Olen jo pitkään ihmetellyt suomalaisten naisten haluttomuutta (tai kykynemättömyyttä, en tiedä kummasta on kyse) minkänlaisen silmäpeliin. Huomio on sikäli silmäänpistävä että muista kulttuureista tulevat naiset uskaltavat (yleensä) kohdata miehen katseen ja vastata hymyyn hymyllä. Yleensä ei tapahdu sen enempää, mutta asiasta jää silti "hyvä maku". Jos yrittää samaa meikäläisten naisten kanssa, niin katse kyllä kääntyy pois nopeasti ja "katsellaan seiniä". En usko että kyse on aivan kokonan allekirjoittaneen persoonasta, koska olen ihan siistin ja muutenkin OK:n näköinen mies. Itse kuvittelisin että nykyään jo naisilla riittäisi rohkeutta ryhtyä silmäpeliin ainakin ravintolossa sensijaan että kuljetaan ympäriinsä katse vaeltaen. Se näyttääkin vähän hassulta. Onko vain niin että naiset hakevat itsetuntonsa korotusta olemalla ns. vaikeasti tavoiteltavia eli mies joutuu aina tekemään tavallaan julkisen aloitteen lähestymällä naista näkyvästi. Onko tämä käyttäytymistapa muita naisia varten vai mistä on kyse ? Eikö ole kohteliaampaa ikäänkuin "kysyä" ensin lupaa katseella. Silloin ei kumpikaan joudu ikävään tilanteeseen vaan asia voidaan tarvittaessa sivuuttaa hienovaraisesti. Täkäläisten naisten on myös hyvä muistaa se että suomalainen mies on, ainakin jos käytetään maailmanlaajuista mittapuuta, helppo käsitellä. Muualta tulevat naiset oivaltavat sen ylensä aika nopeasti.
Naisille itselleen olisi myös hyvä tiedostaa että "isot kalat uivat syvissä vesissä" ts. ne miehet jotka ensimmäisenä tulevat sujuvasti juttelemaan ja "huulta heittämään", eivät välttämättä ole varustettu sillä "terveellä" itsetunnolla vaan kyse on aivan jostain muusta. Monella hiljaisella ja hieman ujohkollakin miehellä on terve minäkuva ja hyvä itsetunto, mutta se ei vain ole ns. ulospäinsuuntautuvaa tyyliä.
Naisille itselleen olisi myös hyvä tiedostaa että "isot kalat uivat syvissä vesissä" ts. ne miehet jotka ensimmäisenä tulevat sujuvasti juttelemaan ja "huulta heittämään", eivät välttämättä ole varustettu sillä "terveellä" itsetunnolla vaan kyse on aivan jostain muusta. Monella hiljaisella ja hieman ujohkollakin miehellä on terve minäkuva ja hyvä itsetunto, mutta se ei vain ole ns. ulospäinsuuntautuvaa tyyliä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et vain ole kohdannut silmäpeliä harrastavia naisia, koska kyllä meitäkin löytyy. Itse olen monet kerrat aloittanut mieheen tutustumisen juuri silmäpelillä. Tämän jälkeen voi sitten siirtyä keskusteluun ja muuhun. Ja niinhän sitä sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Eli jos miehen katseessa ei ole mitään ja silmät eivät niin sanotusti säihky, on parempi unohtaa koko juttu.
Alle parikymppisenä olin ravintolassa silloisen poikaystäväni ja hänen kavereidensa kanssa. Heillä oli tapana jättää minut omaan onneni nojaan ja lähteä kiertämään ravintolaa (eli katsastamaan naistarjontaa).
Kerran kohtasin baaritiskin toisella puolella ihanaakin ihanammat silmät. Hymyilimme toisillemme. Hetken päästä poika lähti tulemaan minua kohti ja kun hän oli lähes kohdalla, poikakaverini kaveri pyörähti paikalle ja sanoi kovaan ääneen: "Mitäs minun piparini!".
