Mikä teitä miehiä ärsyttää naisessa joka haluaa tasa-arvoisen suhteen?
Käyn töissä ja maksan laskuni. Siivoan omat sotkuni ja laitan vaikka vuorotellen ruokaa.
Mutta miksi ihmeessä minun pitäisi siivota, tiskata, pestä vaatteet miehelle ja silittää?
Miksei näitä töitä voi jakaa tasan miehen ja naisen kesken? Lista seinälle ja rasti ruutuun aina kun homma on hoidettu.
Kun katselen ympärilleni, näen vain miehiään palvelevia vaimoja ja tyttöystäviä. Mikä niissä alistuvissa naisissa viehättää? Eikö arvonsa tunteva mies pärjää itsenäisen naisen kanssa, siitäkö se johtuu?
Käyn töissä ja maksan laskuni. Siivoan omat sotkuni ja laitan vaikka vuorotellen ruokaa.
Mutta miksi ihmeessä minun pitäisi siivota, tiskata, pestä vaatteet miehelle ja silittää?
Miksei näitä töitä voi jakaa tasan miehen ja naisen kesken? Lista seinälle ja rasti ruutuun aina kun homma on hoidettu.
Kun katselen ympärilleni, näen vain miehiään palvelevia vaimoja ja tyttöystäviä. Mikä niissä alistuvissa naisissa viehättää? Eikö arvonsa tunteva mies pärjää itsenäisen naisen kanssa, siitäkö se johtuu?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mietin vain sitä, mitä käsite "tasa-arvo" pitää mielestäsi sisällään.
Tasa-arvo on minulle enemmänkin sitä, että naiset ja miehet ovat samanarvoisia ihmisinä, heillä on samat oikeudet (ja velvollisuudet) ja samat mahdollisuudet. Eli minä tarkastelen asiaa "humaanilta" kannalta.
Tasa-arvo ei ole mielestäni sama asia kuin viikkosiivouksen työvuorot, vaan pitää sisällään paljon enemmän. En ajattele asiaa noin konkreettisesti.
Missä näet muuten yhteyden kotitöiden tekemisen ja alistumisen välillä?
minä ole sinuta kiinostunu minula on minä ole vapaana oleko sinä kiinostunu minuta kovasatti
haluko minukasa ruvata serustelemanna minä ole kolmekypinen nainen ja halua sama ikäsien poika kaverini tileni onoko sinuta kiinostako kolmekypine aineen seinäjoleta minä laitana sinule oma numero jos kiinostaa ota hyteyttä 045-1152936 siinä on minu puhelin numero ni säköpostila saakasa hytettä minuu [email protected] http://galleria.suomi24.fi/annsi toivoo anu moilanen seinäjoki
Itse olen elellyt viimeiset kymmenen vuotta poikamiehenä. Mahdolliset suhteet on karissu aika pian sen jälkeen kun tuon mahdollisen morsiankandidaatin on suurin piirtein ensi tapaamisella ollut välttämätön pakko ruveta "huseeraamaan" kotonani.
Tasa-arvoisessa suhteessa on usein niin että yhteen muuttaminen ei muuta elämäntilannetta merkittävästi yksinelämisestä. Ja minä olen ihan tyytyväinen poikamieselämääni. Unelmasuhde olisi kyllä sellainen että mahdollisimman paljon sen arjesta säilysi myös yhteiselämässä.
En tarvi muuta kuin älykkään naisen jonka kanssa keskustella kaikesta mielenkiintoisesta. Ja tietysti sitä voitaisiin samaa ruokaakin syödä. En nyt sentään vaatisi että kotityöt pitäisi jakaa niin että molemmat söisivät omaa ruokaa.
Ilmeisesti nuo alistuvia naisia kaipaavat miehet ovat olleet tyytymättömiä poikamieselämään ja etsivät naista joka muuttaisi nimenomaan sen osan elämää eikä niinkään tunnepuolta.
Ei yhtäkään miestä kiinnosta kuunnella sun jatkuvaa ininää siitä kuinka sun kohdalla on taas yksi ruksi enemmän. Tämä on kylmä fakta.
