Menin avioliittoon ja perustin perheen mutta tajusin etten ole perhe-elämätyyppiä enkä rakasta aviopuolisoani. En ehkä harkinnut valintojani tarpeeksi, mutta tässä on ollut myös yllättäviä suuria menetyksiä ja jouduin myös työpaikkakiusauksen kohteeksi. En ymmärrä miksi ihmiset ovat edes avioliitoissa tai perustavat perheitä koska tämä on aivan hirveää elämää verrattuna entisiin suhteisiini tai vapauteen
Mitä tehdä
Anonyymi-ap
19805
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ei kannata mennä tuntematta toista tai itseään kunnolla, itse olen saanut kantapääopin liian nopeasta etenemisestä avioliittoon asti, onni on ettei lapsia tullut siitä suhteesta👍
Miten voit puhua "tuntea itseään kunnolla", jos et voi puhua astrologian korkeatieteestä?
Aloittajalle: Syytä hallitusta, joka ei määrää astrologian perustesta kerrottavaksi kouluun.
Sitten vain erohakemus vetämään. Avioliitto ei ole nykyään vankila, vaan siitä erotaan omalla hakemuksella.
ei naimisiin kannata edes mennä
Kun eroat niin hoidat noin joka toisen viikon koko rumbaa yksin. Pitää vain osata löytää myös ne hyvät asiat ja kiitollisuuden aiheet. Nöyryys ja kiitollisuus auttaa.
Käsittämätöntä tuo oman kokemuksen yleistäminen!
Vaikka omat kokemukseni 56:n vuoden ajalta ovat täysin päinvastaisia niin en edes mieti niiden yleisyyttä. Kenellä on. Kenellä ei ole.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Kirjoituksesi on selkeä provo!
Ei avioliitosta ole niin helppo lähteä jos on aivan loppu, perheessä on lapsia tai puoliso on jonkinsortin psykopaatti joka saa kaikki manipuloitua puolelleen. Ei auta kuin kestää helvetissä kun ei enää muuhun pysty eikä uskalla kertoa kenellekään. Monilla varmaan tällaisissa tilanteissa menee mielenterveys ja alkaa itsemurha pyöriä mielessä ainoana pakokeinona siitä helvetistä
Tuo on laiskuutta ja saamattomuutta. Mutta niinhän se menee monet valitsee mielummin tutun helvetin kuin epävarman tulevaisuuden.
Kyllä se oli pakko "repiä" itsensä irti.
ehkä ne vanhat irtosuhteet sitten vaivaavat mieltä.Molemmat jos ois olleet impejä alusta asti nii tilanne vois olla keveämpi
Ennen oli: "sex before marriage is a sin". Nykyisin pikemminkin "marriage before sex is a sin". 😆 Nykyisin puolet liitoista vähintään päättyy eroon... ei tietenkään mitään yhteyttä edellä mainittuun.... 😆
Omituista, että pohdit miksi "ihmiset ovat edes avioliitoissa tai perustavat perheitä koska tämä on aivan hirveää elämää verrattuna entisiin suhteisiini tai vapauteen" Ihan niin kuin tuohon olisi joku kaiken kattava vastaus. Koittaisit keskittyä omaan elämääsi etkä hohhoilemaan muiden puolesta.
Omasta puolestani voin kertoa, että avioliittoelämä on ollut parasta elämääni ja perhe-elämä on ollut onnellisinta aikaani.
Olet vanhempi kuin silloin kun elit entistä elämääsi ja vapauttasi, nyt olet valinnut toisin. Luultavasti et ole kehittynyt ikäistäsi vastaavaksi koska et ota vastuuta valinnoistasi saatikka ymmärtäisit mitä merkitsee olla vanhempi, mikäli sinulla lapsia on.
Itsekeskeisyys ja omaan napaan tuijottaminen ovat varmoja keinoja saada itsensä onnettomaksi!
Avioliitto tuo monenlaisia etuja verrattuna avoliittoon, jotka turvavat elämää tai lasten elämää vaikkapa puolison kuollessa tai avioeron tullessa.
Oppia ikä kaikki. Nyt ei auta kun erota ja hoitaa vanhemman velvotteensa 50/50 menetelmällä. Saat ainakin puolet vapaudestasi takaisin ja onneksi muksut kasvaa nopeasti. Pian niitä ei enää saa seurakseen, vaikka pyytäisi.
Vapauden ....tehdä mitä?
Eroa hyvä ihminen. Itsekästä estää toista löytämästä aitoa rakkautta.
Otin avioeron ja mies jaksanut jauhaa omissa someissaan siitä kuinka vaimo jätti,kuin olisi julkkis.
Sama kävi itselle. Noh, tulihan koettua. Kohta viimeinen muksu täysi-ikäinen ja vapaus koittaa.