Mikä saa tai on saanut menneisyydessä ihmiset ryhtymään säveltäjiksi? Perusedellytys on, että ylimalkaan jonkin matemaattisen näpertelyn sijaan kuulee musiikin soivan päässään ja että se on intuitiivisesti luotua, eikä plagiointia ja osaa kirjoittaa kuulemansa sävelet nuotteina nuottipaperille ja hallitsee teorian alkeet, joiden säännöillä teoksen harmoninen etenee, melodia muodostetaan ja ääntä kuljetetaan esim. polyfonisessa kudoksessa . Mutta sekään ei vielä tee suurta säveltäjää, vaan se edellyttää tiedostamattomien musiikillisten motiivien yhtymistä tietoiseen metodiikkaan, ja taitoa punoa sävelaiheista loogisesti rakennettuja ja suunniteltuja arkkitehtonisia ja suurisuuntaisia sinfonisia muotorakenteita,
jos ajatelleen että säveltäjillä on varsinkin suomessa ollut 1900 luvulla jonkun hovin palveluksessa klassismin aikana työskennelleitä hovisäveltäjiä huonompi toimeentulo ja kapea leipä, niin usein säveltäjillä on ollut sävellystilausten ottamisen lisäksi myös sivuammatteja varsinaisen säveltäjätyön ohessa, ja nämä voivat olla toimineet soitonopettajina, musiikkiliikkeen kauppiaana, kuoronjohtajina, instrumentalisteina orkesterissa tai hallintotehtävissä, jolloin varsinkin viimeksi mainitussa tapauksessa säveltäminen on jäänyt vähemmälle ajan puutteen takia ja monet säveltäjät kuten Sulho Rantakin ovat säveltäneet silloin kun varsinaisesta musiikkikorkeakoulun vararehtorin tai teorian opettajan virasta tai Melartin konservatorion rehtorin virasta ovat siihen ehtineet lomillaan maapaikassaan huvilallaan, kuten ymmärtääkseni edesmennyt emeritus ylikapellimestari Segerstamkin, mutta mikä ajaa ihmisen säveltämään ammatikseen, jos toimeentulo on niukka ja sävellystilausten saaminen kausittaista ja epäsäännöllistä, ja joilla itsensä elättäminen joitakin tunnettuja poikkeuksia lukuun ottamatta voi olla hankalaa ja siksi monilla säveltäjillä onkin sivutoimia, mutta myös tilapäisluonteisen ja jopa aloittelijoille ja amatööreille sävelletyn vaikeustasoltaan alhaisen salonkimusiikkia edustavan käyttömusiikin tai vaikka lapsikuoromusiikin säveltäminen saattaa tuoda lisätuloja ja tunnetaanhan Sibeliuksenkin tokaisseen säveltävänsä pieniä klaveerikappaleita, jotta jälkikasvu saisi voileipiä, ts. hän ruokki perheensä tilapäisluonteisella salonkimusiikilla, kun sinfonioiden valmistuminen otti aikansa eikä ollut taloudellisesti niin tuottavaa ja kannattavaa toimintaa, että sillä olisi voinut elättää perheensä, vaan tarvittiin myös opetustointa musiikkiopistossa ja ottamaan vastaan kevyempiä tilapäinluonteisia sävellystehtäviä mm. kansankonsertteihin ja mm. lehdistöpäivien konserttia varten sai Finlandiakin alkunsa, mutta viime kädessä ihminen valitsee säveltäjän ammatin ollessaan Schopenhaueria siteeratakseni Neroudesta sisäisen välttämättömyyden ohjaama eikä hänen luova työnsä ole lähtöisin mielivallasta tai persoonallisista tarkoitusperistä, sillä silloin säveltämisestä ja taiteen tekemisestä ei voi tulla täyttä totta.
jos ajatelleen että säveltäjillä on varsinkin suomessa ollut 1900 luvulla jonkun hovin palveluksessa klassismin aikana työskennelleitä hovisäveltäjiä huonompi toimeentulo ja kapea leipä, niin usein säveltäjillä on ollut sävellystilausten ottamisen lisäksi myös sivuammatteja varsinaisen säveltäjätyön ohessa, ja nämä voivat olla toimineet soitonopettajina, musiikkiliikkeen kauppiaana, kuoronjohtajina, instrumentalisteina orkesterissa tai hallintotehtävissä, jolloin varsinkin viimeksi mainitussa tapauksessa säveltäminen on jäänyt vähemmälle ajan puutteen takia ja monet säveltäjät kuten Sulho Rantakin ovat säveltäneet silloin kun varsinaisesta musiikkikorkeakoulun vararehtorin tai teorian opettajan virasta tai Melartin konservatorion rehtorin virasta ovat siihen ehtineet lomillaan maapaikassaan huvilallaan, kuten ymmärtääkseni edesmennyt emeritus ylikapellimestari Segerstamkin, mutta mikä ajaa ihmisen säveltämään ammatikseen, jos toimeentulo on niukka ja sävellystilausten saaminen kausittaista ja epäsäännöllistä, ja joilla itsensä elättäminen joitakin tunnettuja poikkeuksia lukuun ottamatta voi olla hankalaa ja siksi monilla säveltäjillä onkin sivutoimia, mutta myös tilapäisluonteisen ja jopa aloittelijoille ja amatööreille sävelletyn vaikeustasoltaan alhaisen salonkimusiikkia edustavan käyttömusiikin tai vaikka lapsikuoromusiikin säveltäminen saattaa tuoda lisätuloja ja tunnetaanhan Sibeliuksenkin tokaisseen säveltävänsä pieniä klaveerikappaleita, jotta jälkikasvu saisi voileipiä, ts. hän ruokki perheensä tilapäisluonteisella salonkimusiikilla, kun sinfonioiden valmistuminen otti aikansa eikä ollut taloudellisesti niin tuottavaa ja kannattavaa toimintaa, että sillä olisi voinut elättää perheensä, vaan tarvittiin myös opetustointa musiikkiopistossa ja ottamaan vastaan kevyempiä tilapäinluonteisia sävellystehtäviä mm. kansankonsertteihin ja mm. lehdistöpäivien konserttia varten sai Finlandiakin alkunsa, mutta viime kädessä ihminen valitsee säveltäjän ammatin ollessaan Schopenhaueria siteeratakseni Neroudesta sisäisen välttämättömyyden ohjaama eikä hänen luova työnsä ole lähtöisin mielivallasta tai persoonallisista tarkoitusperistä, sillä silloin säveltämisestä ja taiteen tekemisestä ei voi tulla täyttä totta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ne osas säveltää. Nykyään ei enää. Tai siis "tuottajiksi" sanotaan nykyään.
Ei niitä ole enää.
En muutenkaan edes pidä iskelmästä. Minusta pari pistettä puuttuu tuosta avausfraasista, en jaksanut sitäkään eläytyen mutustaa ihan alusta loppuun. Luutalla lakasen lattiiiooita?
Schopenhauer on melkoista paskaa, mutta verrattuna nykyvirkamies/-feministitotalisteihin uskalsi edes ylipäätään ajatella?
Viivafiba, muttei tuolitkaan noita osaa.