Olimme seurustelleet puoli vuotta niin muija lähti kävelemään tasan viikko sitten kun olin pois suomesta kaksi päivää. Edellisenä päivänä kaikki oli hyvin mut kun soitin suomeen toisena päivänä niin kaikki olikin kääntynyt päälaelleen yhtäkkiä. Olen riidoissa häntä haukkunut vaikka millä nimillä ja en antanut hänelle hellyyttä tarpeeksi jota kadun niin syvästi. Hänen viestinsä oli aika raakoja mua kohtaan aluksi jota ihmettelen mut nyt häneltä tuli kaksi päivää sitten että hän haluaa aikaa. Ajattelin pitää soitoissa ja viesteissä viikon tauon jotta saisi rauhassa punnita asioita. Olisin lähtenyt itse menemään ja nuollut omat haavani jos olisin pettänyt tai lyönyt häntä. Rakastan tätä ihmistä enemmän kuin omaa elämääni ja haluan korvata kaikki sanomiset vaikka millä. Kun vain saisi palata yli viikon taaksepäin niin en olisi lähtenyt koko matkalle. Ehkä olisimme vieläkin yhdessä. Olen niin pahoillani kaikesta mitä olen hänelle sanonut ja haluaisin muuttua hänelle hyväksi ihmiseksi jos hän vaan antaisi anteeksi. Voiko tätä vielä sopia???
Voiko vielä sopia
Kusipää
132138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Anna hänen hetki rauhoittua ja koittakaa sitten keskustella asiat halki... Takana ehkä joku muukin vaivaava asia, tuskin muuten olisi noin lähtenyt!
Ei kannata kuitenkaan painostaa, sillä se ei auta, nostaa vain toisen kiukun, kun tuntee olevansa nyrkkaan ajettu!
kirje..jossa kerrot tunteesi..ja kukkia nterfloorin kautta..niin johan leppyy
Joo älä aineskaan ala mitenkään selittämään mitä milläkin haukkumisella oot tarkoittanut.Mulla meni exän kanssa tohon,että sanottiin(enimmäkseen hän sanoi) kaikkea paskaa toiselle.Meni muuten kunnioitus,luottamus ja suhde kaatu sitten loppupeleissä,vaikka oltais molemmat tavallaan haluttu jatkaa. Pyydä vaan anteeksi ja ota vaikka syyt omalle kohdallesi.Myönnä että olet ollut täysi kusipää,etkä oo tarkottanut.Se on vaan kyllä helvetin vaikeaa,jos riitely menee siihen haukkumiseen.Kun niitä sanomisia ei saa takas.Joo ja anna aikaa silleen,et rauhottuu,mut itsellä pidempi aikalisä johti siihen,et tajusin,et helpompi oli olla ilman toista.Olen siis nainen btw.
Juuri jätin 2,5 vuoden aikaisen poikaystäväni, sillä en enää jaksanut sitä tunnetta, että on yksin tai ulkopuolinen. Kestin vuoden armeijaa ja odotin, että sen jälkeen olisi niin ihana olla taas oikein kunnolla yhdessä, ei jatkuvasti pojan vanhempien luona. Mutta poikaystäväni, anteeksi siis entinen poikaystäväni, ei ilmeisesti odottanut yhteistä aikaa lähellekään yhtä paljon. Nytkin hän viettää koko kesän toisella paikkakunnalla, vanhempiensa kanssa. Edessä on parin kuukauden päästä muutto ulkomaille yhtä aikaa, mutta se tapahtuu nyt kummallakin omalla taholla. Epäitsenäisyys ajoi tämän suhteen ojaan.
Itsestäni tuntuu, että olisin antanut mitä vain, että oma kultani olisi sanonut edes lähellekään mitään sanomaasi (Rakastan tätä ihmistä enemmän kuin omaa elämääni ja haluan korvata kaikki sanomiset vaikka millä.) ja yrittänyt estää tämän suhteen kaatumisen, vaikkapa pienellä valkoisella valheella. Joten suosittelen, että mene ihmeessä kertomaan kaikki sanomasi rakkaallesi äläkä anna tapahtuneen hidastaa! Jos tunteesi oikeasti ovat kuvaamasi laiset, sinun tulisi jo olla matkalla!!!
mieleen tulee että ex poikaystäväsi ei ollut vierottunut emostaan viellä(?) kun noin kiintynyt perheeseensä, ettei osaa omaa elämää rakentaa vaikka armeija jo käytynyt...eli vaikea minusta sinun voida tehdä yhtään mitään, mamman poika, ei voi muuta sanoa, otan osaa.Mutta aika parantaa haavat ja tulet viellä tapamaan ihanan miehen, ei elämä yhteen juttuun kaadu..