Jos sun mielestä on likaista ja mun mielestä ihan riittävän siistiä, miksi mun pitäisi siivota? Sinähän se olet se, jota asia häiritsee. Ja jos sun mielestä verhot pitää silittää ennen ripustusta ja mun mielestä ei, miksi minä ne silittäisin? Miksi "itsenäinen nainen" tarvitsee miestä tekemään kotityöt? Onkohan itsellä silloin peukalo pikkaisen väärässä kohdassa kämmentä? Siinäpä muutama vastakysymys.
Tästä tuleekin mieleeni, että usein monet kuvittelevat että tasa-arvo on jotain uutta ja ihmeellistä, mutta unohdetaan, että sen lisäksi että oli ns. "naisten töitä", oli myös "miesten töitä". Minä väitän, että ennen vanhaan naiset olivat, ainakin kotitöiden suhteen paremmassa asemassa. Ehkäpä yhteiskunta laajemmassa mittakaavassa syrji naisia, esimerkiksi siten ettei naisilla ollut äänioikeutta... Mutta toisaalta sekään ei johtunut pelkästään sukupuolten välisestä epätasa-arvosta, vaan todennäköisesti johtui pitkälti siitä että sitäkin aikaisemmin äänioikeus perustui useimmiten omistukseen. Tämä tarkoitti sitä että talollisilla oli huomattavasti enemmän oikeuksia ja vaikutusvaltaa kuin torppareilla. Ja vastaavasti kartanot ja ruukit koostuivat useista tiloista, joten näillä oli sitäkin enemmän valtaa.
Tietysti tässä oli sellainen epätasa-arvoistava tekijä, että mies oli se joka ensisijaisesti päätti talon asioista.
Mutta toisaalta kotitöissä epätasa-arvo oli ehkäpä enemmän toiseen suuntaan kallellaan... Nimittäin kun naisten työt olivat kuitenkin lähes aina kevyempiä tai muuten vaan mukavempia. Ei sillä ettäkö naisten työt olisivat olleet nykymittapuun mukaan helppoja tai kevyitä. Mutta jos verrataan sitä että siinä missä nainen sai viettää päivät lähinnä talossa, tai pihapiirissä niin mies teki samaan aikaan töitä joko pellolla tai metsässä. Metsä työt tehtiin pääasiassa silloin kun peltotöitä ei ollut, eli talvella. Jokainen voi huvikseen miettiä olisiko mieluummin hellan ääressä vai rämpisi 30 asteen pakkasella metsässä.
Kehitys on mennyt siinä mielessä hassuun suuntaan, että siinä missä miehen töitä ei enää käytännössä ole... Tai ovathan samat tehtävät edelleen olemassa, mutta koneistuminen on muuttanut ne luonteeltaan täysin erilaisiksi, ja samalla työvoiman tarve nimenomaan sillä saralla on vähentynyt murto-osaan entisestä.
Tietysti onhan kehitys helpottanut naistenkin töitä... Mutta siinä mielessä kehitys on ollut epätasa-arvoista, että naisten työt eivät ole vähentyneet tai keventyneet samoissa suhteissa.
En usko että miehet olisivat laiskoja, tai välttämättä haluaisivat alistuvia palvelijoita... Minä uskon että kyse on siitä että juuri näitä ko. tehtäviä pidetään edelleen yleisesti juuri naisten töinä. Jotta tasa-arvo toteutuisi, niin tarvittaisiin asennemuutosta. Kotitöihin pitäisi osata suhtautua kotitöinä, eikä niitä pitäisi nähdä "naisten töinä". Asennemuutokset vievät kuitenkin oman aikansa. Ja jos otetaan huomioon, että vielä 50-luvulla oli jäljellä paljon niitä "miesten töitä", niin huomaamme oikeastaan vasta nyt elävät ensimmäiset sukupolvet joiden aikana ei ole ollut niitä perinteisiä "miesten töitä" enää ollenkaan.
Ja tässä kohtaa on hyvä huomata, että erilaisuus ei välttämättä tarkoita eriarvoisuutta. Ennen työt olivat erilaisia, mutta tuskin eriarvoisia. Minun mielestä tasa-arvo ei tarkoita välttämättä sitä että kaikkea pitäisi tehdä vuoroviikoin, tai jollain muulla systeemillä, vaan yksi tapa voi olla tehtävien "uusjako". Ehkä kaikkien ei ole pakko osallistua kaikkeen, vaan tehtäviä ja vastuualueita voidaan jakaa myös muilla tavoilla. Enkä nyt tarkoita sitä että pitäisi luoda jotain ylittämättömiä raja-aitoja, vaan tokihan tehtävien jako voi olla, ja sen pitääkin olla luovaa ja tilanteisiin sopeutuvaa. Ja ennenkaikkea itselle sopivaa. Minun mielestä ei ole olemassakaan mitään "oikeaa tapaa". Jokainen taaplaa tavallaan, kuten sanonta kuuluu.
