Infernalistin härski uskottomuus Jeesuksen edessä

Jeesus tokaisee jossain päin Uutta testamenttia:
"Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi."

Tämä pätee KAIKKEEN ihmiselämässä. Se, mitä ajattelen salaa mielessäni, ei ole tosiasiassa salassa, vaan Jumala kyllä tietää, mitä ajattelen. Ja Jumala tietää senkin, mitkä asiat salaan jopa itseltäni - mitä en suostu edes ajattelemaan. NÄMÄKIN asiat tulevat paljastetuiksi.

Jeesus sanoo myös:
"Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.'"

Jos ihminen suhtautuu millään tavoin vakavasti Jeesukseen, silloin hän ottaa vaarin myös noista sanoista. Se, jolle nuo sanat Jeesus aikoinaan osoitti, olin minä ulkokultaisen infernalismini vallassa. Minun oli vaikea nähdä infernalismin malkaa omassa silmässäni, koska olin pitänyt 30 vuotta itsestäänselvyytenä, ettei kyse suinkaan ollut mistään sellaisesta, jota minun olisi tullut epäillä itsessäni. Kristillinen universalismi oli sen sijaan niin kammottava malka, ettei siitä sopinut oikein edes puhua – sellaiseen uskovia Jeesus tuskin piti edes veljinäni.

Ja totta tosiaan: malka voi aivan hyvin olla kokonainen kokonainen oppi. Ja jos se on vinksallaan, kuinka pahasti kaikki onkaan vinksallaan?

Kun ihminen alkaa ottaa malkaa pois omasta silmästään tai edes harkitsee sellaista, hänen on ensi alkuun myönnettävä, että mitään malkaa ylipäätään voi olla olemassa. Infernalismin osalta se oli äärimmäisen vaikeaa; on työlästä alkaa epäillä kokonaista totena pitämäänsä Raamatun oppia. Mutta niin vain on tehtävä, jos kerran malka voi olla todellinen. Jollei asiaan toden teolla paneudu, Jeesuksen ohje jää toteutumatta.

Omalla kohdallani pitkällinen uurastus tuotti lopulta tulosta; infernalismi osoittautui vääräksi ja koko maailman sovitus tosiasiaksi.

"Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi."

Infernalisti voisi edes kerran elämässään pysähtyä Jeesuksen ohjeiden mukaan ja sanoa itselleen: ”Hetkinen! Jos väitän uskovani näin, silloinhan siitä seuraa myös tämä, tämä ja tuo asia, enkä voi luikerrella niitä pakoon ikään kuin niitä ei olisi olemassa.”

Jos nimittäin infernalisti haluaa olla läpikotaisin rehellinen ja kuunnella Jeesuksen sanoja, hän ei voi selittää olemattomiin kaikkea sitä, mitä hänen opistaan seuraa: useiden Raamatun paikkojen raiskaaminen tai häivyttäminen, kokonaisten Uuden testamentin tekstijaksojen jatkuva karttaminen (kieltäytyminen selvittämästä, mitä ne tarkoittavat), tasavertaisen dialogin vierastaminen, puheenaiheen vaihtaminen väiteltäessä ja vieläpä niin, ettei tunnusta tai tajua vaihtaneensa puheenaihetta, raukkamainen vetäytyminen keskustelusta aina tilaisuuden tullen, RAAMATUN PAIKALLA TOISEN RAAMATUN PAIKAN KUMOAMINEN JA SEN JÄLKEEN TÄMÄN TEON SÄLYTTÄMINEN TOISEN OSAPUOLEN NISKOILLE - TÄSSÄ MANÖÖVERISSÄ USKO TOIVONEN ON YLITTÄMÄTÖN NERO jne.

Ja loputtomat ristiriidat: infernalisti ei iloitse ajatuksesta ihmisten helvettiin joutumisesta, vaikka rakkauden määritelmän mukaan hänen tulisi iloita yhdessä totuuden kanssa.

Tällainen kieroilu ei kuitenkaan jatku loputtomiin, sillä "Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi."

Lykkyä pyttyyn sianpaskaopin ylläpitämisen kanssa. Ei tule loputtomiin onnistumaan.