Pohdiskelua

Hienoa huomata, että täällä on muitakin kuin parisuhdepakon alaisia ihmisiä.
Minulle keitto maistui jonkin verran tuossa vähän nuorempana, mutta eipä juuri enää muutamaan vuoteen. Sen keiton kanssa kyllä kannattaa olla varovainen.
Itse olen nyt 38 ja yksin eläminen on niin luonnollinen asia kuin vain olla voi.
Suosittelen myös erinäisiä harrasteita. Itse harrastan liikuntaa monessa muodossa.

Itse olen paljon nuorempi, mutta on hyvin vaikea nähdä, että ottaisin koskaan kontaktia naisiin. Tähän mennessä en ole ollut ikinä minkäänlaisessa ei-formaalissa kontaktissa naisiin. Vietän n. 98% vapaa-ajastani tietokoneen äärellä ja loput 2% kuntosalilla, jotta ruumis pysyisi kunnossa jatkuvasta istumisesta huolimatta.

Itse en juo alkoholia ollenkaan, enkä aio aloittaa sitä tulevaisuudessakaan. En ole myöskään tippaakaan tunteellinen ihminen, joten en oikeen osaa kuvitella, että masentuisin koskaan, ainakaan niinkin mitättömän asian kun naisten takia.

Turha sitä on miettiä mitä tekee tai ajattelee 20v päästä. Jos iskee joku hirveä kriisi 5-kymppisenä, niin ei siinä sitten auta kun pamauttaa se 9mm reikä päähän. En kuitenkaan itse jaksa miettiä tuollaisia asioita etukäteen. Yksinelelylle ei kuitenkaan oikeen ole mitään vaihtoehtoja, joten sikäli on myös typerää jossitella, että kannattaisiko naisiin tutustua.

Itseäni eteenpäin kantava ajatus on se, että voin "koska tahansa" mennä ja hankkia itselleni mukavan vaimon vaikkapa Kauko-Idästä tai itäblokin maista. Voi olla, etten koskaan tätä toteuta, mutta pelkkä mahdollisuus auttaa jo eteenpäin. Ja auttaa siinäkin suhteessa, ettei todellakaan ole tarvetta tyytyä ihan keneen tahansa suomalaiseen naiseen.

Sanottakoon, että tapailen säännöllisesti erästä naista, mutta asun kuitenkin yksin, enkä todennäköisesti ainakaan tämän naisen kanssa tule koskaan yhteen muuttamaan.

Kyllä se suuri vaara on tuon alkon kanssa. Tulee otettua huomattavasti enemmän kun ei pää kestä tälläistä yksinoloa. Ikäkin,36 painaa, huoli tulevasta rassaa. Toisaalta olen tottunut jo tähän omaan eloon, koetan kuntoilla pitääkseni kropan kunnossa. Myös matkustelu, ettei näe samoja nurkkia aina,auttaa. Tosiasiassa vaimon löytäminen muista maista houkuttaa kovasti. Suurin osa näistä ikäryhmiemme vapaista naisista on todella surkeita, itserakkaita ja vievät tuhkatkin pesästä niin ollen.
Eipä kiinnosta, vielä kun eivät hoida kuntoansa tai ulkonäköänsä juuri mitenkään. Kukaan meistä ei ole erikoinen mutta jotain rajaa täytyy olla.

Mitään erityistä päätöstä loppuelämäni suhteen en ole tehnyt, mutta itsenäinen elämä on todennäköinen vaihtoehto. Tähän päivään mennessä ei takana ole yhtään vakavampaa suhdetta, eikä niitä varmaan enää tule olemaankaan. Yhden illan seikkailutkaan eivät oikein jaksa kiinnostaa.

Itsenäinen elämäntapa tuntuu minusta oikealta ja luonnolliselta ja eniten se näyttääkin häiritsevän sukulaisia ja kavereita. Alkoholi ei ole minulle ongelma, eikä siitä sellaista tulekaan. Opiskeluaikojen jälkeen hapanta on tullut otettua vähän, lähinnä joissakin juhlissa tai vastaavissa tilanteissa.

Mielenkiintoisen ja antoisan työni ohessa käytän aikaani kuntoilun, matkustelun sekä muiden harrastusten parissa. Toisinaan kulutan aikaani myös kavereiden seurassa, joten itsenäisyys ei todellakaan tarkoita yksinäisyyttä. Olen siis tyytyväinen elämääni, enkä osaa edes kuvitella itseäni parisuhteeseen tai perhe-elämään.

Älä valitse mitään. Katso, mitä elämä tuo tullessaan. Yleensä kaikki mukavat asiat tulevat yllättäin. Ja itse voit vaikuttaa siihen, kuinka paljon sitä soppaa menee! Mieti, mitä kaikkea mielenkiintoista tässä elämässä on, mitä on vielä kokematta. Älä jää märehtimaan, se ei auta yhtään eikä johda mihinkään. Huonontaa vain elämänlaatua ja fiiliksiä.

