Olen jo bout 25v ja en ole ikinä seurustellut.
Ongelmaksi on muodostunut se, etten uskalla ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Esimerkiksi Internetin treffipalstoilla, jos joku yrittää ottaa kontaktia muhun, niin en uskalla vastata mitään. Tai muutaman vastauksen jälkeen alkaa tuntumaan, että "apua mitä nyt pitää tehdä?". Sitten en uskalla/osaa enää vastata mitään. Tosi turhauttavaa, kun tekisi mieli saada seurustelukumppani, mutta kun en uskalla/osaa mennä askeleen pidemmälle.
Tuntuu, että en olisi vieläkään tarpeeksi valmis seurustelemaan. Toisaalta taas tuntuu, että olisin valmis seurustelemaan, kun mielestäni osaan ottaa huomioon toisen ihmisen tunteet yms.
Nytkin eräs ihminen on lähettänyt mulle Suomi24 treffisivulla Flirtin, mutta en uskalla hyväksyä sitä. En haluaisi kuitenkaan torjuakaan, sillä hän on mielenkiintoisen oloinen profiilin ja kuvan perusteella. Mutta kun en osaa viedä asiaa eteenpäin. Osaisin sanoa viestissä vain "oot mun mielestä hyvännäköinen, oot mielenkiintoisen oloinen"
Mitäs siitä eteenpäin. Siis tämä on tosi hankalaa, kun ei ole nuorena harrastanut kontaktien ottamista.
Vielä vaikeampaa asia olisi oikeasti eli kasvokkain. Ei tulisi yhtään mitään, olisin täysin lukossa.
Ongelmaksi on muodostunut se, etten uskalla ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Esimerkiksi Internetin treffipalstoilla, jos joku yrittää ottaa kontaktia muhun, niin en uskalla vastata mitään. Tai muutaman vastauksen jälkeen alkaa tuntumaan, että "apua mitä nyt pitää tehdä?". Sitten en uskalla/osaa enää vastata mitään. Tosi turhauttavaa, kun tekisi mieli saada seurustelukumppani, mutta kun en uskalla/osaa mennä askeleen pidemmälle.
Tuntuu, että en olisi vieläkään tarpeeksi valmis seurustelemaan. Toisaalta taas tuntuu, että olisin valmis seurustelemaan, kun mielestäni osaan ottaa huomioon toisen ihmisen tunteet yms.
Nytkin eräs ihminen on lähettänyt mulle Suomi24 treffisivulla Flirtin, mutta en uskalla hyväksyä sitä. En haluaisi kuitenkaan torjuakaan, sillä hän on mielenkiintoisen oloinen profiilin ja kuvan perusteella. Mutta kun en osaa viedä asiaa eteenpäin. Osaisin sanoa viestissä vain "oot mun mielestä hyvännäköinen, oot mielenkiintoisen oloinen"
Mitäs siitä eteenpäin. Siis tämä on tosi hankalaa, kun ei ole nuorena harrastanut kontaktien ottamista.
Vielä vaikeampaa asia olisi oikeasti eli kasvokkain. Ei tulisi yhtään mitään, olisin täysin lukossa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin jos et halua ottaa yhteyttä niin jätä ne naiset meille...
mutta ota rennosti... kerro esim mitä hassua sattui tänään.. "hulluttele" kirjoita vähä semmosta puoli villiä juttua... ;) ja lue sitä vastakkaista profiilia.. ota kantaa sen juttuihin.. esim tykkään siitä kun et polta.. jne.. mä en ole kans maistanu tupakkaa koskaan.. esim...
älä kuitenkaan kaikkea kysy jätä treffeillekki jotain kysymistä...vaikka tuntuiskin typerältä..
ja tapaamisessa ole vaikka rennosti oma ittes.. älä jännitä , elokuva on paras treffipaikka, sitte ehdotat kahville johonkin hiljaiseen kahvilaan, ja käytä järkeä.. on aina onnistu...
