28. päivä elokuuta 1933 miljoonat saksalaiset olivat kokoontuneet radion ääreen. Puolisen vuotta jatkuneen natsivallan aikana uusien isäntien tavat olivat tulleet tutuksi ja kansalaiset olivat oppineet, että he tarkoittivat mitä sanoivat. Tärkeitä puheita oli opittu seuraamaan. Kolmannen valtakunnan Preussin asiain ministeri Hermann Göringin tiedettiin pitävän tärkeän linjapuheen. Ministeri puhui vain yhdestä asiasta: kahta viikkoa aikaisemmin julistamastaan vivisektion kiellosta. Vivisektiolla tarkoitettiin eläinkokeita, nimenomaan tuskallisia ilman nukutusta ja kivunlievitystä tehtäviä leikkauksia, elävältä leikkaamisia. Hän perusteli määräystään viitaten saksalaisen rodun ainoalaatuiseen historialliseen veljeyteen eläinten kanssa ja vetosi siihen, kuinka eläimet ja arjalaiset ovat tuhansien vuosien ajan jakaneet kodit, pellot ja taistelut yhteistyössä ja aseveljinä. Lopuksi Göring teki selväksi, mikä odottaa määräyksen rikkojia. Ne, jotka edelleen kuvittelisivat voivansa kohdella eläimiä kuten hengettömiä tavaroita, tultaisiin siirtämään välittömästi keskitysleireihin.
Göringin tiukka linja ei ollut poikkeus. Näkemys ei ollut poliittista retoriikkaa vaan kansallissosialismin kovaa ydintä, ajatusta arjalaisen rodun ja luonnon yhteydestä. Natsit säätivätkin nopeasti valtaansa tulon jälkeen historian tiukimmat eläinsuojelulait. Luonnonsuojelualueita uhanalaisten eläinten turvaksi perustettiin eri puolille valtakuntaa. Jo varhaisissa suunnitelmissa kokonaisia alueita, muun muassa Liettua ja suuret osat Ukrainaa, suunniteltiin metsitettäväksi luonnontilaisiksi kunhan niiden väestö saataisiin tuhottua. Kolmas valtakunta rauhoitti ensimmäisenä maailmassa suden, mikä oli omana aikanaan täysin uskomaton teko. Jopa kalojen ja hummereiden kohtelusta laadittiin pikkutarkat määräykset. Niitä myös valvottiin; kaikista Saksan ammattikunnista eläinlääkäreistä suurin prosentti kuului kansallissosialistiseen puolueeseen.
Vuoden 1933 lopulla voimaan tullut Saksan eläinsuojelulaki (Tierschutzgesetz) oli maailman ensimmäinen, joka määritteli eläimille oikeudet sellaisenaan (um ihrer sebst wille) ihmisen tarpeista ja tunteista riippumatta. Laki oli myös ensimmäinen, joka poisti erottelun koti- ja villieläinten välillä. Se määritteli lain kohteiksi "kaikki elävät olennot, jotka luetaan eläimiksi yleisessä kielenkäytössä ja luonnontieteellisesti. Rikosoikeudellisessa mielessä ei ole mitään eroa kotieläinten ja muiden, korkeampiarvoisten ja alempiarvoisten tai ihmisille hyödyllisten ja haitallisten eläinten välillä". Ilmaisut ovat nykyisin hieman erilaisia, mutta kaikkien länsimaiden eläintensuojelulait pohjautuvat nykyisin näihin periaatteisiin.
Useat johtavat natsit, mm Hitler ja Himmler, olivat kasvissyöjiä ja luonnonsuojelijoita vakaumuksellisista syistä. Hitler tosin ilmeisesti silloin tällöin lankesi lapsuutensa itävaltalaisiin vuoristoherkkuihin, makkaraan, riistaan ja ilmakuivattuun kinkkuun. Joka tapauksessa hänen suunnitelmiinsa sisältyi lihansyönnin kieltäminen koko arjalaisten hallitsemassa Euroopassa.
Himmler vihasi metsästystä. Suomalais-virolaiselle lääkärilleen Felix Kerstenille hän lausui: "Kuinka voitte saada nautintoa, Herr Kersten, ampumalla suojasta avuttomia luontokappaleita, jotka samoilevat metsän siimeksessä viattomina, puolustuskyvyttöminä ja mitään aavistamatta? Se on todellista murhaamista. Luonto on suunnattoman kaunis ja jokaisella eläimellä on oikeus elää." Hän myös ilmeisesti käytti käsitettä "eläinoikeudet" ensimmäisen kerran nykyaikaisessa mielessä artikkelinsa otsikkona vuonna 1934 SS:n perhejulkaisussa. Kirjoituksessa hän ihaili keskiajan saksalaisia, jotka eivät tappaneet rottia, vaan haastoivat nämä vertaisineen oikeuteen, missä niitä puolusti asianajaja ja niille annettiin mahdollisuus parantaa tapansa ja lopettaa mellastus viljavarastoissa. Tämä syvää ja lempeää kiintymystä luontoon ja eläimiin osoittava oli toisaalta kylmäverinen fanaatikko, joka komensi SS-joukkoja, Gestapoa ja saksan keskitysleirejä tunnetulla tehokkuudella.
