Miten te suhtautuisitte siskoon,joka aina arvostelee ja nälvii kun muita on paikalla??Lapsuudesta lähtien ollut samaa,olen yrittänyt kestää...olla välittämättä,ollut mieliksi ...ehkä liian kiltti ollut.Mikään ei muutu,nyt tuntuu et sisälläni tunnen vihaa tätä ihmistä kohtaan,en voi käsittää miten joku voi käyttäytyä noin.Kertokaapa jos jollakin on kokemusta,miten tekisitte että saisin mielen rauhan takaisin?enkä syyllistäisi itseäni tästä,onko kateus vai mikä?mut on tosi erikoinen tapaus,en haluaisi olla missään väleissä hänen kanssa,mut joskus on pakko, miten kestän? ahdistaa jo etukäteen kun tiedän että HÄNET on tavattava.Kirjoitukseni ei ehkä kuulu tänne palstalle,mut muutakaan en löytänyt,kiitos jos vastaat!
miten
aikuinen
3907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
se on kateutta, jos sinä menestyt jossakin paremmin. Et kerro tarkemmin tilannetta niin on vaikea auttaa. Voi olla myös katkeruutta. Se voi juontaa juurensa hyvinkin kauas, jos hänellä on jäänyt jotain hampaankoloon sinua vastaan. Sinuna kysyisin tältä siskolta suoraan, mitä olet tehnyt väärin. Jos ei vastaa mitään, niin todennäköisesti ei osaa, kun et ole tehnyt mitään. Silloin vika on hänessä.
Itselläni monia vuosia sitten kotona vielä asuessani tuli riideltyä pikkusiskon kanssa monet kerrat. Sitten se keksi, että haukkuu minua huoraksi, koska tiesi olevansa "niskan päällä", kun minua sattui. Ajatella, että oma sisko haukkuu huoraksi. Tuntui kauhealta. Taustatietona, että en ollut suosittu koulussa ja minua kiusattiin siellä, olen ujo ja monet pojat haukku huoraksi. En ollut silloin edes seurustellut kenenkään kanssa, joten se oli vain keino loukata mahdollisimman syvästi. Nyt tulen siskoni kanssa hyvin toimeen, kun olemme molemmat aikuistuneet ja meillä on välimatkaa tarpeeksi.
Jos asiat ei puhumalla selviä, niin sinuna ottaisin todellakin välimatkaa. Kyllä hänelle vielä tulee tarve nähdä sinuakin ja jutella kanssasi. Uskoisin näin..
En ole mielestäni tehnyt (sanonut)hänelle mitään pahaa..pikemminkin ollut ystävällinen,mut enää en jaksa!!aina saa niellä pahan mielen ja miettii syytä siihen.Olen sydämestäni nyt täysin "kypsä" tähän ihmiseen,anteeksi en enää anna.
Sisarkateutta se on. Minuakin on huoriteltu jne, pahinta tämä oli lukioaikana, olimme samassa koulussa. Siskoni tunki aina sinne missä minäkin olin, nyttemmin ominut muutamia ystäviäni ja levittänyt heille tietoa, että minun pitäisi käyttää masennuslääkitystä jne?! (itsellään huom. päihde-ja masennusongelmia). Siis mustamaalausta.
Vieläkin on niin (olemme vähän alle kolmekymppisiä molemmat), että hän saattaa pitkään näytellä ystävää ja uskottua, sitten yhtäkkiä kääntää kelkkansa ja kääntää kaiken minua vastaan mitä olen sanonut?
Minustakin parhaiten menee, kun molemmilla omat elämät ja välimatkaa. Olemme kuitenkin olleetlapsuudessa ja nytkin hyvin läheisiä. En vain tajua miten siskoni voi käyttää sitä noin häikäilemättömästi hyväkseen. Jotenkin sitä tuntuu uhranneen sisaruutensa/ystävyytensä turhaan.