Ja muistuttaisin vielä, että miehet eivät ole ainoita joiden asenteissa on sijaa muutokselle, vaan valitettavan usein naiset hakeutuvat "naisten töihin", ja joitain aloja pidetään jotenkin liian miehisinä. Tämä asenne on osaltaan syynä myös palkkaeroihin naisten ja miesten välillä.
Maailma on muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana, ja ihmistenkin pitäisi osata mukautua tähän uuteen tilanteeseen. Pitäisi osata asennoitua niin että ei ole erikseen miesten ja naisten töitä. Vaan on vaan töitä, ja naisia ja miehiä jotka tekevät töitä.
Ja tuosta nimimerkistä voisin vielä lopuksi huomautta sen verran, että feministit pyrkivät alistamaan miehet, ja siitä on taas tasa-arvo kaukana.
Ottakaamme esimerkiksi sinkkumiehet. Hehän tekevät kaikki kotityöt itse, enkä ole ikinä yhdenkään kuullut niistä valittavan. Mitäs tasa-arvoa tämä nyt sitten on? Tulisiko yhteiskunnan lähettää maksettu nainen jakamaan niitä "niin raskaita naisten töitä," joista ei ihminen voi selvitä? Höpö löpö. Itse siivoan, teen ruokaa, pyykkään ja teen kaikki muutkin hirveät naisten työt kaikkien miesten töiden (joita omakotitalossa riittää) lisäksi eikä ole vaikeaa tai liian raskasta, ei ainakaan minulle. Tietysti yksinkertaisimmatkin asiat voivat olla vaikeita ja raskaita uusavuttomille luusereille.
Nainen ei ole tyytyväinen siihen tulokseen, minka mies esim. silittämällä naisen vaatteet saa aikaan. Nainen ei ole tyytyväinen siihen, miten mies siivoaa tai petaa sängyn. Nainen ei ole tyytyväinen moneen muuhunkaan asiaan, minkä mies tekee. Se, mikä riittää miehelle, ei välttämättä riitä naiselle.
Miksei jaettaisi "miestenkin töitä?" Miksei nainen voisi esim. vaihtaa auton öljyt ja talvirenkaat? Siksi, että useimmat naiset eivät siihen kykene tai halua kyetä ja siksi, että jos ko. asiat tekee väärin, autosta tulee hengenvaarallinen. Siksi.
Näin vain sivuhuomautuksena, että kyllä silitysraudallakin voi saada pahaa tuhoa aikaan ;))
Mutta olet oikeassa. Ja myönnän, että en minäkään välittäisi mennä ronkkimaan öljyistä autoa, vaan hoidan mieluummin niitä hommia, joita osaan. Eli laitan ruokaa ja siivoan, enkä tunne olevani "alistettu".
Noh aika moni mies pitää naisia ei osaavina ja käyttää vaa hyväks naisii kyl naisetki osais laittaa auttoo kuntoon tai muuta vastaavaa mut mies on heti et toivottavasti auto ei oo peltikasana ku nainen korjaa esim autoo..Ja jotenki tasaarvosuus on tärkeetä koska pärjäiskö miehet ilman naisia maailmassa.Se riippuu ihmisestä niinku ei oo pakko hankkii miestä tai parisuhetta jos pärjää ilmanki.Ja urheilussaki naisilla on eri säännöt ku miehillä,miehet saa niinku olla akressiivisempia jääkiekossa ku naiset.
Mut siis tasa-arvosuus on tosi laaja asia että sitä on hankala miettii on niin paljon siihen liittyviä asioita.
Tasa-arvoa on aika turha sotkea keskusteluun jostain kotitöiden teosta, koska tasa-arvo on käsitteenä aika paljon laajempi ja monitahoisempi.
Naiset yleensä tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet, koska naisilla on yksinkertaisesti luontainen vietti tehdä enemmän kotitöitä kuin miehillä.
