Siitä on pitkään kun asioin viimeiksi ihan oikeassa krjakaupassa. Ostan iltalukemiseni e-kirjana ja joskus lainaan kirjastosta, mutta en ollut tietoinen edes siitä, että kirjakaupoissa myydään niin paljon kaikkea muuta kuin kirjoja.
Tietenkin kirjakaupat varustavat hyllynsä tavaralla, mitä asiakkaat tulevat kysymään,, mutta kirjojen osuus hyllytilasta yllätti minut.
Heti oven edessä oli röykkiöitä suosittujen dekkaristien ja feel-good-kirjailijoiden uusimpia, käännöksiä ulkomaalaisista best sellereistä ja jokunen kohua herättänyt elämenkerta kotimaisista julkkiksista..
Rikoskirjallisuuden hylly oli suurin ja sitten oli kaikenlaisia itsensäkehittämiskirjojja pari hyllyllistä. opiskelijoille puoli metriä koulukirjoja, lastenkirjoja hylly, tietokirjoja pari pientä hyllyllistä.
Kaunokirjallisuuden nurkka oli kaupan pienin ja siellä oli sekaisin käännöskirjallisuutta, kotimaista romaanituotantoa ja klasssikoita muutama kappale.
Suurin osa kaupan myynttilasta oli täynnä lastenkirjallisuutta, pelejä, tussikyniä ja kaikenlaista muuta tilpehööriä.
Kirjakaupat joissa oli hyllymetreittäin vain kirjoja, huone toisensa jälkeen, melkein kattoon saakka, proosaa, runoutta, rikoskirjallisuutta taitavat kuulua menneisyyteen. Vanhoissa filmeissä niitä vielä näkee, nostalgisia paikkoja.
Kävin kirjakaupassa
29
228
Vastaukset
- Anonyymi00001UUSI
Luonnollisesti tuollaiset "vain kirjakaupat" kuuluvat menneisyyteen.
Kuten sinäkin, niin moni muukin lainaa kirjastosta, lukee E-kirjoja tai äänikirjoja. Huomenta Paloma@
Korvessa on suomalainen kirjakauppa.
Käytän sen "tilpihööriosastoa" kun haluan asiantuntijan apua maalaamisistarvikkeista.
Keskustelin juuri anon kanssa, hänen luomastaan mielikuvasta sinusta kirjoituksiesi pohjalta.
Luettuani tämän aloituksen ymmärrän häntä hiukan.
Suureellisuutta esiintyy tekstissäsi (kirjakauppa/ hilpitööri) Sehän tuo S-pankin mainoksen mieleen. Komeat kirjahyllyt isot nahkasohvat ja arvokkaat asiakkaat. Ja sitten nuo terassilla kesävaatteissa kännyköillä asioivat nuoret.
Ei, mitään kunnioitusta vanhoja perinteitä kohtaan ;))Heh, luin juuri äsken tuosta minkä mielikuvan kirjoittajasta saa pelkkien kirjoitusten perusteella ja miten hyvin tai huonosti ne vastaavat todellisuutta jos tapaa henkilön livessä.
Eivät mielikuvat useinkaan vastaa toisiaan.
Juttelin eilen pitkään lähes minulle tuntemattomien lukijoideni kanssa naistenpäivillä, jossa en esittäytynyt "kirjailijana" vain nimeltäni kuten kaikki muutkin, muttta joukossa oli useita lukijoitani. Sain myös palautetta, hieman negatiivistakin, toisesta kirjastani, jossa oli liian paljon henkilööitä, liikaa nimiä, niin että lukija ei tahtonut pysyä kärryillä. Tällaiset palautteet ovat minulle erittäin tervetulleita.
