Olen saanut puolentoista kuukauden ajan nyt tutustua erääseen aivan ihanaan naiseen. Vietämme päivittäin runsaasti aikaa yhdessä, pidämme paljon toistemme seurasta, juttumme luistaa hyvin yhteen, mielestäni molemmat hakeutuvat toistensa seuraan ja juttusille mahdollisimman usein, meillä on samankaltainen huumorintaju ja meistä on tullut ainakin todella hyvät ystävät. Ihastuin häneen ensin ihmisenä ja ystävänä, tutustuin hänen persoonaansa paremmin ja mielestäni nyt olen vakavasti ihastunut, ehkä jopa rakastunut tähän naiseen.
Hän on kutsunut minut luokseen syömään kahdesti. Olen mennyt pyydettäessä molemmilla kerroilla. Arvostan suuresti ystävyyttämme ja sielunsisaruuttamme toivoen, että siitä joskus kehittyisi vielä jotain ehkä enemmänkin. Suhtautumiseni häneen on 100%:sti arvostava, kunnioittava ja kunniallinen, enkä halua hoppuilla missään asiassa vaan vaalia ystävyyttämme ja tehdä kaikkeni jotten sitä pilaisi.
Olemme jakaneet toistemme kanssa asioita, joita ainakaan minä ja epäilisin ettei hänkään ole monelle henkilölle kertonut. Keskustelumme on luottamuksellista ja toisillemme avointa. Olen kuvitellut luottamuksen toiseen olevan molemminpuolista, mutta kuinka kävikään?
Ensimmäinen ateriointimme alkoi yhteisellä ruuan valmistuksella hyvässä hengessä. Kaikki meni loistavasti, söimme ja keskustelimme, meillä molemmilla oli mielestäni todella hauskaa. Kun olimme molemmat syöneet, hän kertoi olleensa väsynyt ja haluavansa mennä nukkumaan rankan huomisen päivän vuoksi. Sanoin haluavani auttaa tiskien pesussa, jos vain se sopisi hänelle. Hän vastasi, että tiskaa mieluummin aamulla, koska on nyt todella väsynyt. Sanoin sen olevan täysin OK, kiitin kovasti ruuasta ja toivotin hyvää yötä. Hän saattoi minut ovelle, miltei työnsi ulos ja sulki oven selkäni takaa.
Toinen illallinen on kuin täydellinen toisinto edellisestä. Yhteinen ruuan valmistus, sen nauttiminen ja asioista keskustellen oli todella miellyttävää ja tuskin unohdan juuri noita ystäväni kanssa vietettyjä hetkiä koskaan. Aterian jälkeen hän sanoi olleensa väsynyt. Epäilemättä hän olikin pitkän päivän jälkeen. Sanoin haluavani tiskata hänen puolestaan töitänsä helpottaakseni. Hän sanoi olleensa todella väsynyt. Ehdotin hänelle, että hän voisi mennä nukkumaan, minä tiskaisin astiat ja lähtisin saman tien sitten kotiin. Siihen hän vastasi: "Se ei ole turvallista." Menin täysin hämilleni ja kysyin perään: "Sinä et siis luota minuun ystävänä?" Hän nauroi tehdäkseen asiasta huumoria ja sanoi: "En." Hieman alamaissa kävelin kohti ulko-ovea, jolloin hän kysyi: "Mikä sinulla on?" Vastasin: "Ruoka oli todella hyvää ja meillä oli todella hauskaa, olen vain vähän surullinen ja pettynyt." Sitten lähdin ...
Kuinka mielestänne voin jakaa henkilökohtaisia asioitani tärkeälle ystävälleni, johon luotan ja sokeasti tapasin luottaa, mutta joka ei luota minuun ilmeisesti vähääkään? Luultavasti olen mennyt asioiden edelle, ehkäpä hänkin ... molemmat tunnemme toisemme luonteidemme vahvuuksinemme ja heikkouksinemme varsin hyvin. Mielessäni haluaisin jatkaa ystävyyttämme kuten tähänkin asti, mutta juuri nyt tunnen itseni varsin särkyneeksi ja pettyneeksi johtuen siitä, että hän voi kaiken kokemamme jälkeenkin epäillä luotettavuuttani ystävänä ja ihmisenä.
Tällainen loukkaa ja saa miettimään, mitä tarkasti ottaen voinkaan hänelle itsestäni ja rakkaistani kertoa tuntemalla yhä luottavaisuutta häneen? Olenko menettämässä liian hyvän ystävän, jota vastoin arvostelukykyäni onkin jotain muuta kuin luulin?
Hän on kutsunut minut luokseen syömään kahdesti. Olen mennyt pyydettäessä molemmilla kerroilla. Arvostan suuresti ystävyyttämme ja sielunsisaruuttamme toivoen, että siitä joskus kehittyisi vielä jotain ehkä enemmänkin. Suhtautumiseni häneen on 100%:sti arvostava, kunnioittava ja kunniallinen, enkä halua hoppuilla missään asiassa vaan vaalia ystävyyttämme ja tehdä kaikkeni jotten sitä pilaisi.