Itse olen kylläkin tehnyt omat kotityöni jo vuosikaudet, koska asun yksin. Mutta jos kämppään muuttaisi nainen, olisi enemmän kuin luultavaa, että asuntoa siivottaisiin ja astioita tiskailtaisiin 3-4 kertaa useammin/enemmän kuin nyt, ikkunoita pestäisiin useammin kuin kerran viidessä vuodessa, sama pätee mattojen pesuun jne... Sinun mielestäsi olisi luonnollisesti "tasa-arvoa", että minä osallistuisin yhtä lailla näiden lisääntyneiden kotitöiden tekemiseen, vaikka todellisuudessa minulla ei ole mitään tarvetta näille töille. Nainen siis saisi tehdä, jos haluaisi. Jos ei haluaisi, niin olisi sitten tekemättä.
Tosin ei kyllä ole aikomustakaan ottaa ketään eukkoa tänne nurkkiin pyörimään ja elämää häiritsemään vielä pitkään aikaan... :)
terveisin nainen, 44v.
Tapahtuipa näin eräässä työpaikassani
Meillä oli kinaa siitä kuka keittää kahvit työaikana. Eräs naismyyjä jonka arvolle ei todellakaan sovi keitellä kahveja tai tiskata astioita jne. (varmaan tasa-arvovaltuutettu) Vaan ne on meidän "kesäreiskojen" duuni. Sama juttu on liki kaikessa, hänen arvolleen ei käy kuin myynti- ja paperihommat, samoja juttuja suunnilleen mitä muutkin tekee. Paitsi hän ei keitä kahvia, siivoa jne.Ja vielä tykkää puhua tasa-arvosta työpaikalla (miesvaltaisella alalla)
Taannoin kävi niin että eräs trukeista sanoi työsopimuksen irti silloin kun hän ajoi sitä. Minä olin juuri saanut työpäivän päätökseen (joka lipsahti vähän pitkäksi 12h) ja olin lähdössä pihalta kotia kohden niin tämä juoksee sieltä ja "hei tarvitsisin vielä vähän miehistä apua." Sillon ois tehny kyllä mieli repiä se ämmä kappaleiksi. Kyllä nyt löytyi miehinen homma kun kone hajoaa alle. Saatte uskoa että meinasin repiä pelihousuni.
Jos ei nainen voi keittää kahvia koska se ei ole tasa-arvoista niin miksi hän muka vaatii kiristämään jotain liitintä trukista, Ok se oli likainen homma, olin yltäpäältä polttoöljyssä, mut ARGH. Homma ei sinänsä ollut kovin kummoinen
Pitää varmaan kostaa se joskus... "Hei nainen, tiskit ovat jääneet tiskaamatta."
Sama homma se on, miks naiset ei voi ajaa ruohonleikkuria? Kynnet katkee :S
Aina löytyy se selitys.
Minun ex-mieheni oli kovasti sukupuolten väilsen tasa-arvon kannattaja! Niin kovasti että otti nk. perinteiset naisten hommat mieluimmin, ehdottaen sitä itse (!) heti kun ilmaantui jotain mikä oli karmea tehtävä naiselle. Meillä se oli vanhassa omakotitalossa viemäröintiongelmat.
Nostin helvetinmoisen metelin pihallamme kun äijä kieltäytyi totaalisesti laskeutumasta likakaivoon. Kielsi myöskin lokatöitä ammatikseen tekevien kutsumisen vaan vaati minun sen tekevän. Lopulta menin. Ja se oli virhe, sillä sen jälkeen kaikki likaiset työt olivat minulla.
Muutamia vuosia sen jälkeen kun roolinvaihto oli tapahtunut, alkoi äijä nalkuttamaan kuinka häntä vaan kotiapulaisena pidetään ja, ettei hän ole mies eikä mikään kun hoitaa lapsiamme ja kevyet kotityöt?! Vahto kuitenkaan ei onnistunut. Hän vetosi ettei osaa kun ei ole ehtinyt tähän ikään niitä oppiakaan.
Jossain vaiheessa ne kaikki kotiin liittyvät työt olikin minulla, 8,5 tuntisen työpäiväni lisäksi.
Mies alkoi heilastella useiden naisten kanssa, jäi kiinni kaikista myöhemmin, mulle soitettiin asiasta. Selitys: kun sulla ei koskaan aikaa ja sä et pidä itsestäs huolta. Kato nyt kynsiäskin! Se nilkki alkoi syyllistään minua!
