Kannattaako masennuksesta toipuvan kanssa aloittaa seurustelua? Kyseessä on mies, joka on toipumassa vakavasta masennuksesta. Itse en ole koskaan ollut tekemisissä masennuksen kanssa, enkä oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Se jopa pelottaa vähän, vaikka hänen toipumisensa onkin jo aika hyvällä mallilla.
Onko kenelläkään kokemuksia masennuksesta toipuvan kanssa seurustelusta? Millaista se on? Pitääkö varautua esimerkiksi itsemurhauhkailuihin?
Onko kenelläkään kokemuksia masennuksesta toipuvan kanssa seurustelusta? Millaista se on? Pitääkö varautua esimerkiksi itsemurhauhkailuihin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihminen ja persoona hän on siinä kuin sinäkin. Silloin, kun toipuminen on pitkällä, ei yleensä edes juolahda itsetuhoiset ajatukset mieleen.
Herkkä hän saattaa olla, joten ihan leikkimään ei kannata ruveta toisen tunteilla. Mahdollisen eron sattuessa, voi tulla takapakkia, mutta se ei ole sinun vastuullasi. Jokainen vastaa itse itsestään.
Se, että on kiinnostunut toisesta sukupuolesta ja yleensäkään ihmisistä, on jo iso asia.
Mutta jos lisätään päihteiden käyttö masennukseen, olisin vähän varovainen. Ne eivät sovi yhteen.
Eräs ystäväni oli masentunut pitkän aikaa ja mietimme hänen kanssaan näitä kaikkia seurustelun aloittamis asioita sun muita.
Toisaalta seurustelu voi tehdä vain hyvää. Pitkän kurjuuden jälkeen masentunut alkaa hymyilemään enemmän ja parantuminenkin kenties nopeutuu, kun saa taas otteen elämästään.
Kuitenkin pitää olla erittäin tosissaan, sillä jos alat pelleilemään tai tuottamaan teoillasi uusia murheita hänelle, voi masennus yllättää uudestaan. Toki takapakkia voi tulla ihan itsestäänkin, jonka seurauksena ilmenee itsemurha-ajatuksia, haluttomuutta, itsetunnon heikkenemistä yms. Tärkeintä olisi yhteiselon kannalta, että pystyisitte puhumaan kaikista asioista etukäteen ja hän voisi luottaa sinuun. Joskus pelkästään asioiden murehtuminen jonkun läheisen kanssa tuottaa helpotusta.
Olen pohtinut ihan samoja asioita. Seurustelu voi tehdä vain hyvää, mutta jos se parantuminen pohjautuu seurustelulle, sen päättyessä voisi kuvitella olevan aika rankka pudotus takaisin masennukseen. Vaikka sen ei pitäisikään olla muiden vastuulla, silti tuntuu siltä että uskaltaako sitä edes lähteä leikkiin mukaan, ikuista suhdetta kun ei voi tässä vaiheessa luvata. Ehkä ajattelen liian pitkälle, mutta en silti haluaisi pahentaa sitä masennusta sillä, jos joskus joutuu eroamaan.
Pitäisi tietää esim. seuraavia asioita.
Mihin hän vajosi, alkoholiin, ylensyömiseen, sängyssä makaamiseen jne.
Mikä on hänen koulutuksensa, varallisuutensa,
mikä on menneisyys (montako avioliittoa ja lapsia jo).
JA HYVIN TÄRKEÄT kaksi
mitkä ovat hänen elämänarvonsa ja hänen kotinsa elämänarvot.
mikä syy aiheutti masennuksen, (on jopa pitkäaikaisia sairauksia jotka masentaa, kun ei osata niitä hoitaa.)
On myös viisaita henkilöitä jotka menevät hoitoon melko pienistä ongelmista, (hyvä niin),
osa masennuspotilaista sinnittelee koko elämänsä omissa vaikeuksissaan.
Kyllä moni on masennuksesta parantunut ja menestynyt loppuelämän. Masennus myös opettaa elämän asioita ja arvoja.
Useilla ”iloluontoisilla” menee elämä paljon huonommin, sivusta seurattuna.
Mistään ”katuojasta” ei kannata yrittää ketään nostaa,
(mutta enhän tiedä sinustakaan mitään, jos olet alle 30v. kannatta harkita enemmän)
Ei ole avioliittoja eikä lapsia kuvioissa, sen verran nuoria kuitenkin ollaan (vähän vajaa kolmeakymmentä).
En usko että hän vajosi alkoholiin (mutta varma en voi olla, kun en ole suoraan kysynyt). Muuten en tiedä ollenkaan mihin hän vajosi tai miten hän löysi hoitoon.
Hänen elämänarvonsa ja kotinsa elämänarvot vaikuttaa olevan melko samanlaiset kuin omani. Toki tarkemminhan se selviää vasta myöhemmin, kun alkaa tuntea toista pintaa syvemmältä.
Masennuksen aiheuttajana oli ainakin osaksi rankka ja stressaava elämänvaihe. Pintaa syvemmällä voi toki olla muitakin syitä.
En usko että hän on "katuojassa", toipuminen vaikuttaa olevan aika pitkällä jo, vaikkakaan ei vielä ihan ohi.
Terve,
kuten aiemmissa viesteissä on jo puhuttukin, ei masennus ole yksistään syy olla aloittamatta suhdetta. Masennuksen syyt on hyvä selvittää.
Kuitenkin voin omasta kokemuksesta myös sanoa, että kannattaa ottaa hissukseen se alkuvaihe. Olen itse käynyt läpi vaikean masennuksen, ja muistan hyvin, että jossain vaiheessa olisin ollut valmis aloittamaan suhteen kenen hyvänsä kanssa vain itseni parantamiseksi. Ja siitä huolimatta (jo itse toivuttuani) menin tyhmä rakastumaan mieheen, joka oli/on oman vaikean masennuksensa kanssa juuri samassa tilanteessa kuin minä tuolloin. Hän käytti minua (ei ilkeyttään) oman pahan olonsa lieventämiseksi ja jätti jälkeensä...no...rumaa jälkeä.
Eli älä anna palaa, mutta salli kyteminen.
Pitäisi tietää esim. seuraavia asioita.
Mihin hän vajosi, alkoholiin, ylensyömiseen, sängyssä makaamiseen jne.
Mikä on hänen koulutuksensa, varallisuutensa,
mikä on menneisyys (montako avioliittoa ja lapsia jo).
JA HYVIN TÄRKEÄT kaksi
mitkä ovat hänen elämänarvonsa ja hänen kotinsa elämänarvot.
mikä syy aiheutti masennuksen, (on jopa pitkäaikaisia sairauksia jotka masentaa, kun ei osata niitä hoitaa.)
On myös viisaita henkilöitä jotka menevät hoitoon melko pienistä ongelmista, (hyvä niin),
osa masennuspotilaista sinnittelee koko elämänsä omissa vaikeuksissaan.
Kyllä moni on masennuksesta parantunut ja menestynyt loppuelämän. Masennus myös opettaa elämän asioita ja arvoja.
Useilla ”iloluontoisilla” menee elämä paljon huonommin, sivusta seurattuna.
Mistään ”katuojasta” ei kannata yrittää ketään nostaa,
(mutta enhän tiedä sinustakaan mitään, jos olet alle 30v. kannatta harkita enemmän)