Epäkategorisuuden kritiikkiä

Kröhöm

Tervetuloa kurkistamaan "kanttauksen" ihmeelliseen maailmaan! Jos elämä tuntuu liian rennolta ja päätöksenteko pelottavan helpolta, Immanuel Kantin kehittämä kanttaus on juuri sinulle. Se on filosofinen laji, jossa aivot vedetään solmuun ja selkä suoraksi samaan aikaan.

Tässä lyhyt oppimäärä siitä, miten kantataan tyylillä:

1. Maailma on kuin aurinkolasit (joita et saa pois)

Kanttauksen perusajatus on, ettet sä oikeasti näe maailmaa sellaisena kuin se on. Sä näet maailman "kanttaus-linssien" läpi. Jos maailma on oikeasti vaaleanpunainen hattara, mutta sun aivot on ohjelmoitu näkemään se harmaana virastona, niin se on sit harmaa virasto. Kant kutsuu tätä "kopernikaaniseksi käänteeksi", mutta me kutsutaan sitä tilaksi, jossa todellisuus on vähän niin kuin huonosti ladattu YouTube-video: sä näet vain sen, mitä selaimesi suostuu näyttämään.


2. Kategorinen imperatiivi: "Entä jos kaikki tekis niin?"

Tämä on kanttauksen kuningaslaji. Ennen kuin teet mitään – siis mitään – sun pitää pysähtyä ja kysyä: ”Olisko se ihan okei, jos tästä tulisi yleinen luonnonlaki?”

Haluatko jättää tiskit pöydälle? Kanttaaja kelaa: "Jos kaikki maailman ihmiset jättäisivät tiskit pöydälle, hukkuisimme lautasiin. Joten: tiskaa, senkin syntinen!"

Haluatko valehdella pienen valheen? Kanttaaja kauhistuu: "Jos kaikki valehtelisivat, kieli lakkaisi toimimasta ja sivilisaatio romahtaisi kello viiteen mennessä."

Kanttaus on siis jatkuvaa sisäistä huutamista itselleen siitä, miten maailmanloppu tulee, jos nyt otat kaksi ilmaista näytepalaa kaupassa yhden sijasta.


3. Velvollisuus on kivempaa kuin kiva

Unohda "fiilikset". Kanttauksessa fiilikset on roskissa. Jos teet jotain hyvää siksi, että se tuntuu kivalta, se ei ole aitoa kanttausta. Se on vain vahinko. Aito kanttaus tapahtuu silloin, kun sulla on ihan surkea fiilis, sataa vettä ja tekis mieli vain mököttää, mutta sä teet oikein, koska se on sun velvollisuus. Kanttaaja on se tyyppi, joka palauttaa löytämänsä lompakon poliisille, mutta ei hymyile kertaakaan, koska "moraalilla ei ole mitään tekemistä viihteen kanssa".


4. Königsbergin kello

Kanttaus vaatii rutiinia. Kant itse oli niin säännöllinen, että naapurit kuulemma tarkistivat kellonsa siitä, kun ukko lähti iltapäiväkävelylleen. Kanttaus on siis vähän kuin äärimmäistä suorittamista: jos et ole klo 15:30 mennessä pohtinut olemassaolon syvintä olemusta ja juonut kupillista haaleaa teetä, olet epäonnistunut päivän kanttauksessa.


Tiivistettynä: Kanttaus on elämäntapa, jossa maailma on monimutkainen, säännöt ovat tiukkoja ja hauskuus on teknisesti ottaen mahdotonta todistaa tieteellisesti.

Haluaisitko syventyä johonkin näistä kanttauksen erityispiirteistä?

- Miten valehdellaan kanttaamalla (vinkki: ei mitenkään, edes kirvesmurhaajalle)?

- Miten kanttaus-estetiikka selittää sen, miksi joku on kaunista (mutta ei oikeasti ole)?

- Haluatko päiväohjelman, jolla voit elää kuin Kant itse?

(kantahtavaa naurua)