Tilanteeni on sekava. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa kohta 1,5 vuotta, olemme kumpikin parikymppisiä. Kävimme samaa lukiota, ja lopulta sitten tutustuimme abi-risteilyllä ja siitä se alkoi. Rakastuimme heti alussa toisiimme todella syvästi, ehkä osittain koska olin jo koko lukioajan silmäillyt häntä "sillä silmällä", kaunis kun on, olin tietysti aivan äimän käkenä kun lopulta sain hänet "omakseni".
Olen rakastanut tyttöystävääni koko seurustelumme ajan ja hän myös minua. Hän on pääasiallisesti "puikoissa" ja haluaa tahtonsa läpi. Hän on tempperamenttinen ja loukkaantuu uskomattoman herkästi jopa aivan typeristä/mitättömistä asioista. Olen muutaman viimeisen kuukauden aikana alkanut kyllästyä hänen raivonpuuskiinsa ja tullut myös siihen tulokseen että hän on liian liimautunut minuun. Jos esimerkiksi olemme "sopineet" että menen hänen luokseen katsomaan videota, mutta päätänkin priorisoida asioita ja esim. pestä ikkunat kotona kun vielä on aurinkonen päivä, niin hän otta siitä herneen nenään ja huutaa itkien puhelimessa kuinka "helvetin idiootti" olen kun en voinut pestä ikkunoita eilen ja sanoo ettei halua että tulen käymään pitkään aikaan.... Minä itse en voi kirveelläkään tajuta miten ihminen voi noin herkästi "loukkaantua/pettyä". Kyllä hän sitten lopulta leppyy kun saan hänet tajuamaan miten typerästi hän on reagoinut.
Lyhyesti sanottuna: Hän tahtoo että kaikki asiat, minusta puhmattakaan kulkee hänen pillinsä mukaan, ja jos ei, niin sitten sytytetään kolmas maailmansota ja taistellaan omien faktojen=luulojen puolesta.
Hän on kuitenkin ihana ihminen, ja kaunis... Olen kuitenkin vähitellen ruvennut ajattelemaan hänen jättämistä siitä huolimatta että todella rakastan häntä edelleen. En kertakaikkiaan kestäisi enää.
Olen osaltani kyllä ollut hieman passiivisempi viime aikoina, ja luulen hänen aistivan sen. Kaiken lisäksi hän on jatkuvasti väittänyt päin naamaani etten enää rakasta häntä ja että en enää halua seurustella hänen kanssaan. Tämä suoraan sanoen vituttaa. Aiemmin tämä väittämä oli täyttä paskaa, mutta luulen että hän on tässä vaiheessa "tuputtanut" minulle omia "totuuksiaan" niin paljon, että olen alkanut itse tuntemaan näin, ehkä koska luulen niiden olevan hänen toiveitansa...
Tiedän että minun pitäisi kertoa hänelle tarkalleen kuinka tunnen ja mitä ajattelen, mutta tunnen hänet, tiedän ettei hän ymmärtäisi, hän todennäköisesti loukkaantuisi "korjauskelvottomaksi" ja ainoastaan huutaisi minulle kuinka paska jätkä olen ja sitä tilannetta en kestäisi, saisin itse raivokohtauksen koska hän ei TAJUA millainen hän on... En tiedä miten saisin taottua jotain järkeä hänen päähänsä.
Tästä tuli nyt aivan sekava tarina ... yrittäkää saada selkoa ja antakaa joitain vinkkejä mitä tekisin.
Ymmärrättekö tilanteeni? Haluan jättää hänet, mutten kuitenkaan halua koska rakastan häntä enkä halua loukata häntä. Tekee mieli itkeä kun ajattelen eroa, mutta yhtä paljon surettaa jatkaminen samaan malliin.
Auttakaa!