2pv:n ulkomaan reissu voi kaataa suhdetta(?) sopia voi ihanvarmasti, mutta riitojen syyt teidän kannattaisi tutkia mielestäni... 6kk:n suhde ei tosin ole viellä kovin pitkä että kannattaa ehkä sitäkin miettiä, että mihin veneseen on astumassa tulevaisuutta ajatellen(?)
Moi!
Jos nainen noin tyly niin luonnollista että tulee sanottua sille asiat suoraan.Se voi kaduttaa mutta kuuluu eroprosessiin tuskin teidän kannattaa palata tuon kokemuksen jälkeen mikä muuttuisi!
Tänään alkoi muija syyttää minua hänen polkupyörän tuhoamisesta!!! Uskomatonta että hän kehtaa syyttää asiasta minua kun en voi tehdä hänelle mitään pahaa. Ehdotin hänelle keskustelua kahdestaan niin taas sama paska minä taas olin kuin aikaisemminkin ja ei mitään keskusteluita tarvitsisi hänen mielestään käydä enää kun olin saanut mahdollisuuteni jo puolen vuoden aikana. Lupautui kuitenkin maanantaina keskustelemaan vähän aikaa asioista...tiedä sitä sitten haluaako hän silloinkaan jutella. Ajattelin ostaa kukkia ja lähteä hänen kanssaan mökille vaikka väkisin että saisimme kumpikin rauhassa jutella asiamme halki ja selvittää päämme. Sitä en tiedä haluaako se lähteä mun kanssa enää mihinkään. Tämän päiväisen lyhyen keskustelun perusteella nähtävästi ei. Hänen mukaansa kun lähdin matkalle minä muka tiesin että kaikki ei ollut hyvin ja hän aikoo lähteä. Rakastan ja kaipaan häntä kaikesta huolimatta enemmän kuin mitään muuta.
Tuossa aikaisemmin keskustelemaan kasvotusten, mutta rehellisesti sanottuna se ei aina onnistu!!
Minä olen tällä hetkellä itse erotilanteessa ja voin avoimesti myöntää olevani se osapuoli joka ei enää suostu keskustelemaan...
Tämä johtuu ehkä siitä, että huomaa toisen pahan olon, mutta on päättänyt pysyä päätöksessään jota jokainen keskustelu hieman murtaa! Tosin meidän eromme on ennemminkin pakotettu, kuin oma valinta!!
En tiedä miten sanoisin itseni kautta milloin suostuisin puhumaan, mutta ehkä silloin kuin olisin ajallisesti saanut hieman etäisyyttä ja pahimmat tunteet olisivat hieman laantuneet!
Uskon, että kyllä hän varmasti joskus vielä suostuu kanssasi keskustelemaan ja kertomaan syyt, mutta jos painostaa niin siitä ei saa kuin pahanmielen, kun tulee sanottua ehkä hieman huonoja juttuja puolin toisin.
Niinkuin aina yleensä näissä ero asioissa on tapana tottakai heti ottaa siihen toinen ihminen eli lokki pyörimään nurkkiin. Tätä tää elämä on...aalto liikettä...joskus menee hyvin ja joskus huonosti. Eli ei tarvitse kyllä enää sopia mun puolesta mitään. Hyvää loppu elämää vaan hänelle ja kiitos kaikille.
Kuulostaa kovin tutulta, mieheni käyttäytyy suuttuessaan aivan samalla tavalla eli puhuu minusta todella rumasti. Hellyydenkin laita on välillä vähän niin ja näin. Itse en voi perheellisenä noin vain lähteä lätkimään, vaikka välillä mieli tekisikin. Mutta uskon, että jos todella haluat muuttua eli oppia hillitsemään sanomisiasi ja muistat, että hellyyden antaminen (en tarkoita rakastelua) ei ole itseltäsi pois niin varmasti saat homman toimimaan. Me naiset kun kaivataan huomioimista ja hellittelyä enemmän kuin miehet.
Nii olisikin niin helppoa sen ihmisen kanssa keskustella kun syyttää kaikesta minua ja heti mun paiskattua ovi kiinni tilalle tulee jo toinen. En vaan ymmärrä hänen ajatuksen juoksua kun olen valmis tekemään kaikkensa hänen eteensä ja suhteen toimimisen eteen. No ehkä hän oli taas se petollinen nainen josta kaikki aina varoittavat. Eläisi yksin vaan näiden muistojen kanssa niin kuin minäkin ehkä sitten vois tulla suru ja ikävä tutuiksi kavereiksi hänelle. Omaa tuntoa hänellä tuskin on joka kolkuttaisi kai se sieltä ehkä joskus putkahtaa esiin...kai???
Kyllä voi sopia kun nimimerkkisikin jo kertoo että kadut tekojasi. Hyvä poika. Kyllä ne asiat vielä järjestyy.