En nyt kyllä yhdy käsitykseesi siitä "suurellisuudesta". Minusta kirjakauppa on nostalginen paikka jossa on paljon kirjoja. Siellä tuoksuu paperille, ei muovailuvahalle. Nuo muhkeat nahkasohvat, takkatuli ja seiniiä ympäröivät kirjahyllyt kuuluvat pikemmin perinteiseen englantilaiseen tai amerikkalaiseen kirjastoon kotona, jossa akateemisesti koulutettu isäntä istuu konjakkilasi kädessään ja piippu suussaan mietiskelemässä miten imperiumin rajoja suojellaan parhaiten villi-ihmisten ja puolipirujen rynnäköiltä ja kirjoitellaan runoja "valkoisen miehen taakasta".
Ehkä reagoin tuohon kirjakauppavierailuuni, koska kaupan nimi on nyt kuitenkin "Akateeminen kirjakauppa", mutta siellä myydään pääasiassa askartelutarvikkeita ja lastenkirjallisuutta. Mitään kovin "akateemista" en siellä havainnut, mutta voi olla että opiskelukirjatkin tilataan nykyisinnetistä, mistä minä mitään tiedän. Junani on jo mennyt ja seison pysäkillä jq katselen kun joutsenet lentävät pääni yli.- Anonyymi00008UUSI
Paloma.se01 kirjoitti:
Heh, luin juuri äsken tuosta minkä mielikuvan kirjoittajasta saa pelkkien kirjoitusten perusteella ja miten hyvin tai huonosti ne vastaavat todellisuutta jos tapaa henkilön livessä.
Eivät mielikuvat useinkaan vastaa toisiaan.
Juttelin eilen pitkään lähes minulle tuntemattomien lukijoideni kanssa naistenpäivillä, jossa en esittäytynyt "kirjailijana" vain nimeltäni kuten kaikki muutkin, muttta joukossa oli useita lukijoitani. Sain myös palautetta, hieman negatiivistakin, toisesta kirjastani, jossa oli liian paljon henkilööitä, liikaa nimiä, niin että lukija ei tahtonut pysyä kärryillä. Tällaiset palautteet ovat minulle erittäin tervetulleita.
En nyt kyllä yhdy käsitykseesi siitä "suurellisuudesta". Minusta kirjakauppa on nostalginen paikka jossa on paljon kirjoja. Siellä tuoksuu paperille, ei muovailuvahalle. Nuo muhkeat nahkasohvat, takkatuli ja seiniiä ympäröivät kirjahyllyt kuuluvat pikemmin perinteiseen englantilaiseen tai amerikkalaiseen kirjastoon kotona, jossa akateemisesti koulutettu isäntä istuu konjakkilasi kädessään ja piippu suussaan mietiskelemässä miten imperiumin rajoja suojellaan parhaiten villi-ihmisten ja puolipirujen rynnäköiltä ja kirjoitellaan runoja "valkoisen miehen taakasta".
Ehkä reagoin tuohon kirjakauppavierailuuni, koska kaupan nimi on nyt kuitenkin "Akateeminen kirjakauppa", mutta siellä myydään pääasiassa askartelutarvikkeita ja lastenkirjallisuutta. Mitään kovin "akateemista" en siellä havainnut, mutta voi olla että opiskelukirjatkin tilataan nykyisinnetistä, mistä minä mitään tiedän. Junani on jo mennyt ja seison pysäkillä jq katselen kun joutsenet lentävät pääni yli.Että kirjakauppa pysyisi pystyssä sen on myytävä muutakin.
- Anonyymi00002UUSI
Yksi kirjakauppa enää jäljellä täällä, sekin tekee paljon muutakin, pelkät kirjakaupat ei pärjää enää kun tuli internetti, silloin alkoi vaikeudet. Nuoremmat ei lue enää niinkuin ennen me luimme, pitempien teksien ymmärtäminen on myös vähentynyt nuorilla, keskittymiskyky ei riitä kuin muutamiin sanoihin.
- Anonyymi00003UUSI
Kyllä nuoret lukee yhä, mutta eivät he halua ostaa krääsää kotiin hävitettäväksi.
Anonyymi00003 kirjoitti:
Kyllä nuoret lukee yhä, mutta eivät he halua ostaa krääsää kotiin hävitettäväksi.
