Tiettävästi ei kulunut kuin hetki kirjoitustaidon keksimisen jälkeen, kun tekstiin alkoi ilmestyä kaikenlaista fiktiivistä hölynpölyä sen sijaan, että voitaisiin sen sijaan tekstistä tarkistaa, kuka oli kenellekin velkaa maataloustuotteita ja kuinka paljon.
Näin nyt vain kävi.
Ihmiset ovat kertoneet toisilleen tarinoita sitten puhetaidon kehittymisen. Jopa apinat osaavat huijata toisiaan, muuttaa tilanne omaksi yksilölliseksi eduksi muuntamalla totuutta mieleisekseen.
Lapset ovat tässä myös hyviä.
Puheisiin verrattuna kirjoitustaito on kuitenkin etulyöntiasemassa, koska kirjoituksella ei ole puhuvia kasvoja. Kirjoituksen kasvot eivät vilkuile sivulle, eivät nyi eivätkä hikoile. Kirjoitus ei vaihtele jalalta toiselle tai heiluttele käsiään suun päästellessä hölynpölyä. Kirjoitus on ilmeetön väite, joka kaikissa tapauksissa otetaan ensin vastaan totuutena, ja vasta tämän jälkeen esitettyä totuutta analysoidaan ja tarkastellaan joko huolellisesti tai huolimattomasti.
Jos minä edimerkiksi jätän kaikki kirosanat, törkeydet ja latteudet pois tekstistä, niin kirjoitus saa kummallisen, lähes oudon femiinin muodon. Mutta jos taas lisään tällaisia kämpelyyksiä riveille, niin minusta sukeutuu raju äijä.
Aika helppoa, vai mitä.
(hirn)
https://youtube.com/shorts/ghJN2Ez2t8g?si=6ROzpJGQDmYQpKFB
Näin nyt vain kävi.
Ihmiset ovat kertoneet toisilleen tarinoita sitten puhetaidon kehittymisen. Jopa apinat osaavat huijata toisiaan, muuttaa tilanne omaksi yksilölliseksi eduksi muuntamalla totuutta mieleisekseen.
Lapset ovat tässä myös hyviä.
Puheisiin verrattuna kirjoitustaito on kuitenkin etulyöntiasemassa, koska kirjoituksella ei ole puhuvia kasvoja. Kirjoituksen kasvot eivät vilkuile sivulle, eivät nyi eivätkä hikoile. Kirjoitus ei vaihtele jalalta toiselle tai heiluttele käsiään suun päästellessä hölynpölyä. Kirjoitus on ilmeetön väite, joka kaikissa tapauksissa otetaan ensin vastaan totuutena, ja vasta tämän jälkeen esitettyä totuutta analysoidaan ja tarkastellaan joko huolellisesti tai huolimattomasti.
Jos minä edimerkiksi jätän kaikki kirosanat, törkeydet ja latteudet pois tekstistä, niin kirjoitus saa kummallisen, lähes oudon femiinin muodon. Mutta jos taas lisään tällaisia kämpelyyksiä riveille, niin minusta sukeutuu raju äijä.
Aika helppoa, vai mitä.
(hirn)
https://youtube.com/shorts/ghJN2Ez2t8g?si=6ROzpJGQDmYQpKFB
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei aina noinkaan. Ihan.
Paljastavia yksityiskohtia
Kirjoitukset ovat yksinkertaisia merkkijonoja, jotka avaavat maailmoja viittaamalla sellaisiin. Mitä ovelammaksi kirjoittaja kehittyy, niin sitä hienovaraisimmiksi nämä viittaukset muuttuvat. Lopulta niitä on lähes mahdoton enää erottaa, ja teksti alkaa imeä sisäänsä kuin veteen ilmestynyt pyörre.
Tämä tällainen on vaarallinen hetki.
Jos ihminen lukee tekstiä edessään voimatta lopettaa lukemistaan, niin mitään ei ole enää tehtävissä. Kirjoittaja on muuttanut asemaansa ja asuu nyt lukijan päässä.
Tässä vaiheessa kannattaa joko hakata päätään seinään tai ottaa jokin rauhoittava tabletti.
(naurua)
Itseironia
Vakavin todellisuuden tekstiversio on itseironia. Jos koskaan törmäätte tekstimaailmassa tällaisen tekstin tuottajaan, niin nouskaa välittömästi varpaillenne, sillä itselleen naureskeleva tekstintuottaja on vaarallisin tekstin ilmenemismuoto.
Kyky tehdä itsestään näkyvää pilkkaa osoittaa vain yhteen suuntaan, jota voisi jopa pitää halventavana, lukijoita vähättelevänä ja jopa ylimielisenä ominaisuutena, jonka ainoa todellinen tarkoitus on tehdä itsestään pilaa tekstimaailmassa, jossa kaikin voimin yritetään tuoda itseään esiin.
Vaarallinen keitos puettuna syötäviin koristekukkiin.
(hihitystä)
Ykkösasia
Tärkein lähtökohta kirjoitukselle on kuva. Kuvan on oltava elävä. Kuvaa tulee voida koskettaa ja sillä on oltava ääni. Vasta tämän jälkeen kukin voi avata sanaisen arkkunsa ja lähteä haahuilemaan todellisuuden hautausmaalle helmat kasteista nurmikkoa hipoen.
Sanojen maailmassa kaikki taas on toisin. Sanamaailmassa nauretaan, ystävystytään ja rakastutaan. Sanat elävät ja lämmittävät. Sanat ovat aurinko taivaalla ja vesi vuolaissa puroissa.
Mutta jos sanat ehtyvät, niin niiden kansi kolahtaa kiinni ja kaikki on tiessään.
Tämän vuoksi kirjoittaminen on niin tärkeä asia - kyky.
Rohkenen väittää että kirjoittaminen on jalostunein olemassaolon muoto, sillä sen punoksissa elää sekä oleva että olematon.
Että tällasta heti tänään aamulla. Vai liekö se jo keskipäivä.
(hirn)
Tai sitten ihavvaa omassa päässään.
Ai nämä itsekseen hirisevän aloittajaäijän jutut- no ai jaa..
mikä on tiedon ja faktan ero?
Kumpaa ei tarvi vispailla eri centrifugeissa että kävis jotenkin edes kaupaksi. Sivusta T
syvällinen filosofinen pohdinta tieto ja fakta, erot no tietohan voi aina olla luulotietoa, mutta fakta on jämerä, tieto ei perustu välttämättä todellisuuten lainkaan, vaan ihmisen muistiin.
On aina vähän ihmetyttänyt useimpien heikko kyky nähdä asioista lävitse, miten se perimmäinen sävy ja tarkoitus on täysin pimennossa.
Tai se miten siitä kuulemastaan ja näkemästään voi olla oppimatta yhtään mitään, pitkälläkään aikajaksolla.
Sama kalusto kaikilla, kymmenen prossaa sinnetänne.
Mutta joo...perkele :)
Kaikkihan sen näkee kirjoittamattaki, mistä pallonki muoto on saanu alkunsa.
-prsjalkanen