Hei!
Miten mun nyt sitten pitäisi menetellä, kun tuossa taannoin yksi sellainen sukulainen delasi, joka ei ollut millään tavalla läheinen, mutta jonka perillinen perintökaaren mukaan olin, koska tällä kuolleella ei ollut lapsia. Tämä tyyppi oli tehnyt testamentin ja testamentannut omaisuutensa veljilleen ja näiden lapsilleen. Noh minullekin tuli sitten sellainen testamentin saantoilmoitus, joka olisi pitänyt allekirjoittaa ja lähettää jonnekin, mutta enpä sitä sitten mihinkään lähettänyt, kun mukana ei tullut edes kirjekuorta, ei postimerkkiä ja muutenkin pirusti vaivaa lähteä etsiskelemään jotain postilaatikkoa, jonne sen olisi voinut tiputtaa.
No nyt sitten tämä sukulainen, joka on pesää hoitanut, on kovasti yrittänyt tavoitella, on koittanut soitella ja kävi pihassakin kääntämässä, mutta en avannut ovea, koska en nyt vaan yksinkertaisesti halua olla tämän enkä muunkaan suvun kanssa tekemisissä, en pelkästään testamentin vaan myöskään sen tähden, että yli 40 vuoteen ei olla oltu kuin kahden käden sormin laskien ehkä joku 8-9 kertaa samassa tilaisuudessa (eli tuskin vuorokauttakaan) tekemisissä niin miksi sitten nyt?
Eli veikkaankin että kyse on siitä testamentin saantitodistuksesta, jonka jo ehdin viedä paperinkierrätykseen. Onko minun siis pakko kohdata tuo tyyppi vai voinko jotenkin välttää ja kiertää asian. En oikeasti jaksais, kunhan pääsis vaan jotenkin eroon lopullisesti, ettei tarvi enää ikinä nähdä missään eikä koskaan. Onneks se on jo yli 70 vuotias, joten eiköhän aika korjaa kohtapuoliin
Miten mun nyt sitten pitäisi menetellä, kun tuossa taannoin yksi sellainen sukulainen delasi, joka ei ollut millään tavalla läheinen, mutta jonka perillinen perintökaaren mukaan olin, koska tällä kuolleella ei ollut lapsia. Tämä tyyppi oli tehnyt testamentin ja testamentannut omaisuutensa veljilleen ja näiden lapsilleen. Noh minullekin tuli sitten sellainen testamentin saantoilmoitus, joka olisi pitänyt allekirjoittaa ja lähettää jonnekin, mutta enpä sitä sitten mihinkään lähettänyt, kun mukana ei tullut edes kirjekuorta, ei postimerkkiä ja muutenkin pirusti vaivaa lähteä etsiskelemään jotain postilaatikkoa, jonne sen olisi voinut tiputtaa.
No nyt sitten tämä sukulainen, joka on pesää hoitanut, on kovasti yrittänyt tavoitella, on koittanut soitella ja kävi pihassakin kääntämässä, mutta en avannut ovea, koska en nyt vaan yksinkertaisesti halua olla tämän enkä muunkaan suvun kanssa tekemisissä, en pelkästään testamentin vaan myöskään sen tähden, että yli 40 vuoteen ei olla oltu kuin kahden käden sormin laskien ehkä joku 8-9 kertaa samassa tilaisuudessa (eli tuskin vuorokauttakaan) tekemisissä niin miksi sitten nyt?
Eli veikkaankin että kyse on siitä testamentin saantitodistuksesta, jonka jo ehdin viedä paperinkierrätykseen. Onko minun siis pakko kohdata tuo tyyppi vai voinko jotenkin välttää ja kiertää asian. En oikeasti jaksais, kunhan pääsis vaan jotenkin eroon lopullisesti, ettei tarvi enää ikinä nähdä missään eikä koskaan. Onneks se on jo yli 70 vuotias, joten eiköhän aika korjaa kohtapuoliin
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä sinun nyt vain on allekirjoitettava saamasi testamentin tiedoksianto, jotta sinun voidaan vahvistaa saaneen tiedon testamentista. Viivästytät koko prosessia aivan turhaan, sillä jollet allekirjoita, joutuvat sukulaisesi seuraavaksi hommaamaan haastemiehen toimittamaan tiedoksiannon sinulle. Aivan älytöntä kiusantekoa, vaikka miten ei olisi sukulaisten kanssa tekemisissä eikä pitäisi heistä.
Hoida asia nyt vain pois päiväjärjestyksestä, niin pääset nopeammin koko asiasta eroon.
Aletheias
Hyvä.
