Einari ja Alma päättivät soutaa saareen. Saari oli keskellä selkää. Souturetken idea ei syntynyt samaan aikaan molempien päissä, vaan ensin Alman. Alma koki, että hänen tulisi päästä tuulettumaan. Pieni kuntoilu ei Einarillekaan olisi pahaksi. Loppuisi tuo talviuni ja röhnöttäminen, Alma tuumi.
Einarista ajatus suorituksena oli vaivalloinen. Saattaisi alkaa tuulla. Kesäkumitkin piti vaihtaa ja nikkaroida uudelle postilaatikolle jalka. Einari ehdotti moottorivenettä. Sillä matka taittuisi nopeasti. Selkäkin säästyisi ja pääsisi nopeasti lämmittämään saunaa.
Einarin kääntäessä talvehtineen veneen ympäri ja tarkastellessaan sen kuntoa silmämääräisesti, niin Alma kerrospukeutui ja veti hiuksensa taakse kiinni niin tiukkaan, että mielestään näytti aivan itämaiselta geishalta purjehdusseuran kauden avajaisissa. Hän hihitteli itselleen. Einari etsi veneeseen tulppaa.
Matkalla rantaan Alma huomasi kukkia puhjenneen esiin keväisessä maassa. Hän ei hennonnut niitä keräillä, vaan tyytyi ihastelemaan luonnon kauneutta ja voimaa. Oli ihmeellistä, että mykästä mullasta työntyi esiin hento kauneus väriloistossaan. Alka kosketteli koivunrunkoja matkallaan rantaan. Hän tunsi niiden jo hiljalleen virtaavan.
Einari oli löytänyt airot sieltä mistä pitikin, ja kanteli niitä olallaan aitasta rantaan suorittaen samalla metsänhoitosuunnitelmia. Hänellä oli mukanaan Almalle pelastusliivit. Veneen tappi roikkui saunan päädyssä. Se olisi vielä haettava. Alma pyllisteli kanervikossa ja tökki tikulla maata. Kuulemma oli löytänyt muurahaisia.
(naurua)
Einarista ajatus suorituksena oli vaivalloinen. Saattaisi alkaa tuulla. Kesäkumitkin piti vaihtaa ja nikkaroida uudelle postilaatikolle jalka. Einari ehdotti moottorivenettä. Sillä matka taittuisi nopeasti. Selkäkin säästyisi ja pääsisi nopeasti lämmittämään saunaa.
Einarin kääntäessä talvehtineen veneen ympäri ja tarkastellessaan sen kuntoa silmämääräisesti, niin Alma kerrospukeutui ja veti hiuksensa taakse kiinni niin tiukkaan, että mielestään näytti aivan itämaiselta geishalta purjehdusseuran kauden avajaisissa. Hän hihitteli itselleen. Einari etsi veneeseen tulppaa.
Matkalla rantaan Alma huomasi kukkia puhjenneen esiin keväisessä maassa. Hän ei hennonnut niitä keräillä, vaan tyytyi ihastelemaan luonnon kauneutta ja voimaa. Oli ihmeellistä, että mykästä mullasta työntyi esiin hento kauneus väriloistossaan. Alka kosketteli koivunrunkoja matkallaan rantaan. Hän tunsi niiden jo hiljalleen virtaavan.
Einari oli löytänyt airot sieltä mistä pitikin, ja kanteli niitä olallaan aitasta rantaan suorittaen samalla metsänhoitosuunnitelmia. Hänellä oli mukanaan Almalle pelastusliivit. Veneen tappi roikkui saunan päädyssä. Se olisi vielä haettava. Alma pyllisteli kanervikossa ja tökki tikulla maata. Kuulemma oli löytänyt muurahaisia.
(naurua)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mjaa-a
No mikäs ihmeen pössis se tässä on? Eihän tässä puhuta mitään tasa-arvosta.
Missä tässä on muka sellainen elementti kuin tasa-arvo.
