Täältä saa lukea mitä kamalampia tarinoita anoppi ja appi -suhteista HUI!
Olen kai sitten suunnattoman onnellinen..? Avoliitossa kolmatta vuotta. Avokin vanhemmat ovat eronneet vuosia sitten, molemmilla uudet vak.kumppanit. Tavataan miehen vanhempia n. 2-3 kertaa vuodessa, vaikka asuvat samassa kaupungissa. Ei ole riitaa, mutta mieheni on älyttömän laiska kyläilemään, vaikka äiti on soittanut ja pyytänyt käymään :) Tulevien appivanhempien kanssa tulen hyvin toimeen, kun tavataan.
Omia vanhempia näen useasti. Johtuu hyvin pitkälti siitäkin, että olen isäni firmassa töissä.. mutta muutenikin vietän aikaani äidin kanssa, koska olen ainut lapsi, eli ei ole kyläileviä sisaruksia.. Silti en koe sitä velvollisuudeksi.
Vanhempani ovat auttaneet meitä tiukkojen paikkojen yli pyytämättä (rahallisesti siis), josta koen syyllisyyttä, sillä minulle on lapsesta asti teroitettu päähän, että mitään ei saa ilmaiseksi ja terve ihminen tekee töitä. Mitään ei odoteta vastineeksi, mutta silti tuntuu pahalle olla "autettavana" avomiehen huonon rahatilanteen vuoksi.
Kuitenkin olen todella onnellinen hyvistä väleistä omiin vanhempiin sekä appivanhempiin (vaikka harvoin näemme).
Kaikki, joilla asiat ei ole niin hullusti, että ollaan ilmiriidassa perheen tai puolison perheen kanssa, muistakaa olla onnellisia ja vaalikaa hyviä välejänne :)
Aurinkoista kesänloppua kaikille!!
Olen kai sitten suunnattoman onnellinen..? Avoliitossa kolmatta vuotta. Avokin vanhemmat ovat eronneet vuosia sitten, molemmilla uudet vak.kumppanit. Tavataan miehen vanhempia n. 2-3 kertaa vuodessa, vaikka asuvat samassa kaupungissa. Ei ole riitaa, mutta mieheni on älyttömän laiska kyläilemään, vaikka äiti on soittanut ja pyytänyt käymään :) Tulevien appivanhempien kanssa tulen hyvin toimeen, kun tavataan.
Omia vanhempia näen useasti. Johtuu hyvin pitkälti siitäkin, että olen isäni firmassa töissä.. mutta muutenikin vietän aikaani äidin kanssa, koska olen ainut lapsi, eli ei ole kyläileviä sisaruksia.. Silti en koe sitä velvollisuudeksi.
Vanhempani ovat auttaneet meitä tiukkojen paikkojen yli pyytämättä (rahallisesti siis), josta koen syyllisyyttä, sillä minulle on lapsesta asti teroitettu päähän, että mitään ei saa ilmaiseksi ja terve ihminen tekee töitä. Mitään ei odoteta vastineeksi, mutta silti tuntuu pahalle olla "autettavana" avomiehen huonon rahatilanteen vuoksi.
Kuitenkin olen todella onnellinen hyvistä väleistä omiin vanhempiin sekä appivanhempiin (vaikka harvoin näemme).
Kaikki, joilla asiat ei ole niin hullusti, että ollaan ilmiriidassa perheen tai puolison perheen kanssa, muistakaa olla onnellisia ja vaalikaa hyviä välejänne :)
Aurinkoista kesänloppua kaikille!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vaaran siemen itää tuosa rahallisessa avustamisessa ja sen aiheuttamassa syyllisyydessä, johon sinut on ehdollistettu samojen vanhempien toimesta jotka sitten auttavat. Koettakaa itsenäistyä ja selvitä omillanne, sillä jossain vaiheessa voit alkaa syyllistää miestäsi siitä ettei hän ole pärjännyt tarpeeksi hyvin rahallisesti. Aina kun vanhemmat tai anopit/apet auttavat, syntyy kiilaa yhteisen yrittämisen ja selviytymisen väliin. Siksi olisi erotettava täysin sukulaisten väliset raha-asiat toisitaan, pankkilainojen takaamisia myöten. Näin välit pysyvät vapaina ja hyvinä. Olettehan aikuisia.