Korven kirjakaupassa on lasten askarteluun omistettu osa, kun lapsi oppii jo nuorena kädentaitojen harjoittelua askartelulla se on satsaus hänen tulevaisuuteensa.
- Anonyymi00005UUSI
korppis kirjoitti:
Korven kirjakaupassa on lasten askarteluun omistettu osa, kun lapsi oppii jo nuorena kädentaitojen harjoittelua askartelulla se on satsaus hänen tulevaisuuteensa.
Kohta saat kuulla "että lukeminen kannattaa aina". :)
Ostat kirjakaupasta vaikkapa värikynät, muovailuvahaa tms. on niillä käyttöä pidempää, mutta luettu kirja on täysin arvoton. Anonyymi00005 kirjoitti:
Kohta saat kuulla "että lukeminen kannattaa aina". :)
Ostat kirjakaupasta vaikkapa värikynät, muovailuvahaa tms. on niillä käyttöä pidempää, mutta luettu kirja on täysin arvoton.Kyllä minulla on kirjoja jotka olen lukenut useamman kerran. Esimerkiksi Tolkienin ensimmäinen osa sormusten herran trilogiasta, jonka luin yksitoista kertaa, nauttien joka lukemasta, kiitos kirjailijan rikkaan ja vivahdeikkaan kielen, joka avaa uusia näkymiä joka kerran luekiessani hönen tekstiään.
Vaihdamme myös sisarentyttären kanssa kirjoja, etenkin historiallisia romaaneja.
Muovailuvahat ja värikynät ovat käyttötavaraa, kulutukseen, kirjat ovat aarteita.
"Lukeminen kannattaa aina", mutta vielä enemmän lukemansa sisäistäminen.- Anonyymi00007UUSI
Paloma.se01 kirjoitti:
Kyllä minulla on kirjoja jotka olen lukenut useamman kerran. Esimerkiksi Tolkienin ensimmäinen osa sormusten herran trilogiasta, jonka luin yksitoista kertaa, nauttien joka lukemasta, kiitos kirjailijan rikkaan ja vivahdeikkaan kielen, joka avaa uusia näkymiä joka kerran luekiessani hönen tekstiään.
Vaihdamme myös sisarentyttären kanssa kirjoja, etenkin historiallisia romaaneja.
Muovailuvahat ja värikynät ovat käyttötavaraa, kulutukseen, kirjat ovat aarteita.
"Lukeminen kannattaa aina", mutta vielä enemmän lukemansa sisäistäminen.Paloma, kerrot lukeneesi 11 kertaa Tolkienin kirjan ja tarkoitit varmaan ensimmäistä vuonna 1937 julkaistua "The Hobbit or There and Back Again".
Tiesitkö, että teos on myös ilmestynyt kahdelta eri suomentajalta? Kirjat ovat kuin kaksi eri kirjaa!
Kersti Juvan kirjassa "Hobbitti eli Sinne ja Takaisin" seikkailee "hobbitti Bilbo Reppuli" ja
Risto Pitkäsen käännöksessä "Lohikäärmevuori" päähenkilö on "hoppeli Kalpa Kassinen"!
Kersti Juva on ansaitusti suomentanut muut Tolkienin hobbitti-saagat.
Kirjahyllyssäni on 20 "Tolkienia" - Sormusten herrat ja sarjan myötä ilmestyneitä muita kiinnostavia teoksia sekä tietokirjallisuutta kirjailijasta. Anonyymi00007 kirjoitti:
Paloma, kerrot lukeneesi 11 kertaa Tolkienin kirjan ja tarkoitit varmaan ensimmäistä vuonna 1937 julkaistua "The Hobbit or There and Back Again".
Tiesitkö, että teos on myös ilmestynyt kahdelta eri suomentajalta? Kirjat ovat kuin kaksi eri kirjaa!
Kersti Juvan kirjassa "Hobbitti eli Sinne ja Takaisin" seikkailee "hobbitti Bilbo Reppuli" ja
Risto Pitkäsen käännöksessä "Lohikäärmevuori" päähenkilö on "hoppeli Kalpa Kassinen"!