En minä ainakaan sellaista näe.
(hihitystä)
Kumma juttu tosiaan, aina kun täälläkin puhutaan tasa-arvosta niin sitä ei löydy mistään, roikkunee piilossa siellä jossain mielipiteitten varjossa :)
Tasa-arvo on samanlainen ilmiö kuin lämpötilan absoluuttinen nollapiste, eli mitä lähemmäs sitä päästään, niin sitä vaikeammaksi sen saavuttaminen muuttuu.
Mjoo
Ja lopulta huomataan että se on mahdotonta.
Asia taputeltu. Seuraava.
(hirn)
Mitähän muurahaisille jäi perinnöks, ku saunan takaa ilmesty Jussi, ja istahti Tappeineen kekoon? -Teltta tasarahalla. Kuulemma.
Tulppa
Alma ihasteli puolisonsa toimeliaisuutta soutuveneen kimpussa. Oli ällistyttävää, kuinka nopeasti tuollainen monimutkainen hommeli hoidetaan. Siihen tarvittiin tietoa, taitoa ja voimaa, Alma mietiskeli ja jatkoi tulpan etsintää. Sitä ei näkynyt missään. Sen piti roikkua naulassa tässä, mutta ei. Lisäksi lintu oli tehnyt pesänsä hirrenrakoon. Alma kuunteli, josko sieltä jotain jo kuuluisi. Ei kuitenkaan kuulunut. Alakuloisuus valtasi Alman. Se oli selittämätön tunne. Se niin kuin vain tuli sisään ja istahti vuoteelle pää painuksissa sanomatta sanaakaan. Alma tunsi itsekin olevansa surullinen.
Einari oli saanut veneen merikelpoiseen kuntoon ja odotti Almaa. Tätä ei näkynyt missään. Hetken Einari rapsutteli hajamielisesti leukaperiään ja sitten päätti mennä itse etsimään sen kirotun tulpan. Einari saapasteli saunalle.
Ehdittyään perille Einari löysi Alman istumasta penkillä. Veneen tappi roikkui narustaan Alman kädessä. Alma itki.
(naurua)
Mjuu-u
No nyt tähän ilmestyi ihan uusi pössis. Siis soudetaanko tässä saareen vai ei?
Ja jos, niin milloin?
(hirn)
Perhana
Minusta tässä sanapolussa on jotain outoa.
On näet niin, että alun perinkään ei oltu matkalla kaukaiseen saareen, vaan johonkin hyvin lähelle.
Hyvin lähelle.
Ehkä tasa-arvo käsitteenä toteutuu jossain näiden kahden sanan välissä.
En osaa sanoa. En myöskään osaa jatkaa tätä päätä huimaavaa avioliittodraamaa, josta ei tapahtumia puutu.
(naurua)
Mjoo
Lisäksi tästä puuttuu Alman painoindeksi, sekä miehen (Einari) mitta.
Minusta huolellisen henkilökuvauksen peruskonsepti lähtee liikkeelle ei sisäisistä tuntemuksista, vaan ulkoisista kuvauksista.
On esimerkiksi harhauttavaa kertoa Alman näyttävän geishalta, jos hän on pullero. Ja taas Einari ei voi näyttää Pete Parkkoselta, koska hän on todellisuudessa nuorehko Tauno Palo.
Siis fiktiivisessä todellisuudessa.
Hemmetin monimutkainen juttu.
(hihitystä)
Alman romahdus
Alma koki itsensä vastenmieliseksi. Hän oli läski. Einari ei halunnut häntä, soudella hänen kanssaan ja olla kahden. Einari halusi vain korjailla postilaatikkoa ja kirjoitella päättömyyksiä nettiin.
Alma katseli miestä edessään. Tämän käsi odotti tulppaa veneeseen. Almalla kiehahti. Hän paiskasi kapineen niin kauas kuin jaksoi, ja se katosi siellä pusikkoon.