Täällähän oli jo asiantuntevaa neuvoa annettu.
Ja aloittajalle tiedoksi, että sen nopeammin sinäkin sieltä osuutesi saat (eli tod.näk. rahaa) minkä nopeammin toimit.
Eikö edes raha motivoi?
Pyydät vaan uuden tiedoksiantopaperin sulle tulostamaan ja nimi alle. Asia hoidettu.
-keinovaginamies-
Juuri näin. Perintöasiat ovat ikäviä, mutta vielä ikävämpiä niistä tulee, jos joku tai jotkut laittavat kapuloita rattaisiin. Ei ole kenenkään etu viivästyttää asioiden hoitoa eikä niistä eroon pääse välttelemällä.
Aletheias
Miten ne voi pakottaa mut allekirjoittamana mitään, jos en vaan allekirjoita. Tai no, jos 500 euroa maksavat + kulut niin joo....ehkä, jos ei ole muuta tärkeämpää tekemistä
Oletko yhtään tietoinen paljon olet perimässä?
Eikös perunkirjasta ainakin kopio olisi sinullekin kuulunut, jos perillisasemassa olet?
Jospa onkin huomattavasti enemmän kuin tuo 500?
Lapsettomat ja säästäväiset kunnon vanhan ajan poikamiehet ja poikamiestytöt ovat voineet kartuttaa elämänsä aikana ihan kohtuullisia omaisuuksia.
Mielenkiintoinen muotoilu muuten testamentissa tuo, että veljilleen ja heidän lapsilleen.
Muuten mennään lähinnä niin kuin perintökaaren mukaan, mutta naispuoliset sisarukset ja heidän lapsensa suljetaan pois. Oliko vainaja mies?
-keinovaginamies-
Siis ainoastaan rintaperilliset eli lapset ovat oikeutettuja niin sanottuun lakiosaan. Muut perijät voi ohittaa testamentilla ja he eivät peri mitään. Eli ei minulle tässä mitään perintöä tai rahaa ole tulossa, pelkkiä kuluja ja turhaa vaivannäköä vain ja siksi ei juurikaan kiinnosta olla yhteistyöhaluinen. eikös juristitkin laskuta palveluksistaan 500 euroa / tunti niin miksi minä en voi laskuttaa allekirjoituksestani vähintään saman, kerran sen niin kipeästi tarvitsevat. Voihan sitä vielä uhata piruuttaan, että haastaa koko testamentin valitusajan loppupuolella, jos eivät suostu lunnaisiin niin saa entisestään pitkitettyä prosessia...yks vaihtoehto, jos eivät muuten jätä rauhaan. Mutta sen mitä papereista luin niin kyllä siellä joku 400 000 euroa ja pari taloa jaettavaa oli ja se menee viidelle testamentin saajalle. Ja joo, edesmennyt äitini oli tämän kuolleen sisar ja minä ja kolme muuta velipuoltani olemme siis ne, jotka on testamentilla rajattu ulos. Henkilökohtaisesti ei raha motivoi vaan kosto!
No miksi et nyt vain voi allekirjoittaa sitä? Mitä sinä saat siitä, että jätät asioita hoitamatta, jotka tavalla tai toisella sinun on joka tapauksessa hoidettava?
Saa taas olla kiitollinen siitä, että omat sisarukset on täyspäisiä eikä ole tarvinnut mistään perintöasioista tapella.
Aletheias
Voin mä allekirjoittaa, mutta se maksaa 500 euroa + kulut
Eli kynä, kirjekuori, postimerkki sekä tietysti kilometriraha, kun vien sen postilaatikkoon. Sillä siitä selviää ja välttää valitusprosessin
Eli motiivina vitkutteluun on kosto..
Teet, minkä parhaimmaksi näet. Itse en jaksaisi nähdä kaikkea tuota vaivaa vaan allekirjoittaisin ja antaisin sen jälkeen olla ja jatkaisin normaalia elämääni.
Aletheias
Ahaa, nyt alkaa aukeamaan.
Sori, Oletin jotenkin että olet veljenpoika / veljentytär eli saamapuolella.
Voihan se kyrsiä jos enosi ohitti sisarensa ja heidän jälkeläisensä.
-keinovaginamies-
Minulle kerran tuli haastemieheltä ihan normaali postin mukana kirje. Ei kai ne enää jaksa ovelle asti tulla?
Mitä haittaa siitä on jos testamentin toimeenpano viivästyy. Ovatko ahneet perilliset odoitelleet kielipitkänä milloinkä pääsevät perintöön osallisiksi ja nyt jos hiukkasenkin viivytyksiä ilmaantuu niin siitä sitten kyrpiintyvät.