Kersti Juva on ansaitusti suomentanut muut Tolkienin hobbitti-saagat.
Kirjahyllyssäni on 20 "Tolkienia" - Sormusten herrat ja sarjan myötä ilmestyneitä muita kiinnostavia teoksia sekä tietokirjallisuutta kirjailijasta.Tarkoitin ensimmäistä osaa trilogiasta, The Fellowship of the Ring, jonka luin 1970 USA:ssa, sainlainaksi ystävättäreltäni. Minulta jäi kirja hiemankesken kun muutin Kolumbiaan ja asia kiusasi minua vuosikausia, koska en ollut koskaanlukenut mitään yhtä kiehtovaa tarinaa. Kului kuitenkin melkeinkymmenne vuotta, ennen kuin onnistuin hankkimaan koko Sormusten herran, El Señorde los Anillos, espanjankielisenä käännöksenä.. Minulla on nyt hyllyssäni The Fellowship of the Ring pokkarina josta kannet ovat aikaa sitten kadonneet, koko Trilogia englanniksi. The Hobbit ja The Silmarillion.
Telkkarista tulee koko ajan uusintoina kaikkia Tolkienin kirjoihin perustuvia filmejä ja katselen aina välillä uudelleen niitä.
Onko The Silmarillionista tehty elokuvaa?
Olen lukenut Tarun sormusten herrasta myös suomeksi, erinomainen käännös mielestäni, mutta alkuperäiselle ei vedä mikään vertaa.- Anonyymi00009UUSI
Anonyymi00005 kirjoitti:
Kohta saat kuulla "että lukeminen kannattaa aina". :)
Ostat kirjakaupasta vaikkapa värikynät, muovailuvahaa tms. on niillä käyttöä pidempää, mutta luettu kirja on täysin arvoton.Luetun kirjan arvo ei häviä.
Juodun kossupullon häviää. - Anonyymi00012UUSI
Anonyymi00003 kirjoitti:
Kyllä nuoret lukee yhä, mutta eivät he halua ostaa krääsää kotiin hävitettäväksi.
Ostatko siis krääsää itse?
- Anonyymi00004UUSI
Joo siis Sanoma Oy = Hesari tuhoaa osaamsita eli elää ylidigitalisaatiolla
jossa koulut täytetään digipuuhastelulla ilman sisältöoppimista
on tietty ihan eri asia lukea alleviivatusta kirjasta kuin kuunnella jotain
steriiliä youtubea tai luketa netiitektsitä josta ei näe kuin lopputuloksen
ei sitä miten tulokseen on tekijä tullut eli päättelyketjua, joka on aivan oleellinen
muistamisen kannalta, näkyy muuten erittäin hyvin täältä wikipedia-sanomalehtikopsaajien tietämättömyydessä ja näyttelemisessä mukatiedoilla
eli siis taustatietojen ja siihen perustuvan loogisen päättelyn puute
Kakarana luin dekkareita runsaasti koko Sapo- ja Riksin sarjan alkupään läpi
juuri ne Zane Grey-kirjat joihin Plomakin joskus viittasi jos jotain sanoisi Agatha Ch -maailmasta niin kiinnittäkää huomiota mitenmonta murhaatehdään eikä niillä mässätä mitenkään ei edeshuomaa mitäänraakuutta ja silti
eilen jopa katselin Poirot-jutun jossa oli nostalginen Mabellen kahdet kasvot
-ilman nimeä esitetty One, Two, Buckle My Shoe (3 murhaa) ja pelkkää pukunäytelmää menneeltä ajalta
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno:ateos_2148Kirjat ovat olleet paras kaverini ihan varhaislapsuudesta. Minulla oli kaksi isoveljeä, joiden lukuharrastusta vanhemapamme yrittivät virittää, siksi kotona oli aina paljon länkkäreitä, seikkailukirjoja, ja sellaista lukemista mikä voisi yleensäkin kiinnostaa poikia. Minä luin kaikki heidän kirjansa ja sitten alakoulussa lainasin lisää, kunnes kirjahylly oli luettu läpi.
