Eksyin ensimmäistä kertaa palstalle. Monet viestit olivat todella koskettavia, repiviä, kyyneleitä aiheuttavia, niin vastaavanlaisia kokemuksia löytyi useita. Meillä ero tulossa pitkän yhdessäolon (avoliitossa 7 vuotta ja naimisissa 4 vuotta) jälkeen. Vajaan vuoden yritetty saada perheenlisäystä. Tässä tilanteessa voin onnekseni sanoa sen, että en ole raskaana. Tilanteen piti kaikin puolin olevan vakaa, myös taloudellisesti pari vuotta mennyt hyvin pitkällisten opiskelujen ja pennien venyttämisen jälkeen (aloitettiin yhdessä ns. nollilta, nyt tilanne hyvin erilainen). Mies kertoi reilu kuukausi sitten tunteidensa hävinneen puoli vuotta sitten ja sen, että hänellä on jo uusi suhde ollut muutamia kuukausia. Olisin hyväksynyt suhteen (nainen asuu erittäin kaukana), mutta mies ei halunnut missään tapauksessa jatkaa. Oli miettinyt asioita jo jonkin aikaa, mutta minulle tieto täysin yllärinä. Jaksoi tämän puoli vuotta pelleillä olevansa ns. normaali, salailla tunteitaan ja uskotella kaikinpuolin rakastavansa minua. Tuli todellakin tunne likaisesta tiskirätistä, joka heitettiin roskakoriin ja tilalle uusi. Kertoi vielä, että mitään tarkempaa syytä ei tiedä, miksi näin kävi ja että minussa ei ole mitään vikaa. Tuntuu niin uskomattomalta edelleen, että erotaan, kun "näin nyt vaan kävi".
Avioerohakemuksen ensimmäinen vaihe vireille siis kuukausi sitten. Itse olen vaihtamassa maisemaa totaalisesti niin työn kuin paikkakunnankin suhteen. Jaksaisin nyt vielä hetken tätä tunteiden vuoristorataa: vihaa, ällötystä, itkua, naurua, läheisyyden kaipuuta, pelkoa tulevasta selviytymisestä jne. Tiedän, ettei jatkossakaan tule olemaan mitään helppoa tunteiden suhteen, mutta uskon, että tulee olemaan helpompaa, kun ei tarvitse nähdä.
Omaisuuden ositusta ollaan tehty sovintojakona, mutta itselleni on tullut mieleen, jotta havaitsenko tässä tilanteessa kaikkea huomioida. Ettei mies vain vedätä jne., vaikka kovin suostuvainen hän on kaikkeen ollut. Avioliittolakia tässä tutkineena on tullut muutamia kysymyksiä mieleeni. Pääperiaatehan on tasajako, mutta sitten osituksen sovittelussa huomioidaan kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat. Eli olen kyllä miettinyt yhteydenottoa oikeusaputoimistoon. Mutta jos joku osaisi jotain vastata kysymyksiini oman tiedon/kokemuksen pohjalta, niin olisin erittäin kiitollinen!
Ensiksikin puolisoiden vastuu toisen puolison velasta. Lain mukaan psolla siis vastuuta velasta, jonka toinen pso on yksin tehnyt perheen elatusta varten. Miten siis osituksessa tulisi huomioida pson yksin ottamaa velkaa perheen yhteisiä menoja varten ja miten minun tulisi tällainen osoittaa? Riittääkö esim. tiliote?
Toiseksi puolisoiden omaisuus. Sain pienehkön perinnön, joka myös käytettiin perheen yhteisiä menoja varten. Miten huomioidaan vai huomioidaanko mitenkään osituksessa sekä miten tulisi osoittaa?
Kolmantena elatusavun suorittaminen puolisolle (mieheni ansaitsee huomattavasti enemmän kuin minä). Miten tällaista lähdetään määrittämään ja ylipäänsä onko se mahdollista, vaikka lakiin onkin kirjoitettu?
Avioerohakemuksen ensimmäinen vaihe vireille siis kuukausi sitten. Itse olen vaihtamassa maisemaa totaalisesti niin työn kuin paikkakunnankin suhteen. Jaksaisin nyt vielä hetken tätä tunteiden vuoristorataa: vihaa, ällötystä, itkua, naurua, läheisyyden kaipuuta, pelkoa tulevasta selviytymisestä jne. Tiedän, ettei jatkossakaan tule olemaan mitään helppoa tunteiden suhteen, mutta uskon, että tulee olemaan helpompaa, kun ei tarvitse nähdä.
Omaisuuden ositusta ollaan tehty sovintojakona, mutta itselleni on tullut mieleen, jotta havaitsenko tässä tilanteessa kaikkea huomioida. Ettei mies vain vedätä jne., vaikka kovin suostuvainen hän on kaikkeen ollut. Avioliittolakia tässä tutkineena on tullut muutamia kysymyksiä mieleeni. Pääperiaatehan on tasajako, mutta sitten osituksen sovittelussa huomioidaan kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat. Eli olen kyllä miettinyt yhteydenottoa oikeusaputoimistoon. Mutta jos joku osaisi jotain vastata kysymyksiini oman tiedon/kokemuksen pohjalta, niin olisin erittäin kiitollinen!