Olemme jakaneet toistemme kanssa asioita, joita ainakaan minä ja epäilisin ettei hänkään ole monelle henkilölle kertonut. Keskustelumme on luottamuksellista ja toisillemme avointa. Olen kuvitellut luottamuksen toiseen olevan molemminpuolista, mutta kuinka kävikään?
Ensimmäinen ateriointimme alkoi yhteisellä ruuan valmistuksella hyvässä hengessä. Kaikki meni loistavasti, söimme ja keskustelimme, meillä molemmilla oli mielestäni todella hauskaa. Kun olimme molemmat syöneet, hän kertoi olleensa väsynyt ja haluavansa mennä nukkumaan rankan huomisen päivän vuoksi. Sanoin haluavani auttaa tiskien pesussa, jos vain se sopisi hänelle. Hän vastasi, että tiskaa mieluummin aamulla, koska on nyt todella väsynyt. Sanoin sen olevan täysin OK, kiitin kovasti ruuasta ja toivotin hyvää yötä. Hän saattoi minut ovelle, miltei työnsi ulos ja sulki oven selkäni takaa.
Toinen illallinen on kuin täydellinen toisinto edellisestä. Yhteinen ruuan valmistus, sen nauttiminen ja asioista keskustellen oli todella miellyttävää ja tuskin unohdan juuri noita ystäväni kanssa vietettyjä hetkiä koskaan. Aterian jälkeen hän sanoi olleensa väsynyt. Epäilemättä hän olikin pitkän päivän jälkeen. Sanoin haluavani tiskata hänen puolestaan töitänsä helpottaakseni. Hän sanoi olleensa todella väsynyt. Ehdotin hänelle, että hän voisi mennä nukkumaan, minä tiskaisin astiat ja lähtisin saman tien sitten kotiin. Siihen hän vastasi: "Se ei ole turvallista." Menin täysin hämilleni ja kysyin perään: "Sinä et siis luota minuun ystävänä?" Hän nauroi tehdäkseen asiasta huumoria ja sanoi: "En." Hieman alamaissa kävelin kohti ulko-ovea, jolloin hän kysyi: "Mikä sinulla on?" Vastasin: "Ruoka oli todella hyvää ja meillä oli todella hauskaa, olen vain vähän surullinen ja pettynyt." Sitten lähdin ...
Kuinka mielestänne voin jakaa henkilökohtaisia asioitani tärkeälle ystävälleni, johon luotan ja sokeasti tapasin luottaa, mutta joka ei luota minuun ilmeisesti vähääkään? Luultavasti olen mennyt asioiden edelle, ehkäpä hänkin ... molemmat tunnemme toisemme luonteidemme vahvuuksinemme ja heikkouksinemme varsin hyvin. Mielessäni haluaisin jatkaa ystävyyttämme kuten tähänkin asti, mutta juuri nyt tunnen itseni varsin särkyneeksi ja pettyneeksi johtuen siitä, että hän voi kaiken kokemamme jälkeenkin epäillä luotettavuuttani ystävänä ja ihmisenä.
Tällainen loukkaa ja saa miettimään, mitä tarkasti ottaen voinkaan hänelle itsestäni ja rakkaistani kertoa tuntemalla yhä luottavaisuutta häneen? Olenko menettämässä liian hyvän ystävän, jota vastoin arvostelukykyäni onkin jotain muuta kuin luulin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
itselleen, ei rakastajaa. Samoin juolahtaa mieleen, että onko hänellä tuskallisia kokemuksia miehestä tai miehistä taustalla. Itse olen käynyt läpi avioliittohelvetin, missä sain ensi kerran turpaan hääyönä. Sitä jatkui jonkin aikaa ennenkuin sain voimia kerättyä lähtöön ja eroon. Shokkireaktio ilmeisesti oli siinä alussa. Sellainen paha olo ei hetkessä lähde ihmisestä pois. Eikä siitä välttämättä pysty edes puhumaan.
Itselläni erosta on jo vuosia ja silti olen sinkkuna edelleen. Säikky olin aikani, mutta se meni jo ohi.
Miestä en silti halua vielä elämääni, ystävät on ihan ok. Toivottavasti valaisi jotenkin sinun tilannettasi.
lukemani perusteella sain vain sen käsityksen, että nainen haluaa vetää vielä jonkun rajan ystävyyden ja rakastumisen tai rakkauden tunteen välille. Ehkä yhdessä syöminen ja ruuan tekeminen yms. päivittäinen yhdessäolo on hänelle riittävää ja nautittavaa yhdessäoloa tässä vaiheessa. Ehkä hän estelee omia tunteitaankin menemästä liian nopeasti liian pitkälle.
Jos tarjoudut esim. tiskaamaan, niin olet jotenkin liian lähellä arkipäivän kotiaskareita, eikä nainen ehkä halua vielä tätä arjen mukaantuloa. Mikään ei voi olla arkisempaa kuin tiskaaminen, joten nainen ehkä estelee myös suhteen arkipäiväistymistä.
