Elokuvan jälkeen purkauduimme hiljaisena miesmassana sateiselle kadulle kaupungin valoihin. En kuullut mitään. Valuin muiden mukana ilman omaa identiteettiä pitkin punaista mattoa, ja vedin syvään henkeä päästyäni ulos. Joku oksensi. Joku toinen taas puhkesi itkuun. Oli saatava jostain kiinni, mietin ja löin ensimmäisen silmiin katsoneen maahan.
Päätin kävellä kotiin. Selkäni takana kuului joukkotappelun ääniä. Raivo sai vallan ja purkautui ulos sen ainoaa tietä. Kaikki kuviteltavissa olevat pidäkkeet, estot ja teljet kaikkosivat: Kaaos oli valmis. Epätoivo löi toista, heikkous heikkoutta.
En kääntynyt katsomaan. Asia ei minulle kuulunut. En tuntenut minkäänlaista yhteneväisyyttä tuohon vastenmieliseen laumaan. Heistä tarttunut hurmos haihtui jokaisella otetulla askeleella pois harteilta ja liepeistä ja olo keveni.
Muuttumisleikki oli alkanut. En enää korttelin päähän teatterista ehtiessäni tuntenut sitä järjetöntä painoa, sitä virtaa, jonka osa olin. Välimatka hulluuteen tuntui hyvältä.
Saatoin pysähtyä kesken kävelyn, tervehtiä näyteikkunaa, tai vain noudattaa liikennevalojen etenemisohjeita. Ei ollut pakko rikkoa sääntöjä, mutta kuitenkin rikoin: omani.
Ne olivat turhia sääntöjä. Ne olivat labyrintti, josta ei päässyt ulos kuin kasvattamalla siivet.
Perspektiivin muuttaminen helpotti oloani. Yhä keventyvä suhtautuminen irralliseen minuuteeni tuotti lähes pelonsekaisia tunteita. Kuulin täysin selvästi, kuinka elämän mielettömyys kutsui minua takaisin. Se huusi perääni ja hakkasi syöksytorvia metalliputkella. Se raivosi ja rääkyi. Se vetosi vereeni ja henkeeni. Luettelematta ei jäänyt yksikään velvollisuus, käytäntö tai yleinen linjaus, kun se melusi kaukaisuudessa vaatien takaisin omansa.
(hihitystä)
Päätin kävellä kotiin. Selkäni takana kuului joukkotappelun ääniä. Raivo sai vallan ja purkautui ulos sen ainoaa tietä. Kaikki kuviteltavissa olevat pidäkkeet, estot ja teljet kaikkosivat: Kaaos oli valmis. Epätoivo löi toista, heikkous heikkoutta.
En kääntynyt katsomaan. Asia ei minulle kuulunut. En tuntenut minkäänlaista yhteneväisyyttä tuohon vastenmieliseen laumaan. Heistä tarttunut hurmos haihtui jokaisella otetulla askeleella pois harteilta ja liepeistä ja olo keveni.
Muuttumisleikki oli alkanut. En enää korttelin päähän teatterista ehtiessäni tuntenut sitä järjetöntä painoa, sitä virtaa, jonka osa olin. Välimatka hulluuteen tuntui hyvältä.
Saatoin pysähtyä kesken kävelyn, tervehtiä näyteikkunaa, tai vain noudattaa liikennevalojen etenemisohjeita. Ei ollut pakko rikkoa sääntöjä, mutta kuitenkin rikoin: omani.
Ne olivat turhia sääntöjä. Ne olivat labyrintti, josta ei päässyt ulos kuin kasvattamalla siivet.
Perspektiivin muuttaminen helpotti oloani. Yhä keventyvä suhtautuminen irralliseen minuuteeni tuotti lähes pelonsekaisia tunteita. Kuulin täysin selvästi, kuinka elämän mielettömyys kutsui minua takaisin. Se huusi perääni ja hakkasi syöksytorvia metalliputkella. Se raivosi ja rääkyi. Se vetosi vereeni ja henkeeni. Luettelematta ei jäänyt yksikään velvollisuus, käytäntö tai yleinen linjaus, kun se melusi kaukaisuudessa vaatien takaisin omansa.
(hihitystä)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mjaa-a
Ja mitähän ihmettä tässäkin nyt sitten tapahtuu. Aika sekava pössis.
Funeaulle pitää hommata autorata. Jos F istuisi lattialla niin kuin muutkin lapset ja seuraisi intensiivisesti (normaalisti) autojen pyörimistä ympyrää radalla, niin maailma olisi toisenlainen paikka.
Varmaan.
(hihitystä)
Funeaun vanhemmat olivat päättäneet ilahduttaa lastaan yllätyslahjalla. Funeau oli ollut pitkään apaattinen ja poissaoleva.
- Fuuuniiis, Funeaun äiti huikaa kaukaa käytävältä.
- Täällä olisi yllätys!
Vanhemmat astuvat lastenhuoneeseen ja heillä on mukanaan valtava paketti.
- Katso! Yllätyslahja, vaikka ei ole edes syntymäpäiväsi tai joulu.
- Funeaun silmät olivat kiinni. Hän levitoi vuoteella ja seurasi universumin galaktisten valovirtojen symmetrian leikkiä.
- Tule avaamaan paketti, Funeau.
- Kuinka se tuolla tavalla leijuu? On se kyllä mahdoton vesseli.
(hihitystä)
Mjaaha
Tässä onkin menossa tällainen lapsuuspössis.
Mitä vielä?
(hirn)
Aloitus = 🙌👏. Käytitkö tekoälyä apunasi vai et? Funeau eli F ja Funiksen formulakisat = F1-kisat. Ei kai siellä enää kuolla?
Ei kuolla ei.
Ja mitä tekoälyyn tulee, niin jo kerran täällä sanoin, että opetan sitä.
Se tuskin minua.
(Eli otan tuon lähes loukkauksena)
(hihitystä)
Kriisikös tässä nyt on meneillään, täytyy kyllä sanoa että jos näin on niin suorempiakin ilmaisuja on tullut elämän varrella vastaan herra mun vereni :)
Mjoo
Siis sen verran on tullut nähtyä, että pelkän vitutuksen voi sanana unohtaa.
Vituksesta voi syntyä kukka. Mutta erona muihin kukkiin, niin sillä ei ole tehtävää valmiissa maailmassa.
Se vain…
On.
(hirn)
On se, tämä päivän kukkanen taitaa omalla kohdalla olla nokkonen
Purra huulet yhteen.
Mjoo
Kun neljästä ilmansuunnasta vedetään neljin hevosin, niin magneettinen napa siirtyy.
(hihitystä)
Perhana
Funeau, palstamogulien palstamoguli, väsähti keitoksiinsa.
Ja kello ei edes ole yö.
(hihitystä)
En oikein ymmärrä, kuka Chuck Norris on. Jotain varttuneemman väestönosan juttuja ilmeisesti. 🤭
Sen tiedän, että hänestä on tehty paljon vitsejä.
Voi toista. 😥
No, se on loppu nyt. Vitsit vähissä ja Norris historiaa.
🦄
Mjaa
Mä en ymmärrä miksi sä vaihdoit sen positiivisen kommenttisi tällaiseen.
Edellisestä tulin peräti hyvälle tuulelle.
(naurua)
Voin lohduttaa: kyllä me kaikki vanhenemme. 🤭
🦄
Vanheneminen lisää viisautta. 👴🏼
🦄