Korven kätkössä oli paljon luppoaikaa, varsinkin jos maalaistalon työt eivät kauheasti kiinnostaneet.Paloma.se01 kirjoitti:
Kirjat ovat olleet paras kaverini ihan varhaislapsuudesta. Minulla oli kaksi isoveljeä, joiden lukuharrastusta vanhemapamme yrittivät virittää, siksi kotona oli aina paljon länkkäreitä, seikkailukirjoja, ja sellaista lukemista mikä voisi yleensäkin kiinnostaa poikia. Minä luin kaikki heidän kirjansa ja sitten alakoulussa lainasin lisää, kunnes kirjahylly oli luettu läpi.
Korven kätkössä oli paljon luppoaikaa, varsinkin jos maalaistalon työt eivät kauheasti kiinnostaneet.En yleensänsä ota osaa kirjallisuutta käsitteleviin aloituksiin, koska en nykyään lue juurikaan kirjoja ja olen saanut siitä sivistymättömän leiman.
Kuten sinunkin lapsuuteen kuuluivat kirjat myös omaani. Isäni oli kirjojen suurkuluttaja joten me lapsetkin saimme kirjalahjoja, luimme paljon.
En kuitenkaan halua muuttaa kenenkään mielikuvaa mummosta, joka on lukenut vain Virtahepo olohuoneessa.
Sinä kirjoitat minä maalaan. Meillä molemmilla on aviomiehet jotka arvostavat ja kannustavat meitä harrastuksissamme. Se on innosta ut minua ja ensimmäinen pienimuotoinen näyttely on tulossa jahka lumet sulaa.
Miniäni on kriittinen mitä seinälleen laittaa, nyt hän haluaa ostaa yhden tauluistani. Se oli mitä mahtavin kannustusta. En tietenkään myy, lahjoitan näyttelyn jälkeen sen hänelle.- Anonyymi00006UUSI
korppis kirjoitti:
En yleensänsä ota osaa kirjallisuutta käsitteleviin aloituksiin, koska en nykyään lue juurikaan kirjoja ja olen saanut siitä sivistymättömän leiman.
Kuten sinunkin lapsuuteen kuuluivat kirjat myös omaani. Isäni oli kirjojen suurkuluttaja joten me lapsetkin saimme kirjalahjoja, luimme paljon.
En kuitenkaan halua muuttaa kenenkään mielikuvaa mummosta, joka on lukenut vain Virtahepo olohuoneessa.
Sinä kirjoitat minä maalaan. Meillä molemmilla on aviomiehet jotka arvostavat ja kannustavat meitä harrastuksissamme. Se on innosta ut minua ja ensimmäinen pienimuotoinen näyttely on tulossa jahka lumet sulaa.
Miniäni on kriittinen mitä seinälleen laittaa, nyt hän haluaa ostaa yhden tauluistani. Se oli mitä mahtavin kannustusta. En tietenkään myy, lahjoitan näyttelyn jälkeen sen hänelle.Eikö aviomiehiä ilman olevat voi harrastaa taiteellista luomistyötä, koska kukaan ei heitä kannusta? Tai ylipäätään pysytvätkö he ilman kannustajaa oikeastaan mihinkään?
Anonyymi00006 kirjoitti:
Eikö aviomiehiä ilman olevat voi harrastaa taiteellista luomistyötä, koska kukaan ei heitä kannusta? Tai ylipäätään pysytvätkö he ilman kannustajaa oikeastaan mihinkään?
En tiedä sinun pitää kysyä asianomaisille.
- Anonyymi00010UUSI
Persun soopaa. Persu vihaa Hesaria ja YLEä.
- Anonyymi00011UUSI
korppis kirjoitti:
En yleensänsä ota osaa kirjallisuutta käsitteleviin aloituksiin, koska en nykyään lue juurikaan kirjoja ja olen saanut siitä sivistymättömän leiman.