Älä puhu mitään vaaroista. Olisit esittänyt tarkentavia kysymyksiä ennenkuin alat maalaamaan piruja seinille. Rahallinen avustaminen on ollut näinkin "valtavaa" luokkaa: joku lasku erääntyy (esim. sähkö) ja sanon kahvikuppijutustelun ääressä äidille esim. "Jaa, pitää se lasku maksaa vata ylihuomenna, kun saan palkan." Tarkoituksena ei siis mitenkään kerjätä rahaa tai apua, mutta silti äiti saattaa antaa esim 50€ käteistä (tietämättä edes laskun summaa, koska en sitä mainitse..ettei ala maksamaan koko laskua).
Ja avomieheni huonolla rahatilanteella tarkoitan sitä, että hän tienaa vähemmän kuin minä. Maksaa kyllä puolikkaansa vuokrasta, laskuista, autokuluista jne. mutta useimmiten hänen rahansa eivät riitä yhtäpitkälle kuin minun, joten minä käyn useimmiten kaupassa, jolloin minun rahat hupenevat ja silloin jokin yllättävä lasku tai muu vastaava yleensä tulee. En ole katkera avomiehelleni siitä "ettei tienaa tarpeeksi". Hän on tehnyt jatkuvasti töitä, tänä kesänäkään ei saanut kesälomaa, koska vaihtoi parempipalkkaiseen työhön. Hän tekee parhaansa, minkä sitä ihminen palkalleen voi, kun ei ole vielä ammattipätevyyttä siihen työhön.
Lainaa en ole ottamassa (vielä aikoihin) ja silloin harkitsen kyllä MILJOONA kertaa, kenet pyydän takaamaan, koska en tahdo pilata perhesuhteita/kaverisuhteita.
Jos rahani loppuvat ennen palkkapäivää (saan kuun alussa palkan), painelen työpaikalle ja haen ennakkopalkkaa omasta tulevasta tilistäni mielummin kuin otan vastaan vanhempien tarjoamia rahoja.
En tainnut olla tarpeeksi selkeä ekassa viestissä, koska käskit minun itsenäistyä. Luulit ehkä että kyse on jatkuvasta avustamisesta sekä laskujen kääntämisestä äidin ja isän osoitteeseen *lol*
Olen pärjännyt vuosia pois kotoa.. enkä koskaan ole kerjuulle mennyt. Karsitaan sitten hauskanpidosta, mutta pärjättyon ja pärjätään. Vanhemmat auttavat lähinnä "huvikseen", koska tahtovat muistaa minua joskus jotenkin..tai jtn semmosta. Mutta harvemmin otan tarjottua rahaa vastaan.
Meidän perheessä ainakin tiedetään, mitä laskuja on tulossa. Koko ajan.
Ikinä ei tule mitään "yllättäviä" laskuja. En ymmärrä edes, miten se olisi mahdollista.
Sähkön tasauslasku 1,5 vuoden asumisen jälkeen. Oli hieman isompi summa, jonka jälkeen osasin toki (yhtä fiksuna ihmisenä kuin sinä) laskea siitä, mikä tulee jatkossa olemaan sähkölaskun todellinen maksuerä.
Onnea Teidän perheelle :) ja ymmärrystä elämään..
Olisiko laskun maksu kerta kaikkiaan myöhästynyt?
Eikö sinulla ole varalla rahaa koskaan mihinkään laskuihin, jos niitä tuolla tavalla yllättäen tipahtelee?
Vanhan "rakkaan" kulkuneuvomme hajoaminen jostakin kohdasta ja välitön korjaamisen tarve, koska molemmat töissä ja minun työaikoina ei kulje linja-autot tai muutkaan julkiset värkit..
Elämä on yllätyksiä täynnä, tulet sen huomaamaan sinäkin joku päivä, että kaikki ei menekkään Teidän perheessä juuri niinkuin olet paperille kaavaillut.
Tiedoksi että varakassani, kuten julmasti äitiäni nimität, ei maksanut tuota laskua, eikä ole maksanut mitään muutakaan laskua. Luepa tekstini uudelleen ja sano missä kohdassa kirjoitan, että äiti maksaa laskun tai laskut?
En tietenkään antanut laskun myöhästyä, vaikka se oli YLLÄTTÄVÄ. Elimme sitten "hieman" vähäisin ruokavaroin (lue: ilman ruokaa) hetken aikaa.
tyhmiä ajatuksia sinulla, voi jestas sentään. Miten ennakoit sairaudet tai onnettomuudet, joista tulee rahan menoja? Miksi mollaat tätä suloista ihmistä, kateudesta kai? Itse olen jo mummi, ja autan lapsiani pyydettäessä tai joskus pyytämättäkin. Olen takaajana lainoihinkin.