(hihitystä)
Mjuu
Nyt saatiin vähän pössistä tähän ylen letkeään maalaismenoon. Vauhtia tuli heti lisää. Ei kuulkaas parisuhde ole mitään kukkien haistelua, vaan jatkuvaa kamppailua olemassaolosta.
(naurua)
Einarin fantasia
Einari seisoi yksin saunarakennuksen terassilla ja katseli yli vetten kaukaista saarta. Se näytti vaikuttavalta, majesteettiselta valaalta horisontissa.
Myrskylyhty heilui kevyessä tuulessa itsekseen ja piti yllä pientä, ruosteista nitinää.
Olisi mukava riidellä ja rakastaa, Einari tuumi ja rapsutteli paljon nähnyttä kaidetta edessään.
- Alma, anna anteeksi minulle, Einari ajatteli.
(reps)
Alman pyllykriisi
Samaan aikaan kun Einari oli kadonnut omiin ristiriitaisuuksiinsa, niin Alma riisuutui ja ryhtyi mittailemaan itseään. Hän mittasi itsestään jokaisen kohdan ja kaiken mahdollisen. Luvut hän taulukoi.
Tämän lisäksi Alma keksi uusia tapoja mitata vallitsevaa todellisuutta, ja huomasi pian olevansa lähes mittaamaton.
Alma huolestui sanasta mittaamaton. Se vaikutti varsin suurelta. Alman touhutessa, niin digitaalinumerot vaa’alla vilistivät sinne sun tänne.
Pylly on kyllä iso, Alma tuumi ja heilutteli pyllyä peilin edessä. Liekö olemassa pyllynparannuskursseja tarjolla, Alma pohdiskeli.
(hirn)
Alman kriisiluettelo
Einarin veistellessä puukolla tikkua rannassa, niin Alka oli jo hyvää vauhtia saanut listatuksi kaikki kriisinsä suhteessa vartaloonsa.
- Alipainokriisi
- ylipainokriisi
- polvilumpiokriisi
- tissikriisi
- hiuskriisi
- nenäkriisi
- poskipääkriisi
- lantiokriisi
- tuleva allikriisi
- reisikriisi
- huulikriisi
-kokonaisuuskriisi
Alma katseli paperia edessään. Se näytti järkyttävältä. Se oli kaikkien kriisien äitien kauppalista. Ja mikä pahinta, siitä puuttui vielä jotain.
(hihitystä)
Kynnys
Einari astui makuuhuoneen kynnykselle henkisesti valmiina. Hän oli käynyt lukemattomia sisäisiä monologeja rannassa. Monologit olivat virranneet hänessä toisiinsa kietoutuneina.
Mutta kun Einari kynnyksellä vilkaisi sisään huoneeseen, niin mitä hän näki, oli hänelle järkytys.
Oliko Alma tullut hulluksi, oli ensimmäinen ajatus, joka kasvoille läjähti.
Alma oli piirrellyt seiniin numeroita. Hän oli kirjoitellut tussilla ikkunoihin ja seisoi vuoteella alastomana ja hohti kummallista valoa. Hän oli ympäröinyt itsensä vartalopeileillä, joten valoa suuntautui Almaan kaikkialta.
Häneen ei saanut mitään yhteyttä. Hän ei ollut enää henkisesti läsnä. Hän oli itsensä majakkatorni, joka pyöri vallitsevassa hämärässä. Se oli hidasta, enteilevää ja lähes lumoavaa.
Sitten valokiila osui Einariin kynnyksellä ja tämä parkaisi tuskasta.
(hihitystä)
Mjaa-a
No johan on pössis. Ihan tässä itsekin ihmettelee ihmissaavutuksia.
En koskaan itse kyllä mene naimisiin. Se on varma.
Muutan Tiibetiin.
(hirn)
Munkkielämää
Söin kuusikymmentä kellonlyömää sitten annokseni riisiä, joten söin sen ajatuksella. On hiljaista, jollei huuda.
Söin jyvän kerrallaan. Ajatuksella.
