Mitkä ovat perimmäiset syyt säveltäjiemme unohdukselle?

Mistä pohjimmiltaan johtuu musiikkikulttuurissamme vallitsevat suomalaisten jälkiromanttisten, mutta myös joidenkin varhaisempien modernienkin säveltäjien teosten unohduksesta ja niiden esittämättömyydestä päätellen johtuvat ja niitä kohtaan osoitetut väheksyvät, vähättelevät, välinpitämättömyydestä ja kiinnostuksen puutteesta kertovat tai jopa kielteiset asenteet, joiden vuoksi niitä ei esitetä eikä juuri levytetä, vai hämäännymmekö me saksalaisen ynnä muun keski eurooppalaisen perinteikkään musiikkikulttuurin ja valtiona ja kulttuurihistorialtaan nuoren ja pienen suomen vastakkainasettelusta ensin mainittujen ylivertaisuuden eduksi, ja pidämme kaikkea eurooppalaista sivistystä ja musiikkiperintöä jo periaatteessa ja lähtökohtaisestikin suomea sivistyneemmän kansan luomuksena, joka ylittää mukamas joka suhteessa ruotsin ja venäjän vallan alla kärvistelleen suomen vähemmän hohdokkaan kulttuurihistorian omaavan maan säveltaiteen luomukset suvereenisti kaikkien aikakausien ja niin myös 1900 luvun osalta, ja mikä oletus ei pidä musiikkimme saavutusten persoonallista luonnetta ja laadukkuutta ajatellen paikkaansa, vaan monet keskeiset suomalaiset ja jopa kansallisromantiikasta vaikutteita ammentaneet säveltäjät ovat luoneet musiikin tärkeimmän funktion puolesta emotionaaliselta ilmaisuvoimaltaan huomattavasti puhuttelevampaa musiikkia kuin kyseisen vuosisadan monet eurooppalaissäveltäjät persoonattomassa uusklassisessa ja atonaalisessa sävelkielessään persoonallisemman musiikkinsa ansiosta, mutta tästä selvästä erosta tyyliltään tosin tuon tuosta vanhahtavampien suomalaissäveltäjien teosten eduksi heidän musiikkinsa on täysin laiminlyöty jopa olympiamenestyksestä huolimatta ja sen sijasta monet tunnetut levyfirmat levyttävät vain persoonatonta, mekaanista ja emotionaalisesti köyhää eurooppalaista tuntemattomampaakin musiikkia?