Ehkä hän haluaa säilyttää suhteenne romanttisella tasolla mahdollisimman kauan, joten pysyttele vain kaukana arkipuuhista. Hitaasti hyvä tulee, joten varovaista romantiikkaa ja herkkiä hetkiä, älä hätäile tai suhde saattaa loppua.
Naiset ovat varovaisia uusissa suhteissaan, sillä he eivät ehkä luota suhteiden kestoon, eivätkä halua liian nopeita ratkaisuja. Ehkä etenet hänen mielestään liian nopeasti, joten erotiikkaa ja flirttiä peliin, rakastuminen ja tiskaus vielä taka-alalle vähäksi aikaa.
Kotiin on parasta mennä yöksi, jos nainen sen selvästi osoittaa, joten älä tuppaudu yöksi, ennen kuin hän sen selvästi ilmaisee. Voimia vain ja kärsivällisyyttä.
no mut voi herran JESSSTASS ja hyvänen aika!! Nainen ei halua vielä sänkyyn, ja ajattelee, että jos sinä jäät sinne niin sitten se tapahtuu koska te molemmat haluatte sitä. Hän ei luota sinuun, ei itsensä, että ette hoppuile.
No, tämä on ainakin yks tulkinta.
rohkaise mieltäsi ja jatka vanhaan tyyliin kunnes hän on valmis.
... hän pyysi minulta sanomisiaan anteeksi. Kertoi, että luottaa minuun täysin ja vieläpä enemmän kuin itseensä. Sanomisistaan hän kertoi ilmaisseensa tarkoittamattaan niin kuin ilmaisi vain saadakseen minut pois tiskaamasta, koska vieraita ei kuulemma ole soveliasta laittaa tiskaamaan. Onhan tuo tietenkin aika poikkeuksellinen tapa sanoa tuollainen asia ...
Uskon, että yhdessäolomme on toistaiseksi ystävyyden tasolla (vai mitä tästä kaikesta voi päätellä?) ja emme ole vielä lähelläkään mitään intiimimpää kanssakäymistä, johon en usko meidän kummankaan - ainakaan minun - olevan millään tasolla vielä lähellekään valmis. Olemme molemmat jo noin kahden- ja kolmenkymmenen ikävuoden puolivälissä, tässä iässä en halua enää menettää upeaa ystävää pelottamalla ketään pois rakkaudentunnustuksillani, vaikka ne sitten tulisivatkin suoraan sydämestäni. Haluan antaa ajan kulua rauhassa.
Naiset ovat kyllä todella ihania. Joskus aikalaisen monimutkaisia, kuitenkin tätä usein hyvällä tavalla. Sitten joskus ei tiedä, tulisikohan nyt itkeä vai nauraa, silloin en sitten tee kumpaakaan. :-)
Kiitos teille - leidit - vinkeistänne, ottaisin mielelläni enemmänkin neuvoja, kun en ole näissä asioissa mikään expertti.
siteeraan sinua: hän luottaa sinuun ...ja vieläpä enemmän kuin itseensä...
siinäs näet. Hän tuntee vetoa sinuun.
Hänen tunteistaan minua kohtaan en ole varma. Keskustelemme kaikenlaisista asioista hyvin avoimesti, myös elämänkatselmuksellisista. Hän kehuu minua joskus todella kunnolliseksi ihan hämmennykseeni saakka, mutta samalla on kertonut minulle haluavansa uskovaisen miehen ja yrittää jatkuvasti saattaa minua uskovaiseksi. Tunteeni häntä kohtaan ovat selkeät, ne vievät minua kuin pässiä narussa. Kuitenkin kääntymistäni uskoon en pidä missään nimessä todennäköisenä. Uskon ja toivon, että toisistamme välittäminen jättäisi tämän elämänkatselmuksellisen asian varjoonsa.
Haluaisin, että hänelle näkemykseni ei tuota ongelmia, koska minulla ei minkäänlaisia ennakkoluuloja tai ongelmia hänen näkemyksensä suhteen.
on selvää että nainen halusi sut äkkiä pois ennenkuin illan ohjelmassa tulee seksi ajankohtaiseksi. onhan selvää, että jos mies jäisi yöksi niin jotain tapahtuisi kun tunteita kumminkin jo on puolin ja toisin... mutta hän haluaa vielä odottaa. hän on varmaankin hyvin pettynyt edellisisä suhteissaan? itselleni tuli mieleen, että ehkä hänet on raiskattu tai jotain :-(
anna hänelle aikaa, kun hän on valmis niin kertoo kyllä itse syyn varautuneisuuteensa, ja sitten voitte edetä enempäänkin :-)
hymyilyttää sinun sanailu, se on jotenkin söpöä:
otsikko ja varsinkin nimimerkki
:)
:)
kiitos hymyilytyksestä!
minua ei olekaan pitkään aikaan hymyilyttänyt.