P..kele, sillon meinasin tappaa sen! Olin, nimittäin, just tullut ulkoa sisälle ruohonleikkurin huollettuani. Herrahan ei osannut kun oli niin neitiä...
Älkää, hyvät miehet, vaatiko kaikkea samaan pakettiin. Jotain rajaa... Mieluimmin olisin itsestäni hyvää huolta pitävä kaunotar ja panostaisin minua rakastavaan mieheen koko volyymillani jos minulta ei vaadittaisi liikaa.
tarttee fiksailla ruohonleikkuria tai säätää raivaussahaa saati hitsata auton pakoputkea, mut se tietää sit sitä että jos jokin homma on meneillään niin en kyllä sit tiskaa.... nii paitsi jos toinen räpyttää silmiään ja pyytää kauniisti. Ruokaa voisin kyllä laittaa, mut niillä käsillä ei yleensä pääse eteistä pidemmälle.
Hitot se ei ole REILUA!
Näinhän se käytännössä näiden nykyajan feministinaisten kanssa tilanne on; tasa-arvoa huudetaan kyllä silloin kun sillä jotain hyötyä voitaisiin saavuttaa itselle, ja silloin kun se itseä hyödyttää otetaan yhtäkkiä perinteiset "naisten aseet" käyttöön ja vedotaan perinteisiin ja jopa biologisiin eroihin. Heistä kun on ihan oikein sälyttää kaikki raskaat paskahommat miesten niskoille vain koska olemme fyysisesti vahvempia, mutta voi sitä porua, mikä syntyy jos uskallat edes mainita naisten paremmista biologisista edellytyksistä pienten lasten hoitoon yms.
Käytännössä feminismistä on tullut kirosana juuri näiden patalaiskojen itsekeskeisten naisten takia. En ole vielä yhtäkään feministiksi itseään kutsuvaa naista tavannut, joka kannattaisi oikeaa tasa-arvoa. Kaikki ovat vain pyrkineet poimimaan rusinat pullasta.
Otetaanpa muutamia esimerkkejä siitä, kuinka (feministi)naiset pyrkivät tasa-arvon nimissä ajamaan vain omaa asiaansa. Ensinnäkin kotityöt. Kaikki perinteiset naisten työt kyllä tulisi jakaa tasan, mutta yhtäkkiä muuttuu ääni kellossa, kun puhutaan perinteisistä miesten töistä (autoremontit, pihatyöt, talorempat jne.). Sitten sitä ollaan yhtäkkiä niin avutonta ja heikkoa. Sivuhuomautuksena, että joku tuossa yllä puhui perinteisten miesten töiden suuremmasta helpottumisesta aikojen saatossa perinteisiin naisten töihin nähden. Se on ihan paskapuhetta; pyykinpesut, tiskaukset yms. ovat ihan naurettavan helppoja ja nopeita hommia nykykoneiden ansiosta (tiedän, koska hoidan kaikki kotityöni itse). Käytännössä kaikissa talouksissa, joita olen saanut läheltä seurata, on tilanne seuraava. Nainen istuu sisällä ja hoitaa pyykit ja lapset (käytännössä istuu leveällä perseellään ja katsoo telkkaria pesukoneen pyöriessä ja lasten leikkiessä itsekseen), mies korjaa autoa ulkona näpit jäässä ja siinä sivussa putsaa lumet pihalta ja hoitaa talon pikkuviat. Miehen tullessa sisään alkaa karmea nalkutus siitä, kuinka tämä ei ole mitenkään osallistunut tänään kotitöihin (katsos kun naisen mielestä nämä perinteiset miehen työt kuuluvat miehelle ihan itsestään selvinä, muut tulisi sitten jakaa tasan).