Minusta on ihan ymmärrettävää jos vanhemmat haluavat auttaa rahallisesti! Minusta tuntuu, että täällä liikkuu kateellisia ihmisiä joilla on vanhemat niin köyhiä ettei ole varaa avustaa lastansa tiukan paikan tullen...
Kyllä meidän perheessä on toiminut aina tuo, että minun ja mieheni vanhemmat avustavat taloudellisesti meitä ja välillä minä ja mieheni kanssa avustamme heitä, joko rahallisesti, tai sitten käymme auttamassa heitä muuten. Ei ole tarkoitus, että tästä elämästä yksin selvitään!!
Eikä se nyt niin hienoa ole "tulla toimeen omillaan", paljon tärkeämpää minusta on auttamisen ja välittämisen taito ja sukulsisten kanssa toimeen tuleminen. Eipä yleensä sukuriidat johdu raha asioista, kyllä ne ovat yleensä jostain muusta lähtöisin ihmisillä.
Raha on kuitenkin vain pelkkää rahaa, minusta tärkeämpää on ihmissuhteet ja auttaminen ja toisista välittäminen!!!
Yhteisön tai suvun välittäminen, puuttuminen, avustaminen ei ole tunkeilua, jos rajoja noudatetaan. Sovituissa määrin.
Ja nehän asetetaan ihan itse, kukin suunnalleen.
Olen isäni firmassa töissä... Olen itsenäinen...Hmmm, ja olkoon onnellinen onnessaan!
Olet siis sitä mieltä, että vain sellainen ihminen on itsenäinen, joka työskentelee valtiolla tai vieraan palveluksessa?
Olen aloittanut työt 13-vuotiaana kesätöissä. Myöhemmin jäin vakituiseksi muutamaksi vuodeksi. Nyt olen edelleen vakituinen työntekijä, joka opiskelee täyspäiväisen työnteon ohella ammattikorkeakoulussa. Olen asunut vuosia pois kotoa, ensin yksin, nykyään siis avomieheni kanssa. Hoidan kotimme, kouluni ja työni kiitettävästi. Koskaan en vietä sairaslomaa tai ole pois töistä (ellei ole vapaapäivä tai loma). En saa töissä mitään erityiskohtelua. Olen työssäni luotettu henkilö, koska olen ollut talossa niin kauan ja tunnen tavat. En silti ole osaomistaja, eikä isäni omista firmaa yksin. Lähin esimieheni EI ole isäni, eikä hän puutu työntekooni millään tavalla.
13-vuotiaasta asti olen maksanut kaikki omat menoni itse (lukuunottamatta majoitusta vanhempien luona ja kouluun liittyviä menoja). Jo 8 vuotiaana tein kotitöitä kesälomalla ollessani päivisin yksin kotona. Tämän tein parin markan tähden, koska en ole KOSKAAN elämässäni saanut viikkorahaa/asioinut Kelassa tai elänyt opintotuella, asumislisällä tai sossun rahoilla. Vaan työnteollani tienaamilla rahoilla.
Kerros nyt kuinka itsenäinen sinä olitkaan? Ja mikä on "virallisesti" itsenäisen ihmisen määritelmä?
Kumotaan taas kympillä toisten onnea ja etsitään SUURENNUSLASILLA mahdollisia epäkohtia ja virheitä. Hei ihmiset, jos teillä on perhesuhteet päin v***** niin se ei ole minun vikani. Syytön minä siihen olen, että teiltä puuttuu sosiaaliset taidot sekä empatia ja sympatia.
Todella hämmästellen luin sinun saamaa palautetta.
Tavallaan kuitenkin kertoo tämän poppoon omasta elämänasenteesta, siis surkuteltavaa!
Tsemppiä sinulle - jos sitä noin tunnet tarvitsevasi.
Mites se menikää se runo: Kel onni on, hän onnen kätkeköön . ..
näiden kateellisten, todella pahansuopien tyyppien, (joilla asiat näyttävät omien puheidensa mukaan olevan niin mallikelpoisessa järjestyksessä), pilkunviilaamisesta. Näitähän riittää. Veikkaan, että heillä ei ihmissuhteet ole läheskään niin hyvällä tolalla kuin sinulla. Ole vain onnellinen edelleen.
Vaikea uskoa että olet omillasi vanhempiesi turvatessa selustaa. Kannattaa toki pitää hyvät välit. Muista vain että kateus on suomalaisten perusvika.
...jos äiti itse haluaa antaa aikuiselle lapselleen rahaa tämän käydessä ja merkkipäivinä - muutaman kerran vuodessa - ja summa on yleensä 20-40 euroa? Pitäisikö minun järjestelmällisesti kieltäytyä, ettei luultaisi, etten pärjää ilman vanhempiani? Isäni antaa lisäksi lapsillemme joululahjarahat (menevät tilille, 100 euroa per nenä) ja nytkin lomalla toisillakymmenillä olevat pojat saivat viisikymppiset.
