Teobiologinen selittely ilman tiedettä, Santtu Sorri

Tai siis teoksen nimi on Homo stultus, artikkelin otsikko on otsikossa.

Saattaa liittyä siihen, että kirjasesta on Sorrin kustantama mainos lehdessä.

Kiitos palautuksesta. Ehkä nyt vaparit voisivat kertoa miksi juuri tämä teos on joutunut heidän hampaisiinsa? En siis ole teoksen kirjoittaja, mutta huomasin hänen tuohtuneen vahvasti asiasta ja kiinnitin asiaan huomiota, koska tekijä vaikuttaisi kuitenkin olevan uskonnon "poistamisen" kannalla.

Onhan taipumus uskomiseen kuitenkin biologiaa, meillä on vahva taipumus uskoa mitä muut ihmiset sanovat, silloinkin kun olisi hyvä kyseenalaistaa. Tähän voi vaikuttaa myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen paine. Mutta sekin taitaa olla pohjimmiltaan biologiaa, kun olemme laumaeläimiä?

Onko ajatus siitä, että uskominen on biologiaa kenties jotenkin vaarallinen, minkä vuoksi vaparit tästä hermostuivat? Syntyykö siitä ajatus, että ihminen on pakotettu uskomaan? Näinhän se ei tietenkään ole, koska ihminen on rationaalinen olento, johon puree paitsi logiikka, myös pseudologiikka.

Huomasin itsekin aiheesta käytyä keskustelua. Teos vaikuttaa marginaalisen tyypin marginaaliajatuksilta. Vaparit keskustelevat kaltaistensa kanssa. Tapaus osoittaa jälleen vaparien epätieteellisyyden. Lisensiaatti Brotherus oli hätää kärsimässä, kun joku vuosisitten asettui väittelemään professorin kanssa. Otti varmaan oppia siitäja valitsi nyt tasoisensa kohteen.

Teos näyttää olevan myös Helmetissä, nyt on varmaan pakko sitä lukaista. Siellä on myös yksi näkemys.

Onko kukaan muu lukenut teosta? Mielipiteitä siitä?

Teos on nyt kahlattu läpi ja siitä voisi sanoa sen verran, että se on kurkistus kirjoittajansa mielenmaisemaan, henkilökohtainen manifesti.
Matemaattisesti ja tieteellisesti se ei kestä tarkastelua.
Kaikkiaan teos on enemmänkin tajunnanvirtaa, väitöskirjaksi siitä ei ole.

Teoksessa esitetään, että ääretön + 1 = ääretön ja kun poistetaan ääretön molemmilta puolin saadaan 1=0.
Ääretöntä ei kuitenkaan voida käsitellä tavallisena lukuna, se on käsite johon ei voi soveltaa tavallisia algebrallisia laskusääntöjä.

Jos taas kyse on meforista, niin selkeämpi määrittely sille mitä tarkoitetaan olisi ehkä tarpeen? En ole matemaatikko, enkä filosofi, joten tämä on hiukan hankalaa.

Kritiikin vastaanottaminen, kun on pitkään pohtinut asiaa itsekseen, voi olla vaikeaa.
Omien ajatusten altistaminen muiden ajatuksille on kuitenkin välttämätöntä niiden koettelemiseksi ja voi parhaimmillaan johtaa kehitykseen ja edistymiseen.

Mielenkiintoinen oli ajatus Jeesuksesta jumalan ainoana poikana ja sen kyseenalaisteminen isä meidän -rukouksessa. Että miten Jeesus voi olla ainoa poika, jos rukoilijat kutsuvat jumalaa isäkseen.
Tämäkään tosin ei pidä vettä, jos sitä tarkastellaan raamatun ja historian pohjalta.