Olen rakastanut tyttöystävääni koko seurustelumme ajan ja hän myös minua. Hän on pääasiallisesti "puikoissa" ja haluaa tahtonsa läpi. Hän on tempperamenttinen ja loukkaantuu uskomattoman herkästi jopa aivan typeristä/mitättömistä asioista. Olen muutaman viimeisen kuukauden aikana alkanut kyllästyä hänen raivonpuuskiinsa ja tullut myös siihen tulokseen että hän on liian liimautunut minuun. Jos esimerkiksi olemme "sopineet" että menen hänen luokseen katsomaan videota, mutta päätänkin priorisoida asioita ja esim. pestä ikkunat kotona kun vielä on aurinkonen päivä, niin hän otta siitä herneen nenään ja huutaa itkien puhelimessa kuinka "helvetin idiootti" olen kun en voinut pestä ikkunoita eilen ja sanoo ettei halua että tulen käymään pitkään aikaan.... Minä itse en voi kirveelläkään tajuta miten ihminen voi noin herkästi "loukkaantua/pettyä". Kyllä hän sitten lopulta leppyy kun saan hänet tajuamaan miten typerästi hän on reagoinut.
Lyhyesti sanottuna: Hän tahtoo että kaikki asiat, minusta puhmattakaan kulkee hänen pillinsä mukaan, ja jos ei, niin sitten sytytetään kolmas maailmansota ja taistellaan omien faktojen=luulojen puolesta.
Hän on kuitenkin ihana ihminen, ja kaunis... Olen kuitenkin vähitellen ruvennut ajattelemaan hänen jättämistä siitä huolimatta että todella rakastan häntä edelleen. En kertakaikkiaan kestäisi enää.
Olen osaltani kyllä ollut hieman passiivisempi viime aikoina, ja luulen hänen aistivan sen. Kaiken lisäksi hän on jatkuvasti väittänyt päin naamaani etten enää rakasta häntä ja että en enää halua seurustella hänen kanssaan. Tämä suoraan sanoen vituttaa. Aiemmin tämä väittämä oli täyttä paskaa, mutta luulen että hän on tässä vaiheessa "tuputtanut" minulle omia "totuuksiaan" niin paljon, että olen alkanut itse tuntemaan näin, ehkä koska luulen niiden olevan hänen toiveitansa...
Tiedän että minun pitäisi kertoa hänelle tarkalleen kuinka tunnen ja mitä ajattelen, mutta tunnen hänet, tiedän ettei hän ymmärtäisi, hän todennäköisesti loukkaantuisi "korjauskelvottomaksi" ja ainoastaan huutaisi minulle kuinka paska jätkä olen ja sitä tilannetta en kestäisi, saisin itse raivokohtauksen koska hän ei TAJUA millainen hän on... En tiedä miten saisin taottua jotain järkeä hänen päähänsä.
Tästä tuli nyt aivan sekava tarina ... yrittäkää saada selkoa ja antakaa joitain vinkkejä mitä tekisin.
Ymmärrättekö tilanteeni? Haluan jättää hänet, mutten kuitenkaan halua koska rakastan häntä enkä halua loukata häntä. Tekee mieli itkeä kun ajattelen eroa, mutta yhtä paljon surettaa jatkaminen samaan malliin.
Auttakaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suosittelen sinua ottamaan riskin. Aloita keskustelu "meidän pitää puhua" -fraasilla ja kerro mitä mielessäsi liikkuu. Jos hän alkaa raivota niin sano että "justiinsa tota tarkoitan" ja jos sekään ei tehoa niin jätä hänet. Jos joudut jättämään hänet niin hän ei ole arvoisesi ja / tai te ette vain sopineet yhteen. Hyvässä lykyssä sun ei tarvitse jättää häntä ja hän on huomannut virheensä ja yrittää oppia siitä..Siis hyvässä lykyssä.
Tyttöystäväsi käytökseen voi vaikuttaa myös se että millanen perhetausta hänellä on, koska omasta perheestähän saa mallia et mitan käyttäydytään eri tilanteissa. Jos hänellä on pettymyksiä ollu aikasemmin, niin ne saattavat tulla "isompina" nytten. Ehkä voit yrittää pitää pientä taukoo ja miettisitte kumpikin, et mitä haluutte suhteelta jne. Tsemppiä sinulle ja tyttöystävällesi. Toivottavasti asianne järjestyy
Kyllä sinun pitää voida asettaa rajat. Helppoa se ei varmaankaan ole, ja saattaa johtaa suhteen loppumiseen. Toisaalta sinun kannattaa myös miettiä tyttöystäväsi käytöksen syitä. Koska hän raivostuu, sinun mielestäsi pienet asiat eivät ilmeisesti ole hänelle pieniä. Käytöksen syyt on hyvä ymmärtää, vaikka ei kaikkea käytöstä hyväksyisikään.
