Infernalismin surkuhupaisa "raamatullisuus"

Infernalistit uskovat oppinsa olevan raamatullinen – että ”Raamatun oppi” sisältää
viimeisen tuomion ja helvetin. Mutta mitä ”Raamatun oppi” mahtaisi tässä tapauksessa (ja ylipäätään) tarkoittaa?

Jos kuvitellaan, että Raamatusta löytyy kolmisenkymmentä jaetta,
joissa esiintyy ilmaus, joka on tulkittavissa helvetiksi, silloin infernalistinen ”Raamatun oppi” muodostuu todellisuudessa noista 30 jakeesta. Ne ovat se ”Raamatun oppi”, johon infernalisti viittaa, ei suinkaan koko Raamattu.

Niin ollen infernalistin ”Raamatun oppi” muodostuu tosiasiassa jakeista, jotka kattavat Raamatusta yhden promillen: 0,1 %. Infernalisti vain on päättänyt mielessään, että tuo 0,1 %:n osuus on sen verran konsentroitunutta tavaraa, että sitä siivilöityy ja tihkuu jotenkin salaperäisesti muuallekin Raamattuun – että itse asiassa muutkin jakeet eli loppu 99.9 % Raamatusta julistaa omalla laillaan tuota samaa asiaa. Muussa tapauksessa ”Raamatun oppi” -ilmauksessa ei taida helvetin olemasssaoloa perusteltaessa olla oikein järkeä? Siis siinä, että väittää, että Raamattu jotenkin yksiäänisesti, yhdestä suusta julistaa helvettioppia, kun
tosiasiassa helvetti mainitaan 30 jakeessa, ja 30 000 jaetta Raamatussa keskittyy johonkin aivan muuhun?

Kolmekymmentä jaetta ei kai voi muuntua koko Raamatun ilmoitukseksi
muutoin kuin jonkinlaisen ”tihkumisidean” kautta?

Kun tämän tajuaa, infernalistien Raamattun vetoaminen saa hieman uudenlaisen sävyn. Se ei välttämättä vakuuta enää niin rotan lailla kuin kenties joskus on vakuuttanut. Ilmaus ”Raamatun oppi” kuulostaa tässä uudessa valonkajossa jopa hitusen pompöösiltä, liioittelevalta. Ehkä peräti höpsöltä?

No, infernalistit voivat toki osoittaa vastaavanlaisen kritiikin universalistikristityille. Vai voivatko? Eivät. Kristillinen universalismini ei perustu umpiteennäiseen "Raamattuun vetoamiseen" lainkaan vaan sovituksen sanaan, jonka Paavali ilmaisee kolmessa eri kirjeessään alle kahdellakymmenellä jakeella.

Ja tämä Paavalin ylösnousseelta Jeeuskselta Kristukselta saama sanoma on koko Raamatun ylin sanoma – se on koko Raamatun huipentuma, jonka julkituloa koko muu Raamattu, mm. neljä evankeliumia, ainoastaan valmistelee.

Kristillisyys oli olemassa täysimääräisenä ja elinvoimaisena ennen Raamatun kanonisointia – kristillisyydessä ei kyetty vetoamaan Raamattuun tai raamatullisuuteen muutamaan vuosisataan. Koko raamatullisuuden idea sen nykymuodossa loisti alkukristillisyydessä poissaolollaan. Infernalaistit vetoavat nykyisin kasvannaiseen, jota alkukristityille ei ollut edes olemassa.

Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan evankeliumia eikä Raamattua, jota Jeesuksen aikaan ei ollut edes olemassa.

Infernalismin kukoistus perustuu myös siihen, että Jeesuksen lähetyskäsky on muunnettu irvokkaasti Raamatun julistamiseksi – Raamattu on nostettu arvoasteikossa evankeliumin yläpuolelle, kun tosiasiassa evankeliumi, hyvä sanoma Jeesuksesta, on se sanoma, jonka Jeesuksen täysivaltainen edustaja Paavali nosti kaiken muun yläpuolelle ja jonka valossa tulee tarkastella kaikkea muuta, myös vuosisatoja Jeesuksen ja Paavalin jälkeen kanonisoitua Raamattua.

Infernalistien "Raamatun ilmoitus" -sössötys on historian valossa vuosisatoja Jeesuksen ja Paavalin aikojen jälkeen syntynyt syöpäläinen, johon joka ikinen kkristityksi itseään kutsuva voi vedoota ja joka ei sen takia tarkoita yhtään mitään. Raamatun yli 30 000 jaetta eivät yhteen ääneen julista yhtään mitään, joten mitään RAAMATUN ilmoitusta ei ole olemassa. On vain evankeliumi eli sovituksen sana, joka kuuluu:

"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan",

ja TÄMÄN sovituksen sanan Paavali sai ylösnousseelta Jeesukselta Kristukselta julistettavaksi ja TÄTÄ sovituksen sanaa infernalistit kuola valuen ryntäävät aina häpäisemään ja raiskaamaan naurettavalla ja historiattomalla "raamatullisuudellaan".