Samaten anoppivainaa jakoi vuosia sitten kaikille lapsilleen "verottajan sallimat" summat eli sen, minkä verottomana sai antaa. Olisiko häntäkin pitänyt kieltää ja todeta, että "me kyllä raskimme maksaa perintöverotkin"? Omasta aloitteestaan anoppikin sen teki.
Se on kumma, miten heti katsotaan, että olisi itse täysin avuton, jos vanhemmat _itse_ haluavat antaa? Isäni loukkaantuisi syvästi, jos alkaisin kysellä, miten hän raskii antaa lapsilleni tuonkin verran - hän olettaisi, että hänen arvostelukykyään epäiltäisiin. Äitinikin on todennut, että kyllä hän itse tietää omat rahansa, kun olen vihjannut, että ei kai hän viimeisistään anna.
Siis pitääkö vanhempia kieltää antamasta, jos nämä itse tahtovat, etteivät sivusta seuraajat VAIN epäilisi, ettei rahan saaja ole omillaan? Siitä ei ole kyse. Asuntokin on maksettu aikaa sitten ja laskuista selvitty ilman pyyntöä sukulaisilta. Mieheni on aina ollut tarkka siitä, että tilillä pitää olla sen verran, että saa vaikkapa ostetuksi käteisellä uuden pesukoneen hajonneen tilalle. Asuntolainan (joka hoidettu aikaa sitten) kuukausierätkin olivat sen verran kohtuulliset, että jäi vähän elämiseenkin eli syömisen lisäksi esim yllättäviin sairaskuluihin. Silti ymmärrän näitä nuorempia, joita vanhemmat auttavat enemmänkin. Me nimittäin olimme jo omillamme, kun edes tapasimme toisemme.
Kirjoitit todellakin asiaa. Nämä negatiiviset kommentit täällä ovat olleet todellakin kateellisten panettelua, kun "virheitä" on etsitty suurennuslasilla mm. siitä että jos työskenetelen firmassa, missä isäni on osaomistaja, niin en voi olla omillani tai itsenäinen.. hmmm. Kukapa ei tuntisi YHTÄKÄÄN ihmistä, joka ei olisi saanut suhteilla työpaikkaa nuoruudessaan kesätöihin mennessään? Niinhän ne kesätyöpaikat nuorille pääasiassa jaetaan, että pomojen kummit ja kaimat ensin ja sitten yleiseen hakuun (anteeksi yleistykseni, mutta ei viitsitä tästä alkaa jauhaa erikseen).
Syntymäpäivälahjoistakin pitäisi varmaan kieltäytyä, koska saan useimmiten lahjan rahana. Enhän ole omillani tai itsenäinen kun vanhemmat tahtovat muistaa ainutta lastaan syntymäpäivänä :)
Hohhoijaa.
olipas taas hauska seurata tätäkin keskustelunkulkua.. kun alkuperäinen aihehan taisi olla _miniän_ onnellisuus esim. suhteessa niihin _appivanhempiinsa_ eikä suinkaan kenenkään rahatilanne/itsenäisyys :D
Joo, itkekää te kateelliset vaan täällä elämäänne.. itsellä myös aivan loistavat eronneet ja uusissa suhteissaan elävät appivanhemmat ja myös nuo heidän uudet puoliskonsa ovat ihania ja hauskoja ihmisiä. Myös välit omiin vanhempiin todella hyvässä kunnossa ja vävykin tulee heidän kanssaan (kuten kaikkien muidenkin ihmisten) toimeen vallan mainiosti.
Ja kerronpa vielä teille, jotta pääsette haukkumaan, että olen jo 26-vuotias ja silti vanhempani joutuvat yleensä tukemaan minua kuukausittain rahallisesti (tosin kyseessä ovat pienet summat), sillä olenhan opiskelija. Toisaalta elän hyvinkin vaatimattomasti. Poikakaveri maksaa yleensä ruuat. Että näin. Olkaa hyvät ja parjatkaa.
Alkuperäistä kirjoittajaa kadehdin ja ihailen ahkeruutensa vuoksi. Kunpa minäkin jaksaisin. Ja harmi, ettei iskä voi ottaa minua töihin ;D
mieki yritin aiemmin viestittää.
Osasit sen sitten paremmin. Hyvä!
Kun voi oikeasti mennä hyvinkin, mitä kulman takana on kellekin, ette voi tietää. ..