Täysin yllättävästä erosta reilu vuosi ja nyt ex-vaimo on jo paukahtanut naimisiin.
Jotenkin vain tuntuu, että mitähän siitäkin tulee. Puheistaan olen saanut sellaisen käsityksen, että "ero ei ole sattunut yhtään" ja "kyllä kaikki on jo käsitelty". tuo viimeinen väite vain pari kuukautta eron jälkeen, kun uusi oli jo löytynyt.
ex porskuttaa menemään kuin höyryjuna, itsellä on sellainen tunto, että ei uskalla pysähtyä käsittelemään eroa vaan pakenee suin päin uuteen liittoon.
Onko muilla kokemusta moisesta ja kuinka kävi?
Meillä on lapsi ja häntä käy sääliksi. Ei ole vielä sopeutunut uuteen kumppaniin. Entäpä jos taas tulee ero jossain vaiheessa, taas menee elämä palasiksi. Uskon, että tällaisissa hätiköidysti solmituissa avioliitoissa eron riski on todella suuri.
Jotenkin vain tuntuu, että mitähän siitäkin tulee. Puheistaan olen saanut sellaisen käsityksen, että "ero ei ole sattunut yhtään" ja "kyllä kaikki on jo käsitelty". tuo viimeinen väite vain pari kuukautta eron jälkeen, kun uusi oli jo löytynyt.
ex porskuttaa menemään kuin höyryjuna, itsellä on sellainen tunto, että ei uskalla pysähtyä käsittelemään eroa vaan pakenee suin päin uuteen liittoon.
Onko muilla kokemusta moisesta ja kuinka kävi?
Meillä on lapsi ja häntä käy sääliksi. Ei ole vielä sopeutunut uuteen kumppaniin. Entäpä jos taas tulee ero jossain vaiheessa, taas menee elämä palasiksi. Uskon, että tällaisissa hätiköidysti solmituissa avioliitoissa eron riski on todella suuri.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tähän olisi kiva kuulla noin toimivien exien kommenttia. Voin vain sanoa, että oma ex-mieheni löysi heti uuden muutaman viikon jälkeen (tai siis enhän voi tietää vaikka olisi suhde ollut jo meidän suhteen aikana) ja ainakin pari kuukautta sitten hehkutteli kuinka onnellinen on. Olkoon-en halua kuulla hänestä enää mitään. Hän on valintansa tehnyt ja kaippa sitten on onnellinen ja haluaa rakentaa uuden kanssa elämän, vaikka kaikki yhteiset ystävät epäilevätkin suhdetta laastariksi ja exää kykenemättömäksi olemaan yksin. Jokainen tekee omat valintansa. Ja onhan noita ihmisiä, jotka heti eron jälkeen löytävät kestävän suhteen. Itse olen päättänyt jatkaa omaa elämää vaikka tekisi kipeää ja prosessoida eron rauhassa. Tuli tuossa jo kokeiltua seurustelemista, mutta totesin, ettei minusta ole siihen vielä. Aika parantaa toivottavasti, mutta en ole vieläkään toipunut, vaikka erosta puoli vuotta. Nyt pitää vain yrittää nauttia tilanteesta!
Heippa!
Itsellä ei ole omaa kokemusta asiasta. Mutta mitä tuttava/ystäväpiiristä tiedän (pari tapausta), niin kyllä on kestänyt. Tosin näissä molemmissa tapauksissa henkilöt olivat tehneet "erotyötä" jo vuosia avioliiton aikana.
Paha mennä sanomaan mikä kestää ja mikä ei hyvää kesän jatkoa sinulle!
Itsellä nousee epäilyn siemen, kun joku väittää tehneensä erotyötä jo liiton kestäessä. Siis kyllähän varmaan on tapauksia, että näin on. Mutta täysin heti en siihen väitteeseen usko. Sitähän selittää itselleen mitä vain. Itsellä oli meinaan sellainen tilanne, että puoliso myös väitti tehneensä jo kauan erotyötä. Mutta yllätys, yllätys... minä eikä edes hänen lähimmät ystävät tienneet eivätkä huomanneet asiasta tuon taivaallista. Sitten kun oli "päätöksensä" tehnyt, niin sitten vasta ilmoitti minullekin asiasta. Ja minä hullu kun olin ihan oikeasti siinä uskossa, että kaikki (tai lähes kaikki) on i´han kunnossa. Toki oli asioita, joita olisi pitänyt yhdessä käydä läpi, sitä en kiellä. Mutta olipa reilua, kun ei annettu mahdollisuutta korjata niitä asioita.
Heti oli sitten valmis ryntäämään uuteen suhteeseen ja ei suostunut pariterapiaan tai muutenkaan juttelemaan kenenkään ammattilaisen kanssa. Perusteluna oli, että hän on jo yli vuoden käynyt näitä asioita läpi ja työstänyt eroa. Väitti vielä, että ei ole mitään käsiteltävää vaan kaikki on täysin kunnossa. Ei satu ollenkaan tämä ero ja muuta hauskaa...
Varmaan se eron työstäminen onnistuu avioliiton vielä kestäessä, mutta silloin se liittyy enemmän siihen, että vakuuttaa itselleen eropäätöksen olevan oikea. Sehän ei ole vielä itse eron työstämistä!
