Seurustelin yhden pojan kanssa n. puolen vuoden ajan, mitä ennen emme tunteneetkaan vaan tapasimme baarissa.
Kun näimme baarissa hän vaikutti ihan kivalta, joten annoin numeroni kun hän sitä pyysi. JOtenkin minua rupesi kuitenkin ahdistamaan sillä hän oli hieman liian takertuva ym. Joten lähdin kavereideni luokse takaisin. Tämä poika kuitenkin löysi minut eikä tajunnut ettei minua kiinnosta, vaikka selvästi annoin ymmärtää. Seuraavana päivänä kuitenkin hän lähetti viestin että jos näkisimme, ajattelin ettei siitä yhdestä kerrasta haittaa ole. Kun näimme hän vaikutti tosi kivalta ja fiksulta.
Niin sitten aloimme nähdä tosi usein ja muutaman kuukauden kuluttua seurustella. Seurustelun aikana minua alkoi taas ahdistamaan kun toisella ei oikein ollut mitään muuta elämää ja minulla sitten taas paljon kavereita, harrastuksia ym. Muutenkin poikakaverini käyttäytyi tosi omistavasti ja takertuvasti ja aina sai aikaan kauheat kohtaukset jollen halunnut pitää kiinni kädestä tai jotain muiden seurassa. Hän ei myöskään tullut toimeen kavereideni kanssa sillä käyttäytyi vähän ylimielisesti ja töykeästi heitä kohtaan.
Sitten päätin etten voi olla enää hänen kanssaan sillä poikakaverini olisi halunnut olla koko ajan yhdessä ja lässytti koko ajan ja oli sitä mieltä että menemme naimisiin vielä ja saamme lapsia. Itse olen 19, enkä nyt tässä vaiheessa halua vielä tuollaista ajatella. Ja hän siis samanikäinen.
No, erosimme n. kuukausi sitten ihan sovussa ja olin kyllä puhunut hänelle jo aikaisemmin ettei tämä voi näin jatkua. Mutta vieläkään hän ei ole päässyt yli. Hän soittelee minulle tai äidilleni ja itkee puhelimeen ettei hänellä ole enää elämää ja kuinka paljon minua rakasti jne.. Joskus hän soittelee aivan tauotta jollen vastaa päivässä saattoi hyvinkin tulla 100 puhelua ja monta kymmentä viestiä!! Nyt tämä entinen on hiukan rauhoittunut, mutta vieläkin aina välillä uhkaa tappaa itsensä, ja vaikka en usko että hän sitä välttämättä tekisi, niin en voi olla aivan varma!
Onko kellään kokemusta tällaisesta?? Tämä häiritsee kyllä aika paljon, ja vielä sekin kun hänen pitää ottaa yhteyttä aina äitiinikin.. Mitä minun kannattaa tehdä?? Tuntuu että jollen pidä häneen mitään yhteyttä niin en tiedä tekeekö hän itselleen jotain.. Itse en siis ikinä ota häneen yhteyttä, mutta jos hän soittaa niin pakko minun on vastata ja kuunnella, vai? Mutta miten saan hänet jatkamaan elämäänsä? Emme tosiaankaan olleet niin kauaa yhdessä että tämän pitäisi olla tällaista.. Toivon että joku voisi kertoa mitä minun kannattaisi tehdä!! Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun asti!
Kun näimme baarissa hän vaikutti ihan kivalta, joten annoin numeroni kun hän sitä pyysi. JOtenkin minua rupesi kuitenkin ahdistamaan sillä hän oli hieman liian takertuva ym. Joten lähdin kavereideni luokse takaisin. Tämä poika kuitenkin löysi minut eikä tajunnut ettei minua kiinnosta, vaikka selvästi annoin ymmärtää. Seuraavana päivänä kuitenkin hän lähetti viestin että jos näkisimme, ajattelin ettei siitä yhdestä kerrasta haittaa ole. Kun näimme hän vaikutti tosi kivalta ja fiksulta.
Niin sitten aloimme nähdä tosi usein ja muutaman kuukauden kuluttua seurustella. Seurustelun aikana minua alkoi taas ahdistamaan kun toisella ei oikein ollut mitään muuta elämää ja minulla sitten taas paljon kavereita, harrastuksia ym. Muutenkin poikakaverini käyttäytyi tosi omistavasti ja takertuvasti ja aina sai aikaan kauheat kohtaukset jollen halunnut pitää kiinni kädestä tai jotain muiden seurassa. Hän ei myöskään tullut toimeen kavereideni kanssa sillä käyttäytyi vähän ylimielisesti ja töykeästi heitä kohtaan.