Kuten sinunkin lapsuuteen kuuluivat kirjat myös omaani. Isäni oli kirjojen suurkuluttaja joten me lapsetkin saimme kirjalahjoja, luimme paljon.
En kuitenkaan halua muuttaa kenenkään mielikuvaa mummosta, joka on lukenut vain Virtahepo olohuoneessa.
Sinä kirjoitat minä maalaan. Meillä molemmilla on aviomiehet jotka arvostavat ja kannustavat meitä harrastuksissamme. Se on innosta ut minua ja ensimmäinen pienimuotoinen näyttely on tulossa jahka lumet sulaa.
Miniäni on kriittinen mitä seinälleen laittaa, nyt hän haluaa ostaa yhden tauluistani. Se oli mitä mahtavin kannustusta. En tietenkään myy, lahjoitan näyttelyn jälkeen sen hänelle.Ei sinä kirjoista ymmärrä joten on hyvä, ettet ota osaa kirjakeskusteluihin.
- Anonyymi00014UUSI
Paloma.se01 kirjoitti:
Kirjat ovat olleet paras kaverini ihan varhaislapsuudesta. Minulla oli kaksi isoveljeä, joiden lukuharrastusta vanhemapamme yrittivät virittää, siksi kotona oli aina paljon länkkäreitä, seikkailukirjoja, ja sellaista lukemista mikä voisi yleensäkin kiinnostaa poikia. Minä luin kaikki heidän kirjansa ja sitten alakoulussa lainasin lisää, kunnes kirjahylly oli luettu läpi.
Korven kätkössä oli paljon luppoaikaa, varsinkin jos maalaistalon työt eivät kauheasti kiinnostaneet.Minulle tuli tuttu olo kertomastasi lapsuuden luku harrastuksesta.
Meillä ei ollut kirjoja ennen kouluni alkua, onneksi koulussa oli pieni kirjasto, josta luin suunnilleen kaiken mitä tarjolla oli.
Kotona ei voinut lukea enää pimeän tultua, sähkö oli kallista, ja se harmitti, kuutamo öinä luin ikkunan ääressä salaa.
Luin minä kaikki lehdet mitä kotiin tilattiin, Karjalaisen, Maaseudun tulevsisuus ja Kansa taisteli, se olikin jännittävää luettavaa.
Isä tuumasi, että "tuosta tytösyä tulisi professori jos hän lukisi läksyjä yhtä ahkerasti kuin noita satukirjoja". - ei tullu :/
Ei minulla ole isoa kirjastoa, mutta yhtään kirjaa en hävitä, niitten uusi sijotus saa jäädä jälkeenjäävien "iloksi".
Ps. Ihanaa kun kesä tulee :) - Anonyymi00015UUSI
Anonyymi00014 kirjoitti:
Minulle tuli tuttu olo kertomastasi lapsuuden luku harrastuksesta.
Meillä ei ollut kirjoja ennen kouluni alkua, onneksi koulussa oli pieni kirjasto, josta luin suunnilleen kaiken mitä tarjolla oli.
Kotona ei voinut lukea enää pimeän tultua, sähkö oli kallista, ja se harmitti, kuutamo öinä luin ikkunan ääressä salaa.
Luin minä kaikki lehdet mitä kotiin tilattiin, Karjalaisen, Maaseudun tulevsisuus ja Kansa taisteli, se olikin jännittävää luettavaa.
Isä tuumasi, että "tuosta tytösyä tulisi professori jos hän lukisi läksyjä yhtä ahkerasti kuin noita satukirjoja". - ei tullu :/
Ei minulla ole isoa kirjastoa, mutta yhtään kirjaa en hävitä, niitten uusi sijotus saa jäädä jälkeenjäävien "iloksi".
Ps. Ihanaa kun kesä tulee :)P.s. ja ei kiinostsnut navetta ja maatyöt :/.