Toinen hyvä esimerkki löytyy yhteiskunnallisten velvollisuuksien puolelta. Meillä on tasan yksi epätasa-arvokohta suomalaisessa yhteiskunnassa, josta on ihan lailla määrätty; asevelvollisuus. Eikä tämä kohta tosiaankaan syrji naisia. Tasa-arvon nimissä naisille tuli saada mahdollisuus päästä armeijaan. Ei siinä mitään, mutta kun miehille se ei ole mahdollisuus vaan laissa määrätty velvollisuus. Naistenhan sinne ei ole pakko mennä, ja saavat vielä tietyn tutustumisajan jälkeen perua koko homman. Lisäksi siellä on naisille kaikenlaisia helpotuksia ja pääsevät yleensä aina johtajakoulutukseen, vaikkei minkäänlaisia edellytyksiä siihen olisikaan (olen tämänkin omin silmin todistanut, en muuten uskoisi itsekään). Ja mitään raskausaikaa yms. biologisia juttuja on tähän ihan turha vetää mukaan puolustukseksi (jotkut naisethan pyrkivät puolustautumaan sillä, että naiset puolestaan joutuvat kantamaan lasta 9 kk). Sitä paitsi esim. raskaus on nykyaikana naiselle myöskin täysin vapaaehtoinen valinta.
Kolmas hyvä esimerkki on palkkaus. Tästähän (feministi)naiset aina vinkuvat, kuinka naisten palkat ovat vain 80 prosenttia miesten palkoista. Tämä on aivan täysin asiaton väittämä, koska aivan luonnollistahan on, että eri töistä maksetaan eri palkka (totta kai lääkarin tulee tienata enemmän kuin lähihoitajan jne.). Eri töihin kouluttautuminen vaatii eri määrän aikaa ja vaivaa, ja lisäksi töiden vaativuustaso on eri. Oikeudenmukaisempaa on vertailla miesten ja naisten palkkaeroa, kun kysymyksessä on sama työ. Tällöin eroa on enää parin prosentin verran (muistaakseni 2-6%). Eikä tämäkään ole mielestäni mitenkään epätasa-arvoista, sillä käytännössä eniten työlleen omistautuneet henkilöt ovat omien havaintojeni mukaan olleet miehiä (muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta). Muitakin esimerkkejä löytyisi, mutta eiköhän tässä jo ollut alkuun.
Jos edes kerran kohtaisin naisen, joka nimittäisi itseään feministiksi ja oikeasti kannattaisi tasa-arvoa, eikä ajaisi vain omaa etuaan, olisin lievästi sanoen ällistynyt. Tai ylipäätään naisen, joka vouhkaisisi tasa-arvosta ja silloin puhuisi ihan oikeasta, rehellisestä tasa-arvosta. Enpä pidättele henkeäni tuota päivää odotellessani. Toki erittäin fiksuja, todellista tasa-arvoa kannattavia naisia olen paljonkin tavannut eläissäni, mutta yksikään heistä ei ole kutsunut itseään feministiksi tai ylipäänsä vouhkannut tasa-arvosta, tai valittanut asioista. Päinvastoin, he ovat tehneet elämästään juuri sellaista, millaisen ovat siitä halunneet ja hankkineet siinä sivussa muiden fiksujen, rehellisten ihmisten arvostuksen (niin naisten kuin miestenkin).
Terveisin todellista tasa-arvoa kannattava mies.
Mistään tasa-arvosta on oikeastaan turha edes keskustella niin kauan kuin niinkin merkittävä asia kuin asevelvollisuus koskee ainoastaan miehiä. Mies on siis käytännössä velvollinen tekemään fyysistä työtä valtiolle ilmaiseksi 6-13 kk ajan (sodan syttyessä tietysti lisää), kun taas naisilla ei tällaista velvollisuutta ole.
Tämän epäkohdan rinnalla kaikki muut tasa-arvoa vastaan sotivat yhteiskunnalliset asiat ovat niin pieniä, että koko tasa-arvosta on melko turha edes keskustella.
Hyvin sanottu, onneksi vielä tajusit lopussa mainita, ette lue kaikkia naisia tuohon näennäistä tasa-arvoa kannattavaan joukkoon :)
Minustakin tuo intti on loistava esimerkki epätasa-arvosta, joka ei suinkaan sorra naista. Miesten töistä ihan lyhyt kommentti: olen periaatteessa samaa mieltä, mutta tulee muistaa, että aika moni asuu kerrostaloissa (ja on jopa autoton kuten me), jolloin niitä perinteisiä miesten töitä on aika vähän.