Hyi olkoon ja katselkaa kummelia kuinka perintöä ototellaan.
En tiedä. En ole koskaan ollut haastemiehen kanssa tekemisissä, mutta tavalla tai toisella sieltä ko taktinen täytyy saada, jotta tiedoksianto on laillisesti pätevä.
Aletheias
En tiedä tämän kyseisen tapauksen yksityiskohtia, joten siihen en ota enempää kantaa, mutta tietenkin testamentin toimeenpanon viivästyminen saattaa aiheuttaa monenlaista haittaa. Kuolinpesää ei voida jakaa, mahdollista asuntoa ei voida myydä, viivästyskorot yms saattavat kasaantua, perintövero saattaa erääntyä.. Riippuu paljon tilanteesta millaista haittaa testamentin toimeenpanon viivästys voi aiheuttaa, mutta kiusanteon takia sitä ei kyllä kannata tehdä.
Kannattaa myös muistaa, että jos pystytään osoittamaan, että toimeenpanoa on tahallisesti viivästetty, voi viivästyttäjä joutua taloudelliseen vastuuseen aiheuttamastaan vahingosta. Jos esim asuntoa ei olla voitu myydä viivästyttämisen vuoksi, ja kuolinpesä joutuu tämän takia maksamaan vastikkeita asunnosta, voi viivästyttäjä joutua korvaamaan nämä kuolinpesälle.
Joten en suosittele vivästyttämistä. Joskus kannattaa ne kaunat vain unohtaa ja keskittyä omaan elämäänsä.
Aletheias
Kannattaisi kysyä sivustolla, missä käsitellään lakia. Tai ehkä löytyy Perintö-sivu.
Toki voi ilmoittaa, ettei halua perintöä. Tiedä sitten, pitääkö se saanti-ilmoitus allekirjoittaa.
Mikäli olisit allekirjoittanut ja lähettänyt, olisi pari riesaa vähemmän.
Nyt joudut ilmoittamaan pesänhoitajalle kadottaneesi paperin ja pyytää uutta.
Mahdolliseen pesänjakotilaisuuteen sinun ei ole pakko mennä.
Tuolla sivulla kaiketi osaavat neuvoa
https://keskustelu.suomi24.fi/yhteiskunta/laki-ja-rikos/perinto-ja-testamentti#google_vignette
No jos se vain rahasta on kiinni niin yhteystiedot pakettiin ja lähetät postiennakolla "vastaanottaja maksaa" -periaatteella.
Itse määrität lunastushinnan.
Riski. Vastaanottaja ei nouda/maksa lähetystä.
Maksat meno-paluu -kulut!
Noin saat uuden asiakirjan ja prosessi etenee...
Mies 65
Minä minä minä minä!
Onhan se tuokin tapa kostaa yhteiskunnalle ja suvulle ja kaikille. Mutta oikeasti jos sinä et yhtä saatanan nimeä voi johonkin paperiin laittaa, mutta osaat ja viitsit kirjoittaa monta kappaletta tarinaa anonyymille keskustelupalstalle, niin en tiedä missä on mennyt vikaan.
On helppo sanoa, tee se, tuntematta vuosikymmenten vihanpidon painolastia, joka sisäistetty jälkipolville. Tuskin se mitään yksinkertaista, edes selittämällä ymmärrettäväksi muodostettavaa. Ainakin aloittaja onnistui onkinaan esiin ärtymyksen, jonka sukulaisensa pyrkivät peittämään. Jospa se hänelle tässä tapauksessa riittäisi.
Voi kyynel. Sehän on niiden perinnönsaajien ja järjestelmän ongelma, ei meikäläisen. Tekisit vaan oikein kunnolla tappio ja parasta jos häviäisivät kokonaan maailmasta happea kuluttamasta
Haastemies hoitaa homman. Sun ei tarvi sukua tavata. Oottele vaan rauhassa.
Vai et halua olla tekemisissä.. Olisit selvinnyt kaikkein helpommalla, kun olisit lyönyt nimesi paperiin ja lähettänyt lapun "sinne jonnekin", se on sinun velvollisuutesi.
Mietipä heitä, jotka "perivät" (lainausmerkit, koska perittävää ei ole, mutta perukirja vaaditaan) ulkomailla henkilöitä, joita eivät ole koskaan perinnön jättäjää nähneetkään ja siitä huolimatta joutuvat hommaamaan papereita, jotka maksavat kymmeniä tai satojakin dollareita (käytän nyt dollaria esimerkkivaluuttana).
- Sheena