Terveisin
Pirre, isoäidiksi nyt valmistunut :) Anonyymi00014 kirjoitti:
Minulle tuli tuttu olo kertomastasi lapsuuden luku harrastuksesta.
Meillä ei ollut kirjoja ennen kouluni alkua, onneksi koulussa oli pieni kirjasto, josta luin suunnilleen kaiken mitä tarjolla oli.
Kotona ei voinut lukea enää pimeän tultua, sähkö oli kallista, ja se harmitti, kuutamo öinä luin ikkunan ääressä salaa.
Luin minä kaikki lehdet mitä kotiin tilattiin, Karjalaisen, Maaseudun tulevsisuus ja Kansa taisteli, se olikin jännittävää luettavaa.
Isä tuumasi, että "tuosta tytösyä tulisi professori jos hän lukisi läksyjä yhtä ahkerasti kuin noita satukirjoja". - ei tullu :/
Ei minulla ole isoa kirjastoa, mutta yhtään kirjaa en hävitä, niitten uusi sijotus saa jäädä jälkeenjäävien "iloksi".
Ps. Ihanaa kun kesä tulee :)Heh, meillä ei ollut edes sähköjä kun olin alakouluiässä! Petromaksin valossa luimme kirjoja iltamyöhään, alle kouluikäisenä öljylampun valossa. Kun isä tai äiti puhalsi lampun sammuksiin tai sammutti petromaksin, niin ei edes kuunvaloa siilautunut riittävästi kammariin, että olisi pystynyt lukemaan. Nyt nuoret lapsenlapsemme näpräilevät puheliamiaan salassa vanhemmiltaan peiton alla, niissä on oma valo!
Niin se maailma muuttuu eskoseni.
Minullakaan ei ole isoa kirjastoa, olen muuttanut liian usein ja hävittänyt paljon kirjoja tai siis jättänyt pakattuina laatikoihin "eteenpäin lähetettäviksi", mikä oli suuri virhe, koska nekin laatikot olivat "hävinneet" muutossa. Jäi vähän harmittamaan, kun nyt olin jo kerännyt nitä tietosanakirjoja ja muitakin kovakantisia monta laatikollista ja kuljettanut mukanani Kolumbiasta Floridaan, sieltä Chicagoon, Chicagosta Caliin, Calista Floridaan ja hups, muutama vuosi täällä ja niitä ei enää ollutkaan. Mutta eihän niissä mitään silleen arvokasta, paitsi tekee kipeää hävittää kirjoja pois.
Ihanaa kevään odotusta sinulle, Pirre!Anonyymi00015 kirjoitti:
P.s. ja ei kiinostsnut navetta ja maatyöt :/.
Terveisin
Pirre, isoäidiksi nyt valmistunut :)Onnea isoäidille! Ei kai ensimmäinen?
Minun on helppoa nousta bussiin ja päästä piipahtamaan Helsingin Akateemiseen ja Suomalaiseen kirjakauppaan, ja vielä kymmenisen vuotta sitten se kuului oleellisesti ainakin joulunalustoimiin, nykyisin yhä harvemmin. Pisteenä iin päällä kahvilakäynti tai lounas ja ystävien tapaaminen . Olen mielelläni toiminut lastenlapsille kirjalahjojen ostajana, huolella valinnut varsinkin ne ensimmäiset, kuten Suomen lasten runottaren ja kauniita katselu- ja lorukirjoja. Vaikka kirjasto palvelee ja perintökirjojakin siunaantuu, on lapsellekin ihan oma, häntä erityisesti ajatellen valittu lahjakirja arvokas. Kirjakaupoissa on nykyisin paljon oheistoimintaa ja - myytävää, kuten kirjamessuillakin, mutta hyvä jos sen avulla jonkinasteista aitoa kirjakauppapalvelua sentään vielä on.