Kyllähän se harmitti... :)
Silmäpeli sujuu siis täälläkin, mutta pitää olla sopiva kohde. Sellainen rennon oloinen kaveri.
silmäpeliä jatkuvasti saman miehen kanssa.
Voisin kyllä tehdä muutakin jo pikkuhiljaa....
Ihmettelen asennettasi. Jos kerran silmäpeli on jatkunut pitkään niin mikäpä estää sinuakin toimimasta. Jos kerran mies jatkaa peliä noin pitkään niin kyseessä on ns. "varma tapaus". Naisista ei ainakaan oman kokemukseni mukaan koskaan tiedä miksi he pelaavat silmäpeliä. Naisen maailma kun usein on niin paljon monimutkaisempi ja vivahteekkaampi...
voi olla että naiset ei oo sinut itsensä kanssa, eli itsetunnossa vikaa tai vastaavaa..
ajatellut, ettei kaikkia kiinnosta edellä kuvattu vilkuilu? Silmäpelin todelliset harrastajat ovat liian läpinäkyviä, eivätkä siksi innosta.
Jaa, voi olla. Mutta en vain käsitä mitä pahaa on siinä jos näyttää kiinnostuksensa. Onko parempi jos tulee ja sanoo sen noin vain suoraa "päin naamaa". Luulenpa että tästäkään eivät kovin monet pidä. Teissä naisissa on se hankaluus että te teette itse erittäin hankalaksi miehen tuoda esille sen jos sattuu olemaan kiinnostunut tai muuten vain positiivisesti ajatteleva teitä kohtaa. Ihmettelen vain miksi on näin ?
Ei sitä aina uskalla katsoa takaisin. Voi tuntea itsensä hölmöksi jos on katsonut jo kaksi kertaa, tyyliin "mitä mä nyt enää kolmatta kertaa". Jos mies on komea ja kiinnostava, niin voi tulla pupu pöksyyn "Apua, mitä mä teen!" ja katsoo pois. Sitten voi olla että mies ei kiinnosta ollenkaan ja katsoo mieluummin toiseen suuntaan. Jos tytölle taas on tärkeämpää kontaktin luominen mieheen kuin pelko itsensä nolaamisesta niin nappaa tyttö miehen katseeseen ja katselee takaisin (tarvittaessa yli sen 3 krt) kunnes mies tulee hänen luokseen puhumaan. Aiemmin pelkäsin tätä vaihetta, luulin että katseen vaihtelua kestäisi tuskallisen pitkään, enkä osaisi tehdä sitä tyylikkäästi. Muutaman kokemuksen perusteella voin kuitenkin sanoa, että miehet tulevat melkein heti puhumaan ja tilanne on paljon ajateltua helpompi. Tsemppiä kaikille! Nimim. "aiemmin katsetta pelkäävä" :)
Kokeileppa joskus helpottaa tilannetta vaikka lähestymällä miestä niin että aloite on helpompi tehdä. Usein naiset menettelevät päinvastoin eli hakeutuvat em. tilanteessa paikkaa jossa kaikki mahdolliset muutkin läsnäolevat varmasti näkevät jos mies lähestyy. Eli ajattelu on ilmeisesti seuraava:"Jos tuo on oikea mies, niin se on valmis riskeeraamaan "kasvonsa" minun vuokseni". Naiset tuntuvat ajattelevan että se on helppoa miehelle, mutta voin vakuuttaa että näin ei suinkaan aina ole. Naiset vain pakottavat miehen "karkaisemaan" luontonsa ja nielemään tarvittaessa pettymyksensä jos "käy huonosti". Ja sehän on miehille aina helpompaa ?? (johtuneeko harjoittelusta?). Asiassa on vielä sekin erikoisuus että naisille tuntuu aina ennemmin tai myöhemmin löytyvän hänelle itselleen sopiva "ottaja" jos vain nainen on "vastaanottavainen". Miehen on pakko aina alkutilanteessa asettaa itsensä pelinappulaksi. Osalle miehistä tämä on helppoa, mutta tällaiset miehet eivät välttämättä haekaan mitään vakavaa.