Seurustelen sellaisen ihmisen kanssa joka on ylipainoinen ja hänellä on aika iso maha (nainen) ja olen itsekin nainen. Hänelle ei voi mennä sanomaan että voitko laihduttaa ja se helpottaisi liikkumista, hän suuttuu aika helposti ja käskytti minua olemaan hiljaa, olen tässä suhteessa aika tiukassa paikassa sillä en saa ilmaista mielipiteitä asiasta eikä hän halua kuunnella minua. Ja kun yritän antaa hänelle rakentavaa palautetta niin hän suuttuu niin että syttyy kolmas maailman sota ja laittaa sormet korvaan eikä halua kuunnella mitä sanottavaa minulla on hänelle. Hirveen lapsellista käytöstä kun kyseessä on aikuinen ihminen. Seksi ei tunnu enää kivalta. Tunnen olevani alistettuna tässä suhteessa ja huomasin että tästä puuttuu kunnioitus, arvostus ja tasa-arvo. Hän vaan huutaa minulle vaikka en ole tehnyt mitään. Raivoaa ja sekoilee. En ymmärrä mitä pahaa minä olen tehnyt. Hän syö miten sattuu ja ihmettelee miksei laihdu. No yritin kyllä neuvoa nätisti mutta ei hän minua kuuntele, suuttuu vaan. Hän on aika määräilevä osapuoli ja voimakas tahtoinen ihminen.
Sitten lopulta tajusin että tämä ei ole oikein minua kohtaan että herään joka aamu katsomaan millä tuulella hän on ja saan aina pelätä hänen voimakasta reaktiota. Tämä parisuhde ei tee minulle hyvää. Haluan normaalin tasapainoisen suhteen missä kunnioitetaan toista ja kuunnella mitä toisella on sanottavaa, olla turvallisessa suhteessa ilman pelkoa. Vuorovaikutus on tärkeä. Olla turvassa toisen kainalossa ja katsoa silmiin luottaen että toisen kanssa on hyvä olla.
Sen sijaan minua vaan mollataan ja vittuillaan. Se ei ole rakkautta. Hänellä on vain pari kertaa viikossa oikein hyvä päivä mutta sitten loput päivät menee huutamiseen. Epäilen hänellä olevan jonkinlainen mielenterveys ongelma. Hänelle ei kuitenkaan voi puhua mistään asiasta ja se turhauttaa minua.
Haluaisin viedä hänet parisuhdeterapiaan josko ammatti ihminen osaisi valaista miksi hän on tämmöinen määräilevä osapuoli. Jos hän ei halua sinne niin minun on pakko lähteä suhteesta pois. Tää ei ole tervettä suhdetta.
Sitten lopulta tajusin että tämä ei ole oikein minua kohtaan että herään joka aamu katsomaan millä tuulella hän on ja saan aina pelätä hänen voimakasta reaktiota. Tämä parisuhde ei tee minulle hyvää. Haluan normaalin tasapainoisen suhteen missä kunnioitetaan toista ja kuunnella mitä toisella on sanottavaa, olla turvallisessa suhteessa ilman pelkoa. Vuorovaikutus on tärkeä. Olla turvassa toisen kainalossa ja katsoa silmiin luottaen että toisen kanssa on hyvä olla.
Sen sijaan minua vaan mollataan ja vittuillaan. Se ei ole rakkautta. Hänellä on vain pari kertaa viikossa oikein hyvä päivä mutta sitten loput päivät menee huutamiseen. Epäilen hänellä olevan jonkinlainen mielenterveys ongelma. Hänelle ei kuitenkaan voi puhua mistään asiasta ja se turhauttaa minua.
Haluaisin viedä hänet parisuhdeterapiaan josko ammatti ihminen osaisi valaista miksi hän on tämmöinen määräilevä osapuoli. Jos hän ei halua sinne niin minun on pakko lähteä suhteesta pois. Tää ei ole tervettä suhdetta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jep. Kahta ei kannata Kokeilla. Toinen on Sisko, ja toinen sen tanhu.
No, jos suhteesi on tuollainen, miksi ihmeessä olet siinä?
AIkuista ihmistä ei pidä neuvoa, ellei hän neuvoja pyydä. Siinä teet väärin.
Otsikko jo kertoo että et arvosta toista. Tuskispa hänkään arvostaa sinua. Erotkaa.
Oisko jostain risiiniöljystä apua? Vaikka aina ennen ja jälkeen ruokailun
Partnerillasi on vakavia ongelmia. Sinä, tarkoittaessasi hyvää, et voi auttaa. Hänen on itse saatava pääkoppansa kuntoon enenkuin pystyy rakentamaan pitkäaikaista suhdetta toisen aikuisen kanssa.
Nykyisellä käytäytymisellään hän vain vioittaa itseään ja muita. Sinua kaikista eniten.
Ehkä kummallekin parasta että eroatte ja hän saa tilaisuuden syvällisempään itsetutkiskeluun, ilman kohdistamatta pahaa oloaan sivulliseen. Jos sinä olet vieressä, sinä olet helppo maalitaulu - eikä mikään muutu, asiat vain polkevat paikallaan.
Sinulle (kuten meille kaikille) on todellä elintärkeää ja aiheellista elää rauhallisessa ilmapiirissä. Jatkuva pelko ja mielipaha tekee liian paljon haittaa koko olemukseesi. Sinulla todellakin on oikeus tasapainoisempaan elämään.
Pari päivää vikossa ei riitä lainkaan eikä niitä voi laskea edes plussaksi!
Kun sanot mielenterveysongelma, niin olisiko mahdollisesti sittenkin kyseessä mielellä terveysongelma?