Mökkimatkoilla poiketaan joskus Ruoveden Vinhan kirjakaupassa. Se on yli sata vuotta saman suvun hallussa ollut kauppa, joka myytiin ja uudet omistajat alkoivat laajentaa toimintaa. Nykyisin siinä ja ympäröivissä kartanoiden tiloissa toimii kirjakaupan lisäksi antikvariaatti, majoitusta, kahvila, taidenäyttelyitä, konsertteja, monenlaisia kulttuuri- ja matkailupalveluja. Sydämenä on vielä vanha idyllinen kivijalkakauppa kalusteineen. Koko Ruoveden seutu on maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti upeaa ja arvokasta, heinäkuussa siellä on kirjajuhlat.
Itselläni on tallessa vielä Anna-sarjan muutama osa, Pieni Runotyttö ja Hanhiemon iloinen lipas ja muutama resuinen Tammen kultaisen kirjaston kirja lapsuuden kirjoistani.Ruoveden kautta ajamme joka kesä parikin kertaa, Parkanosta Jämsään Mäntän kautta ja takaisin paluumatkalla.
Vinhan kirjakaupassa en ole käynyt mutta se on listallani ensi kesälle, siellä on joku kirjallisuusjippo, minimessut tai jotain, tarvii vain katsoa milloin. Kirjailijaystävälläni on kesämökki Kolhossa, Mäntästä pohjoiseen, kokonnumme siellä joka kesä miettimässä kirjoittamisia, messuja, ja muuten vain seurustelemassa ja tapaan samalla paikkakunnalla asuvia serkkujani, joiden kanssa pidän yhteyttä. Käyn myös Atelje Otavalossa katsastamassa ystäväni kuvataiteilijan uusia maalauksia, jotka hän on maalannut Ecuadorissa talven aikana. Hän pitää avoimia ovia Korkeakoskella, Juupajoella yleensä koko kesän. Siinä ne minun ensi kesän kulttuuriharrastukset taitavat sitten ollakin, ellei nyt satu että tulen laivalla yli Naantaliin enne juhannusta ja ajelen sieltä Keski-Suomeen kirjoittamaan kuuklaudeksi "retriittiini" hyvin primitiivisiin oloihin vanhaan kotitalooni. Olin suunnitellut sitä jo viime kesäksi, mutta muutin suunnitelmiani koska oli enemmän porukoita tulossa jopa ulkomailta saakka.
Ruovesi, Kuru ja koko se Pohjois-Hämeen seutu on erittäin luonnonkaunista . Viime kesänä vuokrasimme mökkiä Kuoreveden rannalta.
- Anonyymi00013UUSI
Kirjakauppojen on myytävä muutakin kuin kirjoja pysyäkseen pystyssä
eli pystyäkseen myymään kirjoja.
Monella alalla on jouduttu menemään samaan.
Esimerkiksi huoltoasemat myyvät kylkiäisinä makeisia ja ja suolaisia naposteltavia, kahvia, energiajuomia ja virvoitusjuomia, lasinpesunesteitä jne. - Anonyymi00016UUSI
Aina kirjakaupoissa on ollut ns. paperitarvikkeita.
Akateemisessakin oli ennen oma iso osasto kerrosta alempana.
Kirja & paperi kuuluu yhteen pienessä maassa.
Esim. Briteissä, jossa on asiakasmäärät on suuret pärjää pelkällä
kirjamyynnillä.- Anonyymi00017UUSI
Aivan ja pelkkä "paperikauppa" ei yksinään pärjäisi.
Nykyään lähes kaikkea myydään lähes kaikkialla.
Kun käy esim. Tokmannilla voi ostaa kumisaappaat, paistipannun, piirustuslehtiön ja
värikyniä samalla kertaa ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.
Kätevää.
Prismasta voi ostaa myös kirjoja.
Joskus tilaan uutuuskirjoja Prisman verkkokaupasta, sieltä tulee ruokanikin kotiin,
ei tosin samalla kuljetuksella.
Samoja kirjoja myydään Prisman verkkokaupaussa kuin Akateemisessakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi383662Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal273219- 652855
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak822677- 351748
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no801680- 281507
- 151485
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231474- 281468