Ruotsalainen historioitsija Peter Englund on kiinnittänyt huomiota natsijohtajien ristiriitaiseen persoonallisuuteen. Useat heistä olivat ihmisvihaajia, joiden oli hyvin vaikea käyttäytyä luontevasti ihmisten seurassa. Tämän he korvasivat läheisellä suhteella eläimiin. Korostettu henkilökohtainen rakkaus lemmikkeihin, kuten Hitlerillä ja Rudolf Hessillä, sekä syvä luonnonsuojeluvakaumus olivat sisäinen perustelu sille, että "olenhan minä hyvä ihminen, olenhan." Psykologisoiva perustelu on hieman onnahtava, mutta siinä voi olla perää.
Göringin tiukka linja ei ollut poikkeus. Näkemys ei ollut poliittista retoriikkaa vaan kansallissosialismin kovaa ydintä, ajatusta arjalaisen rodun ja luonnon yhteydestä. Natsit säätivätkin nopeasti valtaansa tulon jälkeen historian tiukimmat eläinsuojelulait. Luonnonsuojelualueita uhanalaisten eläinten turvaksi perustettiin eri puolille valtakuntaa. Jo varhaisissa suunnitelmissa kokonaisia alueita, muun muassa Liettua ja suuret osat Ukrainaa, suunniteltiin metsitettäväksi luonnontilaisiksi kunhan niiden väestö saataisiin tuhottua. Kolmas valtakunta rauhoitti ensimmäisenä maailmassa suden, mikä oli omana aikanaan täysin uskomaton teko. Jopa kalojen ja hummereiden kohtelusta laadittiin pikkutarkat määräykset. Niitä myös valvottiin; kaikista Saksan ammattikunnista eläinlääkäreistä suurin prosentti kuului kansallissosialistiseen puolueeseen.
Vuoden 1933 lopulla voimaan tullut Saksan eläinsuojelulaki (Tierschutzgesetz) oli maailman ensimmäinen, joka määritteli eläimille oikeudet sellaisenaan (um ihrer sebst wille) ihmisen tarpeista ja tunteista riippumatta. Laki oli myös ensimmäinen, joka poisti erottelun koti- ja villieläinten välillä. Se määritteli lain kohteiksi "kaikki elävät olennot, jotka luetaan eläimiksi yleisessä kielenkäytössä ja luonnontieteellisesti. Rikosoikeudellisessa mielessä ei ole mitään eroa kotieläinten ja muiden, korkeampiarvoisten ja alempiarvoisten tai ihmisille hyödyllisten ja haitallisten eläinten välillä". Ilmaisut ovat nykyisin hieman erilaisia, mutta kaikkien länsimaiden eläintensuojelulait pohjautuvat nykyisin näihin periaatteisiin.
Useat johtavat natsit, mm Hitler ja Himmler, olivat kasvissyöjiä ja luonnonsuojelijoita vakaumuksellisista syistä. Hitler tosin ilmeisesti silloin tällöin lankesi lapsuutensa itävaltalaisiin vuoristoherkkuihin, makkaraan, riistaan ja ilmakuivattuun kinkkuun. Joka tapauksessa hänen suunnitelmiinsa sisältyi lihansyönnin kieltäminen koko arjalaisten hallitsemassa Euroopassa.
Himmler vihasi metsästystä. Suomalais-virolaiselle lääkärilleen Felix Kerstenille hän lausui: "Kuinka voitte saada nautintoa, Herr Kersten, ampumalla suojasta avuttomia luontokappaleita, jotka samoilevat metsän siimeksessä viattomina, puolustuskyvyttöminä ja mitään aavistamatta? Se on todellista murhaamista. Luonto on suunnattoman kaunis ja jokaisella eläimellä on oikeus elää." Hän myös ilmeisesti käytti käsitettä "eläinoikeudet" ensimmäisen kerran nykyaikaisessa mielessä artikkelinsa otsikkona vuonna 1934 SS:n perhejulkaisussa. Kirjoituksessa hän ihaili keskiajan saksalaisia, jotka eivät tappaneet rottia, vaan haastoivat nämä vertaisineen oikeuteen, missä niitä puolusti asianajaja ja niille annettiin mahdollisuus parantaa tapansa ja lopettaa mellastus viljavarastoissa. Tämä syvää ja lempeää kiintymystä luontoon ja eläimiin osoittava oli toisaalta kylmäverinen fanaatikko, joka komensi SS-joukkoja, Gestapoa ja saksan keskitysleirejä tunnetulla tehokkuudella.
