vastavuoroisesti on positiivinen juttu.
- Sheena
No mulla itellä. Lapsesta lähtien, tarve tehdä ite ja omalla tavalla. Siks tuli vähän yhteen törmäystä.
Faija taas näytti omiin silmiin jotenkin avuttomalta. Kai se oli heidän perheestään peruja.
Sinänsä näistä asioista voi jo puhua, kun vainaita kaikki. Ei taida olla ystävän päivä sellanen että edesmenneitä muistellaan, enemminkin pyhäinpäivä.
Kumppanista pitää löytyä vastusta silleen sopivasti. Liikaa vastusta on liian vaikea kumppani, liian vähän vastusta on liian helppo kumppani. Sitten vielä parisuhteessa on tärkeää säilyttää tietty kipinä. Mistä tahansa ja milloin tahansa ei suhteessa kannata jaaritella ja etsiä vastusta, vaan kannattaa käyttää harkintaa, joskus jopa tarkkaa harkintaa, riippuen kumppanin mielenkiinnon kohteista, arvoista ja sen sellaisesta, tietty omistakin.
Näistä teidän parisuhdehaasteista tulee mieleen Kouvolasta yhden asfalttiaseman voimakone kesällä 1985.
Generaattoria pyöritti Scanian kakstolppanen (110) yksitoistalitrainen vanha kuorma-auton moottori ja generaattorin tehtävä oli toteuttaa koko sorakuopan sähköntarve. En muista kilowatteja mutta hertsit jäivät mieleen.
Ei ollut yksi eikä jokunen kerta vaan vähintään kerran puolessa tunnissa kun asemanhoitaja pinkoi voimakoneen moottorin kimppuun säätämään kierroslukua. Piti olla 2100 r/min. Moottorin tärinä sai aikaan vääntöä ruiskupumpun kierrossäädössä ja siksi kierrosnopeus aaltoili ajoittain.
Kolmekymmentä kierrosta suuntaan tai toiseen niin hertsit heittivät minimaallisen vähän mutta....
Sammuivat
Valot
Pumput
Sekoitusrumpu
Annostelijat
Lämmitys
Jos tätä kesti puoli tuntia, sinä päivänä ei asfalttimassaa enää tehty... josta seurasi uusi ketjureaktio logistiikassa.
Taajuuden piti olla tasan 50 Hz niin tehdas toimi!
Mies 65
Niinhän se on. Keskitiellä pysyminen vaatii melkosta säätöö. Ja seuraukset usein kertautuvat.
Mielenkiintoinen kysymys kysymänäsi. Epäsuoraan kysymykseesi suoria vastauksia. Vaikuttaisit kumppanina tosi vaikealta. Ystävänä niillä ei toki olisi mitään väliä. Yatävät on siitä johtuen ihmisille tärkeitä
Juu, niin oon aatellu. Omien polkujen kulkija.
Aikalailla Jasun kanssa samoilla linjoilla että kyseessä on jossakin määrin myös vastuun pakoilusta. Toki kun usein valta ja vastuu kulkevat käsikkäin niin saattaa myös olla että toinen on ajautunut tilanteeseen jossa on liian kilttti.
Jos toinen koko ajan dominoi parisuhteessa sivuuttaen toisen toiveet niin saattaa olla että ajan mittaa toinen antaa periksi. On eri asia todeta että minä haluan tuohon punaisen seinän kuin kysyä ensin toiselta minkä värisen seinän hän siihen haluaa.
Vastuuta on tietenkin ihan tervettäkin pakoilla ainakin työelämässä. Mutta tietenkin perhe elämässä pitää vastuu kantaa etenkin jos siinä on lapsia. Ja siinähän se usein miten tulee ihan luonnostaan tiedostamattaan. Kaikkihan haluavat lastensa parasta. Tai ainakin pitäisi haluta.