Olisikin noin helppoa, mutta kun pelkkä ajatus treffeistä tuntuu maailmanlopulta. Siis hävettää aivan sairaasti, kun olo on kuin jollain 12veellä. "iiik treffit, iiik vastakkainen sukupuoli". Tietenkin kai se on ihan ymmärrettävää, kun ei ole aikaisempaa kokemusta asiasta.
et taida olla sitte. kypsä.. puolet ikää vielä niin saat varmasti naisen... mutta rennosti vaan.. perkeles itteluottamusta.. olenko typerä ku kirjoitan tätä... sä varmaan sielä naurat "kippurassa"... mun neuvoille.. olen minäkin ujo ollut... naiset on väittäny että olen liian ylpeä... mutta mä rupean juttelemaan aivan pokkana naisille.. esim mahtava ilma täälä nyt on.. mitäs tykkäät nyt pitääs varmaan uimaan mennä.. (naiset on aivan häkeltyneitä , mutta rohkeasti vain jatkat... niin )XD ei siinä muutaku rennosti vaan... huoh jos olet aidosti asialla niin se on lähdettävä susta..
Älä jatkossakaan vastaa noihin. Ei se seurustelukumppanin löytäminen voi olla moisen itsensä nöyryyttämisen arvoista. Itse päätin jo vuosia sitten, etten ihmissuhteisiin aikaani haaskaa.
Mutta kun yksin ei ole hyvä olla. Haluan ainakin seurustelukumppanin, halailla, suudella, harrastaa seksiä, tulla huomioiduksi ja huomioida toista, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Saada ihmisen jonka kanssa voisi tehdä ja harrastaa kaikennäköisä asioita.
hanki koira. sitä saa halailla, rutistaa ja sen kanssa tehdä kaikkee kivaa, eikä oo yksinäistä. Mut älä nyt sen kanssa seksiä ajattele =)
Eli semmoinen lenkki kaveriksi ja sit vaan ulkoiluttaan sitä ja sitä kautta tutustumaan luonnollisesti uusiin ihmisiin jne.
En haluaisi itselle koiraa, tai edes kissaa, koska niitä ei voi jättää pitkäksi aikaa yksin. Eli jos haluan vaikka parin päivän lomalle, niin joko pitää yrittää roudata lemmikit mukanaan tai yrittää saada joku huolehtimaan niistä. Kumpikaan ei ole helppo vaihtoehto.
Eli lemmikeistä on kauhea vaiva, jos ei asu omakotitalossa ja saa pitää kissoja/koiria ulkona.
Tietenkin, asian voi ajatella siltä kannalta, että jos ei halua huolehtia lemmikeistä, niin jaksaako sitten huolehtia seurustelukumppanistaan?
Mutta olen seurannut sivusta sukulaisten koira showta monta vuotta. Ei ole helppoa niiden kanssa.
on paljon nättejä tyttöjä ;) paremmin niitä sieltä löytää kuin baareista :) ....kokemuksesta ;)
Epäilemättä, ja heihin voi koiran avustuksella tutustuakin varmaan kohtuullisen helposti, mutta enpä suosittelisi ottamaan koiraa pelkäksi välineeksi, vaan pitäisi oikeasti haluta sitä ja olla valmis pitämään huolta koirastaan loppuun asti.
Onkai sinulla ystäviä? Mikset kirjoittele samoista asioista joista puhut näille? Itsestäsi.
Itse olen harjoitellut kohtaamista tapaamalla ihmisiä ensin kaverimielessä.
Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että ei niillä naisilla tee yhtään mitään. En ole koskaan jaksanut ottaa niihin kontaktia, enkä näe mitään syytä, miksi tekisin sitä tulevaisuudessakaan. Ikää mulla on ilmeisesti muutama kuukausi vähemmän kun sulla.
Tietysti sitä kokemattomana helposti miettii, että voisi olla kiva kun saisi läheisyyttä ja seksiäkin, mutta se on vaan sellasta lapsellista fantasiaa. Jos katsot ympärillesi, niin parisuhteethan on todellisuudessa täynnä ongelmia ja hyvin usein niistä on enemmän harmia kun hyötyä. Pettäminen on myös harmillisen yleistä.
Lihamarkkinat on myös nykyään todella pinnallisia ja tylyjä, joten mielestäni antautuminen ko. markkinoille on ihmisarvoa alentavaa toimintaa. Saat varmasti kuulla päin naamaa, jos ulkonäkösi, varakkuutesi tai kalun koko ei jotain pikkuprinsessaa miellytä.