Elämäni on yltäkylläistä ilman mitään. Ehkä liiallista, sillä toisinaan kohtaamani näky palaa, häikäisee ja polttaa karrelle.
Pakenen valoa.
Olen täällä itseni vuoksi, tässä hämärässä.
Alma ei minulle ole muisto. Alman läpi näin jumalan, jumalattaren ja totuuden.
(hihitystä)
Mjaahans
Tässä on hyvä totuuspössis.
Juurihan sanoin etten sanaa totuus käytä.
(reps)
Alma
Tunnin kuluttua Alma päätti, että ruskettuminen saa tältä päivältä riittää. Iho on saanut hieman väriä.
Kalvakkuus ja värittömyys hänessä tuntui vastenmieliseltä. Ei sellainen nainen ole nainen, joka on kuin jauhopussin päähänsä pudottanut kotikokki. Naisen tulee olla runsas, moniulotteinen ja hänellä tulee olla naisellisia kykyjä.
Alma luikahti silkkikimonoonsa ja kietoutui lohikäärmeen kylmään kieleen kuin omaansa.
Tuska jälleen alkaisi.
(hirn)
Mjaa-a
Tässä nyt tunnutaan hyppivän vähän sinne sun tänne planeetalla.
Onko tässä meneillään jokin planeettapössis?
(reps)
Einari on kadonnut
Alma etsi Einaria kaikkialta, mutta ei miestä löytänyt. Alma katsoi läpi kaikki kaapit, kolusi vintin ja pihamaan. Ei Einaria, Alma tuumi pihamaalla. Liekö mennyt jalan kaupunkiin, tai uimaan. Autot ja veneet ovat paikoillaan.
Ehkä hän on metsässä, Alma tuumi ja päätti leipoa pipareita.
Siinä oli sitten hyvä mies.
(hihitystä)
Luulen, että ennen on tappi Alman hanurissa kuin on soudettu saareen.
Mjoo
Itsestäni tällainen romanttinen soutelu saareen kuulostaan niin pelleltä, että oli annettava ylen.
Homma on niin, että kun Hondat sytyttää tulille, niin siinä tippuu kaikki tapit tienovilta.
Ja käki puusta.
(naurua)
Käki lensi Alman ja Einarin mökin pihapuuhun.
Einarin oli pitänyt saada uusi Hybridi-toyota, joten tikan lahopuupökkelöt ja kaikki muutkin puut oli kaadettu Stora-Enson ahneille tuotantolaitoksille ruuaksi.
Tikkaa v.tutti. sen mieli teki p.skoa Einarin Ayriksen konepellille, mutta ei p.skattanut. Mutta jotain mielenosoituksellista oli tehtävä... niinpä tikka yppäsi Ayriksen katolle, mittaili keskimäärin katon keskikohdan ja täräytti sarjan nokallaan siihen.
HEUREKA! Tällä resonanssilla muuten tulisi pesää. Ei siis sitä tikkukasaa.... siis sekin aikanaan, mutta naaraat kyllä innostuisi tästä soundista.
(Usean epäilevän epäilijän epäilystä huolimatta, tikkakin voi hymyillä leveästi)
Helvetti... Käki sulavasti muuttui tikaksi... Noh... maailma on nykyään outo.
Käkihän on tunnettu pesänvaltaaja, lienee kasvatettu tikkaperheen adoptoimana :)...tavat tarttuneet
Noo...
Se tämä ilmastonmuutos äkkiä sotkee näitä juttuja...
Saareen oli Kumirenkaalla lillutellut Matti, joka etsi Nuotioonsa jotain poltettavaa, kas, tuossahan on kuivahtanut tappi. Matchia Hansasta ja tulet kokkoon päälle. Luurankoaan ja Honkia hetken kolisteltuaan Matti polttikin koko Saaren, ja lähti Täyskahjona Tuholaispolttajana ripittäytymään läheisimmälle Pollariasemalle. -sivu
A ❤️E