Voiko todellisuus olla pahempaa kuin painajainen?

Mietin tänään aamupalalla, miten haluaisinkaan herätä tästä todellisuudesta. Mietin, voiko todellisuus muuttua pahemmaksi kuin pahimmat painajaiseni. Miten olisikaan hienoa, kun voisi herätä ja huomata kaiken kärsimyksen ja tuskan olleen unta. Mikä on unta ja mikä todellista?

Usko siihen, mikä on todellisuutta ja mikä painajaista alkoi horjua, kun sairastuin vakavasti. Tai oikeastaan sairastuin vakavasti jo nuorena, mutta silloin vakava sairaus tai iso leikkaus tuntuivat pikkujutuilta.

Sitten kun sairastuu syöpään, jota ei pystytä parantamaan, tilanne vakavoituu uudella tavalla. Kärsit kipuja päivästä toiseen, päivin öin. Kivut saa kyllä pois melkein kokonaan, ottamalla reilun annoksen kovimpia opioideja, joita maapallolta löytyy. Sen jälkeen onkin niin raukea ja tokkurainen olo, ettei erota enää unta valveilla olosta. Nukut viikosta toiseen joka yö neljän tunnin yöunia. Univelka kasvaa joka yö. Joko et saa nukuttua kipujen takai tai opiodien takia. Olet aivan loppu henkisesti ja psyykkisesti. Otat vähän lisää laillisia opioideja kipuun.

Onko tämä todellista vai unta, josta voi herätä? Kaikki ihmiset, joita unessani näen ovat kuin eri maailmasta. He ovat tavallisia ihmisiä. He elävät normaalia elämää. Käyvät töissä, kaupassa ja harrastuksissa. He eivät irvistele kovien kipujen takia. He pystyvät istumaan ja kävelemään. He voivat mennä elokuviin tai aidenäyttelyyn. Näyttää siltä kuin heillä ei olisi kipuja. He jaksavat suunnitella tulevaa, miettiä ja toteuttaa ulkomaanmatkoja. Kävelevät kadulla hymyssä suin. Istuva kahvilassa. Ovat menossa ja tulossa. Energiaa rajattomasti.

Keitä he ovat? Ovatko he oikeita ihmisiä vai tähän simulaatioon ladattuja hahmoja? Tunnen olevani ainut oikea ihminen virtuaalihahmojen joukossa. Onko tämä unta vai todellisuuttta? Mistä sen voisi tietää? Onko kipu todellista? Jos edes oksikodoni ei pysty viemään kaikkia kipuja pois, ovatko kivut kuviteltuja vai todellisia? Voiko tästä kaikesta herätä ja todeta sen olleen unta?