Muutama päivä enää lomaa jäljellä ja kohta ne kaikki selvittämättömät asiat joutuu kohtaamaan.
Varmasti vajoan maan alle häpeästä sinut kohdatessani, miksiköhän minun piti mennä tunnustamaan typerät tunteeni. Ehkä kai siksi kun itse teit aloitteen, sait minut ihastumaan (sattui vaan omassa elämässä olemaan niin vaikea tilanne, että huomionosoituksesi olivat kuin bensaa liekkeihin...), ja sitten tulit kai itse katumapäälle. Ihastuneena hölmönä sitä kuvittelee itsestään jotain ihmeellisyyksiä, ja mekin varattuja tietysti kumpikin.
Nyt loman aikana olen saanut etäisyyttä asioihin, mutta pelkään mitä tapahtuu kun kohtaamme jälleen. Meillä oli aina niin hauskaa ja nyt on käynyt näin, toivon sen silti vielä jatkuvan, ja pääseväni irti tästä tunnekuohusta.
Eniten ehkä pelkään sitä että ajattelet minusta jotenkin negatiivisesti, muun vielä kestän.
Varmasti vajoan maan alle häpeästä sinut kohdatessani, miksiköhän minun piti mennä tunnustamaan typerät tunteeni. Ehkä kai siksi kun itse teit aloitteen, sait minut ihastumaan (sattui vaan omassa elämässä olemaan niin vaikea tilanne, että huomionosoituksesi olivat kuin bensaa liekkeihin...), ja sitten tulit kai itse katumapäälle. Ihastuneena hölmönä sitä kuvittelee itsestään jotain ihmeellisyyksiä, ja mekin varattuja tietysti kumpikin.
Nyt loman aikana olen saanut etäisyyttä asioihin, mutta pelkään mitä tapahtuu kun kohtaamme jälleen. Meillä oli aina niin hauskaa ja nyt on käynyt näin, toivon sen silti vielä jatkuvan, ja pääseväni irti tästä tunnekuohusta.
Eniten ehkä pelkään sitä että ajattelet minusta jotenkin negatiivisesti, muun vielä kestän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla oli samantapainen juttu erään naisen kanssa työpaikallani. Asiat olivat tapahtuneet eikä niitä voinut enää perua, joten otin sen linjan, että en piilotellut enkä luimistellut. Myönnän kyllä, että pidin etäisyyttä aika lailla enkä aloittanut keskustelua, mutta vastasin hänelle jos hän puhui. Aikaa kului muutama kuukausi ja kohteeni on tullut mulle oma-aloitteisesti juttelemaan vaikka ei olisi ollut niin asiaakaan. Usko pois, kukaan ei pahastu, jos tietää olevansa ihailun kohteena ellei ihailija ole törkeä käytökseltään tai olemukseltaan. Ei susta kukaan ajattele negatiivisesti.
En ole sortunut mihinkään perässä juoksemiseen yms. vaan tosiaan yrittänyt olla etäinen ja välinpitämättömän oloinen, vaikka niin ei oikeasti olekaan.
Hän aina viesteili minulle ja kyseli kuulumisiani, ja antoi ymmärtää että välittää. Siksi kai tuntui niin kauhealta, kun kaikki tavallaan loppui, ennen kuin alkoikaan, vaikken häneltä mitään saakaan odottaa tai haluta. Sitä vaan niin helposti lumoutuu kun oma kumppani kohtelee itseä kuin jätesäkkiä. Jonkun toisen huomionosoitukset tuntuvat vastustamattomilta.
No, kaipa tuosta selviän, en häntä vihaa tai mitään, ennemmin ehkä itseäni.
Mun työpaikalla oli mies, jonka kanssa vaihdettiin katseita. Mitään väärää ei tapahtunut, tuntui vaan niin kivalta kun oli joku joka katseli. Usein myös salaa. Sitten mies alkoi pitämään parin kuukauden jälkeen etäisyyttä ja suusta tuli sammakoita. Paha mieli. Kuulin että mies piti minua pilkkanaan. Murruin täysin ja itsetunto laski. Sitten päätin etten anna periksi. Näytin ettei elämäni riipu työkaverini mielipiteestä ja odotin että hän tulisi itse sen sanomaan. Menin jopa juttelemaan ja leikin että kaikki olisi hyvin. Ei mitään. Rehellisyyttä ei ole kuulunu...olen tosi pettynyt. Tarinan opetus: mukavaa ihmistä käytetään aina hyväksi. Pahalle ihmiselle maksetaan palkkaa siitä.