Mainitsemasi prioirisointitapaus näyttäisi tältä: Tyttöystäväsi odottaa sinua katsomaan videoita. Sinä ilmoitat että haluat pestä ikkunoita, ja tulet myöhemmin tai toiste. Tyttöystäväsi on odottanut sinua ja pettyy. Kokee jääneensä toiseksi ikkunanpesulle. Ja hän ehkä aavistaa senkin, että olet väsynyt suhteeseenne, ja näkee asian niin että sinun on helpompi jäädä pesemään ikkunoita kuin lähteä hänen luokseen.
Jos tosiaan on niin että ikkunat pitää pestä ja siihen on oiva tilaisuus, videot varmaan voivat odottaa. Suuttuminen ja uhkaileminen on ylireagointia. Jos asia on niin, ettet oikeastaan edes halua mennä tyttöystäväsi luokse, käytät ikkunanpesua tekosyynä, mikä ei ole rehellistä. Tyttöystäväsi siis loukkaantuu, ja silloin kiukun osoittaminen ei kai ole väärin. Mutta rajansa kiukuttelullakin. Voisitko pyytää tyttöystävääsi sanomaan suoraan mikä harmittaa? Se kun toimii paremmin kuin raivokohtaukset. Minä jouduin pyytämään naisystävääni - aikuista naista - pyytämään täsmälleen samoin. Ja se auttoi. Hän näyttää yhä olevansa äkäinen, mutta älytön kiukuttelu ja perätön syyllistäminen on jäänyt.
Vielä haluaisin muistuttaa, että parisuhteeseen liittyy paljon asioita, joita ei voi sanoin ilmaista. Tällaisia ovat kummankin osapuolen tiedostamattomat toiveet ja odotukset. Tyttöystäväsi odottaa sinulta asioita, joita ei itsekään osaa sanoa. Niin teet myös sinä. Lisäksi keskustelunne sisältää muutakin kuin sanoja. Esimerkiksi äänensävysi paljastaa mielialasi melko kiistämättömästi. Jos puhut väsyneellä äänellä, sinun on jokseenkin turha väittää olevasi hyväntuulinen ja virkeä. Jos siis sanoit väsyneellä äänellä tytöllesi, että pistät asioita tärkeysjärjestykseen ja peset ikkunat, voit olla varma että hän ei usko sinua. Viestistäsi tulee pahimmassa tapauksessa kahdella tavalla tyttöystävääsi suututtava: hän tuntee jäävänsä toiseksi ikkunanpesulle ja lisäksi sinä olet väsynyt, mutta et silti halua rentoutua videoiden parissa, vaan mieluummin rehkit ikkunoiden kimpussa.
Pyysit vinkkejä,joten kaiken sepusteluni jälkeen annan muutaman suoranaisen toimintaohjeen:
-Kun suututtaa, puhukaa siitä mikä juuri nyt suututtaa, älkääkä syytelkö toisianne.
-Puhukaa itsestänne. Sinä et tiedä mitä tyttöystäväsi päässä liikkuu, eikä hän tiedä sinun ajatuksiasi. Jos tyttöystäväsi väittää ettet rakasta häntä enää, hän puhuu asiasta jota ei tiedä. Sen sijaan jos hän sanoo, että minusta näyttää ettet rakasta enää minua, hän puhuu omasta kokemuksestaan. Sen hän varmasti tietää. Sen jälkeen voitte keskustella, miksi hänestä tuntuu miltä tuntuu.
-Käyttäytykää kunnolla, ja odottokaa sitä toisiltanne. Toisen syyttäminen helvetin idiootiksi ei ole hyvää käytöstä eikä auta minkään asian selvittämistä. Vihaisenakin voi edes koittaa kohdella toista kelvollisesti, vaikka olen toisaalta sitä mieltä että jonkun sortin vihanpurkauksia pitää pystyä sietämään.
-Kerro hänelle suoraan niistä rajoista, jotka aijot asettaa. Kerro että tunnet joutuvasi jatkuvasti tanssimaan hänen pillinsä mukaan, ja sellainen ei ole suhteelle hyväksi.
Älä uhkaa häntä jättämisellä. Jos olet harkitsemassa sellaista, kerro siitä asiallisesti, mutta älä uhkaile suotta. Ja jos sinusta näyttää siltä, että suhteen lopettaminen on välttämätöntä, pyri pysymään päätöksessä. Jatkuva epätietoisuus suhteen olemassaolosta on äärimmäisen raastavaa.