Olen itsekin yli kolmikymppinen sinkku. Ystäväni sekä siskon mies kuolivat vuodenvaihteessa noin nelikymppisinä. Siksi haluan nauttia joka hetkestä ja olla kiitollinen siitä, mitä minulla on, enkä murehtia sitä, mitä minulla ei ole. Ja monessa asiassa olen huomannut, että ne ovat kuitenkin järkestyneet - paremmin kuin olisin osannut toivoa ;)

Joo-o. Melkein kuin mun kirjoittama. Sillä erotuksella että mä en tee treffejä 9 millisen kans edes ajatuksissani.
Onneksi on hyvä vakituinen työpaikka että päivät menee mukavasti, mutta viikonloput...huh. Se alkaa perjantaina ja loppuu sunnuntaina aamuyöstä, siis dokaaminen. Kankkunen on keskiviikkoon asti ja taas sama rumba alkaa alusta. Tätä mennyt jo vuosia.
Ja sitten ne naiset. Mitenkään kehumatta voin sanoa että niitä on ollut paljon, yhdenillanjuttuja ja petikavereita. Ja siinä se kaikki sitten on pilalle mennytkin. Usko mennyt että nykynainen pystyisi olla uskollinen. Joo, ala nyt sitten deittailla sellasta joka lähtee ekana iltana naimaan? Nou tänks.
Joo enkä oo lenkiltäkään, tai harrastuksista, löytäny ettei tarvi sanoa että hae naisia jostain mualtakin kun baarista.
Vittu päivät kuluu hukkaan...
No onneksi oon senverran romantikko että luotan että kaikille on se oikea, joskin on ajateltava myös että on jo saattanut kävellä ohikin, perkele.
No, kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan...

Joo eli ikää 25 ja sinkkuna ollaan, kunnon suhteita ei montaa takana. Ehdokkaita kyllä olis ollu mut ei yhtään joka miellyttäis. Hieman pelottaa jäädä vanhaksipiiaksi, mutta kun kranttu olen ja sekundaa en huoli =)

Taitaa olla enempi miesten ongelmia tuo "keiton" hörppiminen, ei mulla ole alkoholin kanssa onkelmaa. Päinvastoin, mieli tekisi viuhahdella enemmänkin mutta kun kaverit on jo asettunu aloilleen. Joten ne ei ainakaan edistä asiaa vaan saa mut linnottautumaan kotiin entistä enemmän... Mikähän tähän auttais?

Eihän mikään ole niin helppoa kuin parisuhteen perustaminen. Tätähän valtaosa naisista haluaa. Itse olen joutunut pistämään useita muijia kävelemään ihan vaan sen vuoksi, ettei joka päivä viitsi kuunnella jatkuvaa natinaa milloin mistäkin asiasta. Pahinta on seurata niitä kavereita, joille muija on tekassut kakaran ja jotka ovat täysin tossun alla. Sinkkuna taas seurustelukin ja kaverisuhteet maistuvat paremmalta.

Olen 38 v. Kunnon känni 2-3 krt/kk, se on poikaa,ei pidä moralisoida, dokatessa on helppoa tutustua ihmisiin, juttu lentää. Petiseurasta ei oo pulaa, aina ei ees viitti lähteä, kun on niin kännissä ja laskuhumalassa olen ärtynyt eikä aina oikein ees seiso, se on tuo "kännikyrpä"joskus riesa.
Muuten on hienoa kun EI ole mitään vakiriesaa nalkuttamassa, eikös sitä sanota että jos haluaa lasin maitoa, ei tarvi ostaa koko lehmää.
Ja sukulaisten mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa, kautta aikain on ollut vanhojapoikia ja -piikoja, ja aina tulee olemaan, ei olekkaan tarkoitus että jokaikinen pariutuu ja tekee jälkeläisiä, kyllä tällä pallolla ihmisiä riittää ja tulee riittämään tulevaisuudessakin, vaikka mä en niitä jälkeläisiä siittäisikään.
Joten otan rennosti tämän elämän ja keskityn elämästä nauttimiseen ja hymyilen sisäänpäin kun sivusta seuraan muiden parisuhdekriisejä ja tappeluja ja riitelyjä.

Mun on hyvä olla näin.

En lähtisi suosittelemaan sinulle tuota vanhapoikuuteen tyytymistä suosiolla. Kuten sanoit, elämässä voi tulla ongelmia alkoholin kanssa, jos jää vain yksinäisyyttään suremaan.

Neuvoni on, että lähdet vain rohkeasti yrittämään naisten kanssa. Pettymyksiä tulee varmasti, mutta mielestäni tärkeintä on kuitenkin, että yrittää tehdä jotain elämänsä eteen. Arvelen, että jossain vaiheessa vanhapoikuus alkaa rassaamaan ja siihen hyvä saada muutosta mieluumminkin ajoissa kuin liian myöhään.

Eikä kannata heti siitä perheestä alkaa haaveilemaan, ei se useinkaan ole niin auvoista kuin kuvitelmissa saattaa näyttää. Miehillä on usein ongelmia sosiaalisen verkon luomisessa ja senkin takia kannattaisi suuntautua mahdollisen suhteen hakemiseen. Tyttöystävän kautta avautuisi varmaan sellainen sosiaalinen verkosto, joka nostaisi elämän laatua.

Alkoholisoituminen on yhteydessä juuri yksinäisyyteen ja omanarvontunteen heikkenemiseen. Seurustellessa ryyppääminen vähenee automaattisesti, kun lohtua ei tarvitse hakea pullosta. Eli, sanoisin että sinun olisi tavallaan pakko itsesi takia luopua tuosta vanhapoikuusajatuksesta .