Ensiksikin puolisoiden vastuu toisen puolison velasta. Lain mukaan psolla siis vastuuta velasta, jonka toinen pso on yksin tehnyt perheen elatusta varten. Miten siis osituksessa tulisi huomioida pson yksin ottamaa velkaa perheen yhteisiä menoja varten ja miten minun tulisi tällainen osoittaa? Riittääkö esim. tiliote?
Toiseksi puolisoiden omaisuus. Sain pienehkön perinnön, joka myös käytettiin perheen yhteisiä menoja varten. Miten huomioidaan vai huomioidaanko mitenkään osituksessa sekä miten tulisi osoittaa?
Kolmantena elatusavun suorittaminen puolisolle (mieheni ansaitsee huomattavasti enemmän kuin minä). Miten tällaista lähdetään määrittämään ja ylipäänsä onko se mahdollista, vaikka lakiin onkin kirjoitettu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oikeusaputoimistoon voit ottaa yhteyttä niin saat neuvoja ja lakimiehen tai naisen puolestasi hoitamaan asioita.
Erotessa lasketaan omaisuus siitä vähennetään velat ja netto laitetaan puoliksi.
Mitään elatusmaksua tuskin saanet. Aikuisen ihmisen tulee itse elättää itsensä oli toisella osapuolella, mitkä tulot tahansa. Tämä on Suomi-meininki ollut jo kauan. Elatusmaksua saavat vain lapset.
Meilläkin sama juttu. Mieheni asuu jo toisen luo ja laittoi eron lähtemään. Meillä on omistusasunto. Minulla ei muuta omaisuutta kuin normaalit pienet työtulot. Aion vaatia puolet omaisuudestamme. Oltu avioliitossa yli 10 vuotta.
Haluaisin tietää, kun avioero tulee voimaan, valvoaako joku että omaisuus on jaettu lain mukaisesti? Kuinka ja mitä kautta se täytyy tehdä?
Mieheni toivoo ja luulee lähtevänsä jättämättä mitään. Hän jo ehdotti että antaisi vain 10 000 parin vuoden vuokrani varten. Mutta omistusasunnossa on enemmän arvoa kuin 10 000 euroa.
Antakaa neuvoja kuinka asiat täytyy hoitaa.
Luulen että jo toisessa keskustelussa vastasin itse ositukseen ... eli omaisuuden lisäksi myös velat "puolitetaan" tasingon kautta.
Osituksen voitte sopia aivan kuten tahdotte ... kuten miehesi ehdottaa, tai sitten aivan lainkirjaimen mukaan pilkulleen miten ilmeisesti sinä vaadit... mutta mitään osituspakkoa ei ole mitä joku viranomainen vahtisi. Eli, sinun oltava aktiivinen ja tietää oikeutesi ja tarvittaessa taistella vaikka oikeudessa (onneksi harvemmin niin pahaksi menee, siinä kun molempien lakimiehet suurimpia voittajia)... eli lainoppinutta avustajaa saatat tulla tarvitsemaan (mahd. kunnalta maksuton, tai yksityinen ja maksullinen).
Ikävä tapaus, mutta ei tavaton. Toivon jaksamista ja uskoa tulevaan, kaikesta huolimatta.
Ositus on melko yksinkertainen toimenpide, siinä määritetään ensin molempien puolisoiden nettovarallisuudet. Kummallekkin puolet yhteisestä ja kaikki omasta omaisuudesta, siitä vähennetään puolet yhteisestä velasta ja kokonaan omat velkavastuut. Saadaan molemmille xx EUR varallisuutta. Sillä kummalla varallisuutta enemmän maksaa toiselle tasinkoa niin paljon että varallisuudet ovat yhtäsuuret.
Tasinkoa ei ole pakko vaatia, siitä voi luopua ... tai kaikkia velkojaan ei ole pakko ottaa laskelmaan (esim. vanhoja opintovelkoja), tahi edellyttää toista ottamaan esim. perintötilaa laskelmaan. Kaikki "viritettävissä", tässä kohdin laista voidaan poiketa yhteisellä sopimuksella ... mutta ei sanella yksipuolisesti.
Tarkemmin kysymyksiisi:
Ei, et ole vastuussa puolisosi veloista, mutta ne ovat mukana osituksessa (ellei toisin sovita) alentamassa hänen nettovarallisuuttaan ... eli "mutkan kautta" (tasinko) joudut niitä maksamaan. Se sitten mihin tarkoitukseen velka otettu ... vaikea osoittaa, käytännössä perheen yhteiseen hyvään ellei selkeä "vedäys" (viikko ennen erohakemusta Ellos lainaa rutosti joka muka hakattu Prisman hedelmäpeliin, tms.)
Jos ei muuta sovita, niin perintö mukana nettovarallisuudessasi ... joten puoliso pääsee siihen osalliseksi tasingon kautta. Kuten veloissa, niin myös omaisuudessa ... omisussuhde ei muutu, perintömökki edelleen sinun, ja pysyy.