Onnea! Toivottavasti sait jotain hyvää tai hyödyllistä tästä viestistä.
Nin, asioilla ei kuitenkaan koskaan ole vain sitä yhtä puolta.Tyttöystäväsi käytös voi myös olla hätähuuto, jota et nyt osaa kuunnella.
Mietitkö koskaan mitä tyttösi todella huutaa kun hän huutaa "helvetin idiootti" esimerkkisi kaltaisessa tilanteessa?!ymmärrän häntä koska se tyttö voisin olla minäkin..hän on odottanut sua ja luottanut sanaasi, jonka sitten kumoat ja hän jää yksin.aivan sama minkä syyn esität, sillä hetkellä tyttö ymmärtää vain, että oli taas jotain häntä tärkeämpää.Sitä pettymystään hän sulle huutaa.Huutaa että mikset sinä välitä ja näe miten se loukkaa!
Älä lupaa mitä et pysty/halua pitää.Se on sitä välittämistä.Jos hän ei voi luottaa suhun pienissäkään asioissa, miten sitten niissä isommissa?Sitä hän varmaan myös sisällään raivoaa, mutta ei osaa sulle kertoa sanoin.Siksi hän tuntee ettet sä rakasta.
Toisesta välittämistä on myös se, että sitä mitä rakastaa, sitä ei halua satuttaa.Jos näet että aiheutat tytöllesi pahaa oloa, tai et voi olla sitä mitä hän haluaa, sun täytyy päästää hänet pois.Jonkun sellaisen luo, jolle hänen ei tarvitse huutaa "helvetin idiootti".Joskus pitää osata myös luopua.
ja ilmoitin asiasta ex-avolleni eilen. Tuntuu helpottuneelta, epätoivoiselta, tunnen suurta sääliä ja ehkä syyllisyyttäkin...
Asiaa mietin varmasti yli puoli vuotta, ja syy miksen tehnyt tätä aikaisemmin oli suurinpiirtein sama. En millään olisi halunnut tuottaa näin suurta mielipahaa nyt ex-avolleni...
Edessä on vielä pahin... omaisuuden jakaminen, erilleen muuttaminen ym...
Kerran täällä vain eletään, eikä ole mielestäni järkevää elää huonossa suhteessa. Ratkaisu on tehtävä vaikka se pahalta tuntuukin.
yritin tosissani parantaa, keskustellla ja tehdä kaikkeni suhteen pystyssä pitämiseksi, mutta ei riittänyt...
...ex-avoni oli muuten täysin samallainen, veti herneen nenää joka hemmetin asiasta aivan mitättömistäkin, ja joskus jos ei mitään muuta riidan aihetta keksinyt, niin kaivoi jonkun vanhan asian mistä sitten piti jauhaa...
Ellei sulla vielä näin ole, niin kirjoituksesi perusteella tiedän mitä sinulla on odotettavissa...
Kokemuksesta voin sanoa, että mitä aikaisemmin eroat, niin sen parempi...
Tilanne kuulostaa aika kauhealta. Pienen etäisyyden ottaminen olisi varmaan paikoillaan. Tyttösikin ehkä ymmärtäisi miettiä mitä itse suhteeltanne haluaa, tuskin hän haluaa riidellä ja nalkuttaa. Mikähän on se perimmäinen syy, että hänestä on tuollainen tullut ? Tuskin hän alkujaan nalkutti tai huusi jatkuvasti ?
..tuu mitää. Jätä tommonen "pikkupillu" ihan itekseen kiukutteleen ja etsi itselles kypsempää seuraa!
..."kauniit" ihmiset ovat usein ihan uskomattoman itsekeskeisiä. Heidän koko maailmansa pyörii sen ympärillä että kaikki (muka) kadehtivat heitä, ja he saavat olla ylpeitä itsestään. Eihän tällainen ihminen ole tottunut siihen että hän ei olekaan keskipisteenä koko ajan!
Latelet sille nyt totuudet päin naamaa ja käsket muuttamaan vähän asenteita ennenkuin seurustelusta voi taas tulla jotain :) Kyllä se siitä. "Maan pinnalle tiputtaminen" avaa silmät.