Ruotsalainen historioitsija Peter Englund on kiinnittänyt huomiota natsijohtajien ristiriitaiseen persoonallisuuteen. Useat heistä olivat ihmisvihaajia, joiden oli hyvin vaikea käyttäytyä luontevasti ihmisten seurassa. Tämän he korvasivat läheisellä suhteella eläimiin. Korostettu henkilökohtainen rakkaus lemmikkeihin, kuten Hitlerillä ja Rudolf Hessillä, sekä syvä luonnonsuojeluvakaumus olivat sisäinen perustelu sille, että "olenhan minä hyvä ihminen, olenhan." Psykologisoiva perustelu on hieman onnahtava, mutta siinä voi olla perää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Himmler sai hyvää harjoitusta keskitysleirien ylläpitoon toimiessaan ennen natsiaikaansa kanatarhurina. Ja hänen kerrotaan sodan aikana Suomessa vieraillessaan harrastaneen kalastusta. Natsien luonnonsuojeluinto perustui heidän uskonnollisluonteiseen luonnossa vallitsevien darwinististen periaatteiden ihailemiseen. Esim. nykyisillä satanisteilla on natsien kanssa tässä mielessä paljon yhteistä.
Himmlerin SS-miehiä karaistiin ihmisten murhaamista varten mm. pakottamalla näitä tappamaan julmalla tavalla teräaseella oma lemmikkikoiransa. Hitlerin taas kerrotaan täysin tunteettomasti antaneen lopettamiskäskyn uskollisille saksanpaimenkoirilleen.
hupaisia juttuja kerrotaan?
Ihan paikkaansapitäviä faktojahan nuo ovat. SS:ssä oli paljon hyvin omituisia piirteitä ja esimerkiksi Bormann piti Himmleriä omituisena lahkolaisena esoteerisine teorioineen.
lakisääteisesti lemmikkikoira pelkästään sitä varten, että sen kanssa voisi treenata tappamista?? Kuulostaa urbaanilegendalta, olihan natseilla harjoitusmateriaalina paljon kommunisteja ja juutalaisia. Mutta koska meikäläistä oikeasti kiinnostaa, kertokaa lähde, missä tuonkaltaisia juttuja kerrotaan.
Ei se ihan "lakisääteistä" ollut, mutta Himmler määräsi joidenkin miestensä surmata omat lemmikkinsä sillä se "karaisi". SS:n omituisuuksia käsittelee muunmuassa Heinz Zollin Hohnen kirja
"The Order of the Death's Head: The Story of Hitler's SS".
..on esittänyt ja missä? Sekä Goebbels että Stalin tiesivät hyvin, että kun jotain hoetaan tarpeeksi kauan, siitä tulee faktaa (oli se alun perin tai ei).
Eivät kaikki eläinsuojeluhörhöt ole natseja. On myös muita totalitäärisiä, epädemokraattisia liikkeitä, jotka korostavat eläinten oikeuksia, koska söpöt karvaturrit vetoavat pikkutyttöihin. Kaupallisessa mainonnassa ei niin ilmeiseen kosiskeluun enää sorrua.
kaiken älyllisestä tasostasi, joten ei sen enempää!
Viimeisimmässä Koiramme-lehdessä kerrottiin Hitlerin saksanpaimenkoirasta Blondista. Jutun lopussa kerrottiin tällainen juttu:
"Saksassa puolestaan haluttiin nostaa syyte 54-vuotiaan Roland T:n päänmenoksi. Hän oli kouluttanut schäferinsä istumaan pihalla pystyasennossa ja tekemään ohikulkijoille natsitervehdyksen. Syytettä ei nostettu, vaikka Saksassa onkin natsisymbolien julkinen käyttäminen määritelty rikokseksi. Eikä koiran nimi edes ollut Blondi, vaan - Adolf."
"Useat johtavat natsit, mm Hitler ja Himmler, olivat kasvissyöjiä "
Hitler ei ainakaan ollut. Tuo on vain sitkeästi elävä propagandakuva hänestä. Hänellähän ei propagandan mukaan ollut mitään tekemistä naistenkaan kanssa, mutta todellisuudessa hänellä oli rakastajinaan ensiksi Geli Raubal ja sitten Eva Braun.
Todellisuudessa hän tykkäsi syödä erityisesti baijerilaisia makkaroita.