Meillä kävi niin, että mies oli pohtinut eroamista tykönään minulle siitä kertomatta. Eropäätöksen tein sitten aikanaan itse. Vaikka mies oli asiaa työstänyt, ei hän kyennyt jättämään edes erohakemusta, vaikka oli siinä vaiheessa muuttanut pois yhteisestä kodista.
Perheasiain sovittelua yritimme toivomuksestani, mutta kahden käynnin jälkeen mies ei sinne halunnut. Totesi, ettei hän näe siitä olevan mitään hyötyä itselleen. Minä jatkoin keskustelukäyntejä useamman kerran ja jokaisesta käynnistä oli hyötyä. Tärkeintä taisi olla se että opin hyväksymään eron ja kunnioittamaan siinä mieheni päätöstä (vaikka se alunperin tuntui täysin käsittämättömältä. Enhän voinut kunnioittaa sellaista päätöstä, joka oli mielestäni väärä, tehty ties missä mielenhäiriössä ja hätiköidysti, väärin perustein jne).
Erotyö vie aikansa ja aika riippuu kai henkilöstä itsestään ja selvitettävien asioiden painosta. Aina olisi hyvä setviä eroa myös eroavien kesken, mutta se ei taida olla kovin yleistä - niin helposti sukset menevät ristiin, katkeroidutaan, vihataan.
Päiväkirjan pitäminen - niin lapselliselta kuin kuulostaakin - on hyvä tapa keskustella itsensä kanssa, hahmottaa, jäsentää ajatuksiaan (jos niitä on). Kirjoittaminen ylipäätään toimii. Siitähän nämä keskustelupalstat netissä ovat loistoesimerkki. Exällekin voi olla hyvä kirjoittaa, mutta niitä kirjeitä ei kannata lähettää!
Enimmäkseen tunnen olevani erotyössä voiton puolella, mutta takapakkeja tulee aina silloin tällöin. Vanhat muistot, vaikkapa tour de francen selostus urheilukanavalta, saa elämän taas sekaisin.
Niinpä,itsellä kävi samoin. Mies kymmenen vuoden jälkeen ilmoitti että ohi on ja muutti pois. Sanoi harkinneensa asiaa jo pitkään mutta hassua ettei kukaan asiaa huomannut,vähiten oma vaimo. Nytten neljän kuukauden jälkeen on jo uusi rakas, niin tärkeä ettei lapsillekkaan jää aikaa ja joka on kaiken lisäksi raskaana! (en tiedä onko ex-miehelleni)Minulle kuitenkin lähettelee tekstiviestejä ym. salaa avokiltaan! Käskee hankkia elämän jne. ja kuitenkin se olen minä joka on pikkuhiljaa mennyt eteenpäin. Että koeta kestää ehkä asiat pikkuhiljaa selkiintyvät sinullekkin. Minulle selvisi jo yksi asia: ei enää ikinä sitä renttua saman katon alle!
"Varmaan se eron työstäminen onnistuu avioliiton vielä kestäessä, mutta silloin se liittyy enemmän siihen, että vakuuttaa itselleen eropäätöksen olevan oikea. Sehän ei ole vielä itse eron työstämistä!"
Juuri tätä mieltä minäkin olen. Nyt se tuli selvemmin sanottua, mitä itse tarkoitin sanoa ed. viestissä
Moni hakeutuu eron jälkeen samantien toisen ihmisen kainaloon. Mutta se valitettava tosiasia, että se ero täytyy käsitellä. Moni pakenee sitä, mutta se tulee esiin ennemmin tai myöhemmin. Asiantuntioiden mukaan avioerosta paraneminen vie noin 4- vuotta ja sen jälkeen voi vasta alkaa puhumaan, että on selvinnyt siitä.
vielä senkin, että on mukavaa kun ex-puoliso omaa pahaa oloaan turruttaakseen vaihtaa kumppania sillain sopivin väliajoin, että lapset ehtivät juuri kiintyä uuteen RAKKAUTEEN, ja taas huomataankin ettei se nyt niin kestävää ollutkaan. Ei muuta kun seuraava tarjokas kiertoon ja taas elämä hymyilee.
minä lähdin pois melkein 10 vuoden helvetistä yli vuosi sitten ja olen naimisissa jo nyt. Kyllä tuli helpompi olo heti kun lähti pois. Olin jo sen 10 vuoden aikana monta kertaa ollut lähtemässä, mutta ex oli kuin liimaa. Olin jo moneen kertaan käsitellyt eron avioliittomme aikana. Nyt uudessa suhteessa ei tarvitse pelätä, kaikki on paremmin. Katson elämää uudelta kantilta, ja näen asioita jotka jäi ennen huomaamatta, olen onnellinen!
Aivan.Olen ollut aviossa 17,5 vuotta ja jätin huhtikuussa eropaperit. Henkisesti olen eronnut kauan sitten ja valmis uuteen suhteeseen oltuani yksin niin kauan. Jokainen avioliitto on erilainen. Onnea Sinulle uudessa suhteessasi !
mennä...