Ei myöskään sovi unohtaa, että nykyään sukupuolitaudit on todella yleisiä. Jos elät ilman seksiä, niin on mielestäni huomattava boonus, ettei tarvitse koskaan stressata jonkun kuvottavan taudin takia. Terveys on luonnollisesti selvästi tärkeämpää, kuin mikään hetkellinen, teoreettinen nautinto.
Itse koen naisiin tutustumisen erittäin stressaavana, aikaa tuhlaavana ja kaikinpuolin epämiellyttävän toimintana. Raittiina ihmisenä pitäisi myös todella pistää itsensä likoon, jos haluaisi naiseen yrittää tutustua. Netissä naisten taso on mielestäni keskimäärin järkyttävän huono (ts. lähes kaikki juo/polttaa jne.) ja arkielämässä taas Suomessa ei oikeen ole totuttu kontaktin ottamiseen. Sitäpaitsi, kuka hullu nyt edes kehtaisi puhua naiselle livenä iskumielessä, mä en kehtaa edes katsoa niitä silmiin, koska koen sen jo uhkaavana. :P
Itse kyllä uskon siihen yhteen ainoaan ja oikeaan rakkauteen. Kun joskus löydän sen en muuta tarvitse. Ehkä olen sinisilmäinen? Mutta musta vaan tuntuu siltä, että jossain on joku joka ajattelee samalla tavoin minä itse, tuntee samalla tavalla. Kun toinen on erittäin paljon samalla aaltopituudella, niin ei tule niitä normaaleja parisuhteiden konflikteja. En todellakaan halua seurustelusuhdetta jossa taistellaa jokaikisestä asiasta. Ehkä se on eräs syy miksi en tunne itseäni tarpeeksi kypsäksi? En haluaisi yrittää ja erehtyä? Jospas se riittää, että odotan vain kuuta nousevaa, eli kohtaan aivan sattumalta sen oikean jostai, ilman etsimistä.
Luulenpa, että sukupuolitaideista ei tarvitse välittää kun kohtaan sen ihmisen jota rakastan elämäni loppuun asti.
Mutta kuitenkin, harmittaa olla se passiivinen osapuoli. Haluiaisin etsiåä sitä oikeaa, enkä vain istua ja odottaa.
"Etsivä löytää - Odottava palkitaan" Kumpi sananlasku pitää paikkansa?
Mielestäni "rakkaus" ei ole mitään muuta kun ihmisen keksimä termi. En usko sen olemassaoloon sen enempää, kun uskon esim. joulupukkiin.
Mun mielestä tuollanen ajattelutapa on erittäin lapsellista. Kyllä muistan itsekin, kun joskus 13-vuotiaana luulin, että naisten ja miesten väliset suhteet on juuri sellaisia kun joissain elokuvissa. Iän myötä olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että todellisuudessa parisuhteet on hyyyyyvin kaukana mistään onnellisesta ja pitkäkestoisesta yhteiselämästä.
No sille ei voi mitään, että kaikki eivät tunne tarvitsevansa rakkautta, kuten sinä.
Itse kuitenkin uskon, että mulla on mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen, sitten kun vain löydän sen oikean. Jos en löydä, niin sitten en tule seurustelemaankaan. Surullista.
Uskon ja tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat kaltaisestini. Meidän täytyy vain löytää toisemme.
Sunkin pitäisi vaan kohdata se prinsessa, joka oikeasti vastaa sun henkilökemioita ;)
siis jos haluat tavata elämäsi rakkauden se ei voi onnistua jos et koskaan uskalla kohdata live ihmisiä. alku tuntuu varmasti hankalalta mutta istu muutamat ensimmäiset treffit vaikka sanomatta sanaakaan. harjoitus tekee mestarin ja lopulta uskallat puhua ja ottaa edes vähän kontaktia ihmisiin. muista myös että kaikki ovat hermostuneita kun kohtaavat uusia ihmisiä, toiset vaan peittävät (ovat harjoitelleet) sen paremmin. opeta itsellesi esim joku rentoutuskeino jos pelkäät meneväsi ihan kipsiin... harjoittele etukäteen rentoutumaan jonkun mukavan muiston tai mielikuvan avulla, tämä auttaa myös tositilanteessa!