Jos mun koiruli olisi vielä hengissä, niin luultavasti olisin kaatunut ulkoiluttaessa ja nyt koiruli hinaisi mua pitkin katuja.
Muistan, kun kerran ajatelin, että tehdäämpäs kunnon lenkki. Otin polkupyörän ja koiruli innostui ihan täysillä.
Se juoksi kuin hullu ja ensimmäisten kilometrien aikana ei juurikaan tarvinnut polkea. Kotiin palatessamme oli suurin energia jo mennyt ja ihan rauhallisesti hölkytteli.
Sitten annoin koiranmakkaraa ja söi sen, sekä joi vettä yhtenä kyr...
Sen jälkeen meni hirmu tyytyväisenä päikkäreille. Voi kun sitä voisi elää niin yksinkertaista elämää.
Tai noh joo. Oikeastaan elänkin vailla turhia murheita. Yhdesti kisulilla meinasti tulla murheita. Pistin kuivausrumpuun pyykkiä ja olin jo sulkemassa luukkua. Kuuluu kysyvä mauh, ja kissa nosti päänsä pyykkien alta.
Kerran Maine Coon, iso paskiainen ei suostunut poistumaan lavuaarista. Hetken yritin häätää ja sitten kekkasin. Laitoin vesihanan päälle. Sitten katsoi vihaisesti ja lähti meneen.
>simiti<
Muistan, kun kerran ajatelin, että tehdäämpäs kunnon lenkki. Otin polkupyörän ja koiruli innostui ihan täysillä.
Se juoksi kuin hullu ja ensimmäisten kilometrien aikana ei juurikaan tarvinnut polkea. Kotiin palatessamme oli suurin energia jo mennyt ja ihan rauhallisesti hölkytteli.
Sitten annoin koiranmakkaraa ja söi sen, sekä joi vettä yhtenä kyr...
Sen jälkeen meni hirmu tyytyväisenä päikkäreille. Voi kun sitä voisi elää niin yksinkertaista elämää.
Tai noh joo. Oikeastaan elänkin vailla turhia murheita. Yhdesti kisulilla meinasti tulla murheita. Pistin kuivausrumpuun pyykkiä ja olin jo sulkemassa luukkua. Kuuluu kysyvä mauh, ja kissa nosti päänsä pyykkien alta.
Kerran Maine Coon, iso paskiainen ei suostunut poistumaan lavuaarista. Hetken yritin häätää ja sitten kekkasin. Laitoin vesihanan päälle. Sitten katsoi vihaisesti ja lähti meneen.
>simiti<
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole ollut koiraa enää moneen vuoteen. Jouduttiin piikille viemään (mies vei), kun takapää halvaantui. Mutta puhdasrotuiseksi saksanpaimenkoiraksi 14 elinvuotta oli hyvä saavutus.
Niin kipeää on kaikkien koirien kuolema tehnyt, etten enää pysty koiraa ottamaan, vaikka tykkään valtavasti koiristakin. Niin voi käydä jyrsijöittenkin kohdalla. Kävi kissojenkin kanssa.
Ei se kuolleen kehon näkeminen tunnu miltään, mutta se itse kuoleman näkeminen se sattuu. Kun elämä siirtyy kehosta pois. Se on se kivuliain hetki minulle, etenkin jos itse joudun päättämään eutanasiasta tai tekemään sen. Mä mielummin parantaisin kaikki, muttei se ole mun vapaa valinta.
Entisen vaimon saksanpaimenkoira törmäsi rekka-auton kanssa karatessaan. Rekka voitti. Kaulapanta löytyi lähistön puusta.
>simiti<
Juu, kyllä rekka voittaa henkilöautonkin, niin koira on kuin tyynyn päin heittäisi.
Meillä karhukoiran seropi joskus aikoinaan kieri linjurin alta, ei sattunut pyörien alle. Mutta olihan aika pyörryksissä. Se aina karkaili ja löyty millon mistäkin.
Onhan se sellainen pieni ja karvainen otus 😀
-Thinksy
Oli kyl jännää kateltavaa, ku verkkoailan toisella puolella raivosi hurtta ja toisella puolella pupujussi jäjjätti ihan lunkina.
Niin, koirulit ja kenkulit, pitää olla pitävät kenkulit. Kengät.
Tennareilla kinkatessa vesipäällysteisellä peilijäällä tennareilla on huono edetä.
Tilasinkin nastakengät, joissa voi leuhkasti klikata nastat piiloon. Mikäli ei tänä vuonna enää tarvi, niin onpa tuleville vuosille.
>simiti<
joo hyödyllistä jos on pääsee kävelemään tai tee kuten minä FCK pysty menemään edes lähikauppaan: tilaa taksi pihaan käyttämään kaupassa...
Minulla on edelleenkin muutama vartiointi- ja henkilövahinko mussukka, jotka pitävät pihan puhtaina narkeista, kauppalopoista ja murtoveikoista.
On muuten mielenkiintoista, että edellisen sukupolven kaksi vahtikoiraa ja yksi metsästyshurtta, olivat kaikki melkoisia persoonia ja todella fiksuja (koiriksi).
Voitte kuvitella pettymykseni kun nämä nykyiset ovat, noh, hitusen yksinkertaisia koiria.
Ei ole koskaan ollut koiraa. Eikä kissaakaan enää moneen vuoteen. Tällä hetkellä ei ole mitään lemmikkejä. Olen toistaiseksi tilanteeseen tyytyväinen.
Jos halipula yllättää, saan käydä halaamassa ja hemmottelemassa ystävien ja sukulaisten lemmikkejä, niin paljon kuin haluan. Win-win tilanne! 😊
jotkin ihmiset niin olivat kysyneet minua neuvottelijaksi kun koulutust sellaiseen by Klan.... Negotiator GeneraL.... "can we have him...!"...
tämä vihannes-allergia kuin itsellä on, voin syödä vain lihaa,ikävä.
Anteeksi. Inhoan sanaa "koiruli". Se rimaa ripulin kanssa älyttömän hyvin.
Vil a
Koirulit on kivoja. Mutta ei oo koirulia. Ei oo aikaa. Mutta jos ois aikaa, ois koiruli.
Aikoinaan se mun koiruli oli hirnu suojeleva otus. Jos ovikello soi, niin juoksi räyhäämään ovelle ja suojeli lasta hirmuna.
Monesti tenava tiputti ruokaa syöttötuolista lattialle koirulille. Soitin isälle, että tuo tenava kuolee nälkään ihan justiinsa. Mitä teen? Iskä vain naureskeli ettei kukaan lapsi ole vielä kuollut täyden lautasen ääreen.
Ei kuollutkaan ja koiruli hinasi joka paikkaan kun tenava piti hännästä kiinni. Siinä oli aikoinaan todellista lajien välistä ystävyyttä.
>simiti<
> Simiti! < Nyt kyllä narrailet! Minä lähetin koirani kuuhun J