Saako hoivakodissa jäädä toistuvasti nälkäiseksi?

Saako hoivakodissa jäädä toistuvasti nälkäiseksi?

Haluan nostaa julkiseen keskusteluun tilanteen, joka koskee ravitsemusturvaa hoivayksikössä Krevinkoti.

Kyse ei ole yksittäisestä ruoka-annoksesta tai makumieltymyksestä.

Kyse on tilanteesta, jossa useita aterioita on jäänyt peräkkäin syömättä, koska tarjottu ruoka ei ole ollut syötävissä eikä vaihtoehtoa ole ollut saatavilla.

Esimerkkinä yksi viikonloppu:

Perjantai 28.02.2026 lounas:

maksalaatikko

Perjantai 28.02.2026 päivällinen:

palsternakkakeitto

Lauantai 01.03.2026 lounas:

Janssonin kiusaus

On yleisesti tiedossa, että kaikki eivät syö maksaruokia tai Janssonin kiusausta, ja että esimerkiksi palsternakkakeitto jää usein monelta syömättä.

Näistä on myös annettu palautetta.

Silti seurauksena voi olla, että asukas jää useita aterioita peräkkäin ilman kunnollista ravintoa – eli käytännössä nälkäiseksi.

Tämä herättää vakavan kysymyksen:

miten ravitsemusturva käytännössä varmistetaan hoivayksiköissä?

Lainsäädäntö ja hoidon eettiset periaatteet edellyttävät, että:

asukkaalla on oikeus riittävään ravintoon
yksilölliset tarpeet huomioidaan

ravitsemustilaa seurataan ja dokumentoidaan
aliravitsemusta ehkäistään aktiivisesti

Jos useita aterioita jää peräkkäin syömättä, kyse ei ole enää mausta vaan ravinnonsaannista ja hoidon laadusta.

Keskeiset kysymykset ovat:

Kirjataanko syömättä jääneet ateriat järjestelmällisesti?

Milloin toistuva syömättömyys johtaa ravitsemusarvioon?

Tarjotaanko aina vaihtoehto, jos pääruoka ei ole syötävissä?

Kuka kantaa vastuun siitä, ettei asukas jää toistuvasti nälkäiseksi?

Hoivakodissa asuvan ihmisen ei pitäisi joutua valitsemaan syökö ruokaa, jota ei pysty syömään, vai onko nälissään.

Kysymys ei ole luksuksesta.

Kysymys on perustarpeesta.

Toivon, että tästä käydään avointa keskustelua

– ei syyllisten etsimiseksi, vaan sen varmistamiseksi, että jokaisen ravitsemusturva toteutuu myös säästöpaineiden keskellä.