Palkkauksesta: tietysti eri tösitä maksetaan eri palkkaa, palkkaero vaan on yllättävä ehkä osin siksi, että naiset ovat korkeammin koulutettuja - ja saavat silti huonompaa palkkaa. Itse en kuitenkaan pidä tuota suurimpana ongelmana, sillä totta myös lienee, että naisten intressit ovat usein muualla kuin työhön 100% keskittymisessä. Minusta työmarkkinoiden suurimpia ongelmia on lapsesta koituvien kulujen kaatuminen yksin naisen työnanatajalle.
Summa summarum, minusta todellista tasa-arvoa ei ole se, että kumpikin sukupuoli on samanlainen (tai se, että naiset saavat kaikki plussat ilman niihin liittyviä miinuksia), vaan se, että kummallakin sukupuolella ja jokaisella yksilöllä on oikeus olla omanlaisensa ilman, että siitä koituu merkittävää haittaa. Eli aika samoilla linjoilla taidetaan olla...
esimerkkinä se parisuhteen alku. Eli mies ja nainen kohtaa baarissa. Jotain pitäis tapahtua ja usein naisen mielestä miehen on tultava iskemään naista. Tasa-arvosta ei ole puhettakaan. No mies tulee iskemään naista. Mies on epävarma ja sopertaa naiselle jotain. Nainen suhtautuu mieheen välinpitämättömästi, ylimielisesti tai joskus jopa vihamielisesti. Eli toisin sanoen ei anna edes mahdollisuutta.
Mies saa vakuutettua naisen vain jos hän on määrätietoinen ja saa naisesta henkisen yliotteen(onnistuu helpommin jos mies on pitkä ja harteikas). Kun nainen vaistoaa tämän, hän alistuu. Silloin nainen hymyilee ja mahdollisesti lähtee miehen mukaan/pyytää puhelinnumeron. Mites se tasa-arvo taas tässä tilanteessa? Nainen toimii samoin joka puolella maapalloa, eli ei se ole opittua, vaan geneettistä. Nainen etsii alitajuisesti suojelijaa. Vastapalveluksena mies taas pitää esimerkiksi naisen tekemästä ruoasta. Kumpikin kunnioittaa toistaan, koska ei itse osaa/kykene toisen tekemaan hommaan kunnolla. Jos kumpikin tekis samoja hommia aikataulujen mukaan, niin siinä häviäisi mies ja nainen. Naiset kuitenkin yleensä haluaa olla naisia ja miehet haluaa olla miehiä.
Olen joka tapauksessa pikku.naisen kanssa samoilla linjoilla. Nykyinen yhteiskunnan tasa-arvo on aivan riittävää. Jos se on alistamista, että naisilla on naisten työt ja miehillä miesten, niin miksi sitten lähes kaikkialla maapallolla joka lähes jokaisessa perheessä tapahtuu näin? Onko kaikki naiset alistettuja ja aivopestyjä?
Niin ja sellaista vielä, että on tutkittu, että henkisesti vahvinkin nainen etsii rinnalleen henkisesti vahvempaa miestä. Siksi nämä naiset ei monesti onnistu parisuhteissaan.
Itse en koe, että kotitöiden jakaminen tismalleen tasan olisi tas-arvoa- Tas-arvoa on se, että kumpaakin pidetään yhtä arvokkaana ihmisena ja vastuu kokonaisuudessaan jakautuu parisuhteessa tasaisesti. Itse kokisin tuollaisen raksi ruutuun systeemin todella lapselliseksi ja ahdistavaksi.
Meillä se tekee kotityöt, jolla on aikaa ja taitoa. Siispä mina laitan ruoan ja teen isoimman osan muistakin töistä, koska miehelläni menee työmatkoihin kaksi tuntia päivässä kun taas minä olen töissä kodin vieressä. Itse lähinnä ajattelen, että tekemällä kotihommat sillä aikaa kun mies on vielä matkalla kotiin, säästän meille yhteistä laatuaikaa - sen menettäisin osin, jos odottaisin mieheni tulevan kotiin ja tekevän tasan puolet kotitöistä.
Ei sen puoleen, kyllä miehenikin osaa ja tekee. Jos minulla sattuu olemaan kiirettä töissä tai olen tosi väsynyt, hän hoitaa mukisematta hommat. Kumpikaan ei huomauttele toisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Lisäksi on muistettava, että miehet tekevät edelleen valtaosan "miestentöistä", niin meilläkin, vaikkei niitä autottomalla parilla kerrostalossa paljoa olekaan, varsinkaan kun minä teen pienet sähköhommat...