Osituksessahan ei katsota kuka mitäkin maksanut, kumpi ruokaa kotiin kantanut, ketä töistään enemmän hankkinut ... vaan osituspäivän tilanne omaisuuksista, josta raa'alla matematiikalla tasinko lasketaan. Kuka mitäkin saa on erottelua, jolla lopulta saadaan osituksen "luvut täsmäämään". Ositus siis "euroja", eroteelu "kippoja ja kuppeja" sekä "lunastuksia" (esim. talo.) ... Näistä molemmista tehdään kirjallinen sopimus todistajien allekirjoituksin vahvistettuna.
Osituksen kohtuullistaminen oikeudessa on mahdollista, mutta silloin normaaliosituksen tuleman pitäisi olla räikeästi kohtuuton ja siltikin aina hyvin tapauskohtainen tuomio (ei voi netissä"arvaa"kuinka kävisi). Jos kohtuullistamista haet, hanki hyvä juristi ihan aluksi -- ja tiedä että tulos on tai ei ole haluamasi.
Elarit maksetaan lapselle, ei exälle ... lapsiahan teillä ei ole. Avioliiton AIKANA puolisoilla on "elatusvelvollisuus"... eli periaatteessa harkinta-ajalta voit vaatia elatusavustusta mieheltäsi jos ns. "pistänyt pihalle". Kun ero lopullinen, et voi saada elatusapua exältä, vaikka olisi itse Nokian pääjohtaja.
Eilisilta ja tämä päivä on mennyt osituksen saloihin perehtyessä. Jonkinlaisen ositussopimuksenkin olen jo laatinut. Sitä en toki tiedä hyväksyykö puoliso laatimaani osituksen toteuttamista, mutta se selviää aikanaan. Kiitos neuvoistasi! Ainakaan tällä hetkellä en ole kääntymässä lakimiehen puoleen (koska silloin ei voi yrittää viilata mitenkään:-)).
Olenko siis ymmärtänyt ihan oikein, että laskennallinen tasinko tehdään lähinnä sen vuoksi, että puoliso voi suoraan tuolla summalla "ostaa" toisen ulos suhteesta. Jos siis esim. tämän puolison nimissä on kaikki avioaikaiset omaisuudet ja velat ja hän ei niistä luovu. Itselleni tämä laskennallinen tasinko ja sitä seuraava osituksen toteuttaminen ei oikein vielä mene ymmärrykseen asti. Sen ymmärrän, että molemmille pitäisi erotilanteessa jäädä avio-osan verran eli 50-50.
Meilläkin kun lähtöjään mies on se tasinkoa maksava, niin osituksen toteuttamisessa se kääntyi toisinpäin eli minä maksankin hieman hänelle. Toki omaisuus ja velat menivät myös kokonaan uusiksi. Mitään yhteistä ei osituksen toteuttamisen jälkeen enää ole. Ehkä tältä päivältä on parempi jo lopettaakin asian mietintä...Jossain määrin osituslaskelma on vielä keskeneräinen, mutta laitan siitä uuden viestin palstalle.
Tuo aviopuolison elatusvelvollisuus asia ei tullut mieleenikään aiemmin eli että voin (ainakin yrittää) vaatia jonkinlaisia elatusmaksuja avioero-tuomioon asti. Kiitos vihjeestä!:-) Tälle päivää luinkin jonkun lakimiehen sivuilta tai ainakin ymmärsin niin, että Suomessa elatusavustus tulee lähinnä kyseeseen vain tilanteessa, että puoliso on esim. kotiäitinä toimiessaan menettänyt ammattiinsa vaadittavan työkyvyn tai sitten ei ole ammattia lainkaan.
Ihan aluksi, ei ositussopimuksen tekemiseen juristia yleensä tarvita ”sopuisassa erossa”... kohtuullisen pohjan saat vaikka minulta ( [email protected] ) ... mutta se kannattaa luettaa juristilla ennen allekirjoitusta. Se ei paljoa maksa, mutta voi mm. veroseuraamusten kautta maksaa sen "satkun pari" takaisin moninkertaisesti.
Ja ellei sopua ala syntymään, niin juristia alkaa tarvitsemaan teistä kumpainenkin. Ja se oikeuden määräämä pesänjakaja sitten "viimeinen" keino, jos laihankin sovun yrittämisestä näyttää muuten syntyvän "kohtuuttomuus" / "laittomuus" toiselle.
Mutta, sovitellen ... ei sanellen ... ja vaikka tekemäsi ehdotuksen pohjalta on minusta hyvä tapa edetä.
Sitten käytännön termistöön. Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
Toivottavasti selvensi laskentaa.
Ja edelleen, Suomessa se puolison elatusvelvollisuus koskee vain harkinta-ajan ja lopullisen eron välistä aikaa … ja sitä haettava oikeudesta ellei mies muuten suostu. Erittäin harvinaista Suomessa tänä päivänä, mutta ei mahdotonta.