En koe olevani alistettu tai mieheäni arvottomampi, minusta vain kotityöt ovat aika tyhjänpäiväinen asia tappelun aiheeksi, ja siksi ne kannattaa hoitaa kaikkien osapuolten kannalta mahdollisimman miellyttävällä tavalla ilman turhia tasa-arvoherneitä nenässä.
Jos tehdään juuri niin kuin kuvailit, niin hetken päästä nainen kypsyy, koska kokee että miehessä ei ole munaa päättämään asioista. Mieti itse haluatko itseäsi heikomman ja tyhmemmän miehen?
naisten tasa-arvo on aina sitä että silloin kun ollaan 'huonommassa' asemassa miehiin nähden huudetaan tasa-arvoa mutta kun omasta naiseudesta on jtn. 'hyötyä' niin tasa-arvo sucks,toisin sanoen tasa-arvo = naisten totaalinen ylivalta jokaisella elämän osa-alueella ja se vituttaa meikäläistä.
Se ärsyttää, että verorahoja menee miljarditolkulla naisten lapsiprojekteihin. Miksi työntekijöiden ja työnantajien pitää rahoittaa naisten vapaaehtoisia valintoja?
Toinen ärsyttävä epäoikeudenmukaisuus on pakkoisyys. Miksi nainen voi yksin päättää miehen isyydestä (synnyttämällä lapsen)? Vaikka vastoin miehen tahtoa. Miehellä ei yleensä ole tarkoituskaan hankkia lapsia eikä hän välttämättä edes pidä niistä!
puhuttiin nyt lähinnä tasa-arvosta. Mutta pakko kysyä, mitä tarkoitat noilla naisten lapsiprojekteilla? Ja jos lapsista parisuhteessa puhutaan, niin eivätköhän ne ole yhteisiä valintoja? Eli jos olen parisuhteessa ja saan lapsen/lapsia, täytyykö minun tuntea itseni jotenkin loiseksi mielestäsi?
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että "pakkoisuus" ei ole oikein. Lapsen saannin tulisi olla yhteinen päätös. On halpamaista esim. hankkiutua raskaaksi miehen tietämättä. Samoin on halpamaista uskotella miehelle, että lapsi on hänen, jos näin ei kuitenkaan ole. Ja jokaisella miehellä tulisi olla oikeus tietää, jos hänellä on jossain biologinen lapsi.
Eli tässä mennään jo eettisten kysymysten puolelle. Ja tässä asiassa täytyisi olla EHDOTON tasa-arvoisuus miehille ja naisille.
Se ärsyttää, kun ärsytetään eli heilutellaan tasa-arvokorttia, joka oikeasti onkin feministin rusinat pullasta -kortti siellä, missä siihen ei ole aihetta. Käyn töissä, huolehdin hyvin kodistani (ok, pensasaidan leikkuu on jäänyt ensi viikkoon), huollan autoni ja moottoripyöräni, laitan ruokani ja tiedän tasan tarkkaan kuinka paljon aikaa ja vaivaa näihinkin hommiin menee ilman kenenkään apua.
Feminismijyräys on omasta näkövinkkelistäni ihan samaa kuin erivärinen ihminen huutamassa kurkku suorana "rasisti! rasisti!" kun poliisi ottaa hänet kiinni myymälävarkaudesta.
Yhteiskunnassa ja pienyhteisöissä varmasti tarvitaan todellista tasa-arvotyötä monessakin paikassa. Mutta siihen eivät kykene naisasianaiset.
Kukaan ei kai jaksa elää jatkuvassa konfliktissa. Feminsitiksi (tai miesasiamieheksi) itsensä luokitteleva henkilö on valinnut pysyvästi asenteen, piilevän konfliktin. Hän on kuin kävelevä lähi-idän kriisi pienoiskoossa.
> miksi ihmeessä minun pitäisi siivota, tiskata,
> pestä vaatteet miehelle ja silittää?
Kolme esimerkkivastausta
1) Ei tarvitsekaan. Teet sen vapaaehtoisesti, jotta voisi valittaa. Lopeta.
2) Koska mies tekee jotakin muuta eteesi
3) Koska nautit miehen olemassaolosta omassa elämässäsi eikä sinua voisi kiinnostaa vähempää ovatko kotityötilit tasan