Sitten päätin etten voi olla enää hänen kanssaan sillä poikakaverini olisi halunnut olla koko ajan yhdessä ja lässytti koko ajan ja oli sitä mieltä että menemme naimisiin vielä ja saamme lapsia. Itse olen 19, enkä nyt tässä vaiheessa halua vielä tuollaista ajatella. Ja hän siis samanikäinen.
No, erosimme n. kuukausi sitten ihan sovussa ja olin kyllä puhunut hänelle jo aikaisemmin ettei tämä voi näin jatkua. Mutta vieläkään hän ei ole päässyt yli. Hän soittelee minulle tai äidilleni ja itkee puhelimeen ettei hänellä ole enää elämää ja kuinka paljon minua rakasti jne.. Joskus hän soittelee aivan tauotta jollen vastaa päivässä saattoi hyvinkin tulla 100 puhelua ja monta kymmentä viestiä!! Nyt tämä entinen on hiukan rauhoittunut, mutta vieläkin aina välillä uhkaa tappaa itsensä, ja vaikka en usko että hän sitä välttämättä tekisi, niin en voi olla aivan varma!
Onko kellään kokemusta tällaisesta?? Tämä häiritsee kyllä aika paljon, ja vielä sekin kun hänen pitää ottaa yhteyttä aina äitiinikin.. Mitä minun kannattaa tehdä?? Tuntuu että jollen pidä häneen mitään yhteyttä niin en tiedä tekeekö hän itselleen jotain.. Itse en siis ikinä ota häneen yhteyttä, mutta jos hän soittaa niin pakko minun on vastata ja kuunnella, vai? Mutta miten saan hänet jatkamaan elämäänsä? Emme tosiaankaan olleet niin kauaa yhdessä että tämän pitäisi olla tällaista.. Toivon että joku voisi kertoa mitä minun kannattaisi tehdä!! Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun asti!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo vaikuttaa jo häirinnältä. Et ole vastuussa aikuisesta ihmisestä. Itselläni oli myös eräs exä, joka uhkaili itsarilla... tosin se oli vain sen ilkeän ihmisen yritys vedota mun hyvään sydämeen ja syyllisyydentuntoon. Myöhemmin olen tajunnut, että se oli vain kiristystä, eihän hän ikinä mitään itselleen tehnyt. Pelkkää itsekästä paskaa, jolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Kerro exällesi että hänen käytöksensä on häiritsevää, ja että haluat ottaa oikean etäisyyden. Pysy tiukkana, ei kannata pitää yllä mitään suhdetta häneen, jos tuloksena on takertuminen. Jos häirintä ei lopu sittenkään, voit tehdä rikosilmoituksen, oikeasti. Luulis että jätkä luovuttaa kun uhkaat lähestymiskiellolla, sun täytyy siis käyttää vähän samanlaisia keinoja päästäksesi sekopäästä eroon, kuin mitä hän käyttää sinuun.
läheisriippuvuus ja mitä sille voi tehdä
Kiitos kun vastasitte. Katsoin netistä läheisriippuvaisuudesta ja moni kohta näytti pitävän paikkansa! Muuten lopettaisin yhteyden pitämisen kokonaan, mutta ihan oikeasti pelkään hänen tekevän itselleen jotakin ja se on viimeinen asia jota haluan!! Mutta onko sitten parempi olla kokonaan vastaamatta vai sen verran että tietää että kaikki on kunnossa?
Hei !
Mitä itse haluat ? Haluatko yhteydenpidon jatkuvan
vai haluatko sen loppuvan ?
Itsetuholla uhkailu ei kuulu ns. normaaliiin konseptiin, vaan viittaa vakaviin ongelmiin, joista sinulla ei ole vastuuta. Siihen vetoaminen suhteen jatkamiseksi kertoo mielestäni, ettei asiat ole kunnossa, vaikka jatkaisitkin yhteydenpitoa.
Erittäin ikävää, että kyseinen henkilö työntää vastuuta omista ongelmistaan sinun kannettavaksesi kuvaamillasi keinoilla. Hän ei kyllä siitä yhtään parane, vaikka yhteydenpitonne jatkuisikin. Oletko ajatellut myös sitä, että ongelmat saattavat pahentua yhteydenpitonne aikana ?
Olen miettinyt että omasta mielestäni olisi helpompi erota niin ettei toista näe ainakaan pitkään aikaan, ehkä myöhemmin kun on jo päässyt yli. En itse haluaisi pitää yhteyttä entiseeni, mutta jotenkin koen sen velvollisuudekseni, että ainakin tiedän ettei hän ole tehnyt itselleen mitään. Tiedän että vaikka tekisi ei se minun vikani olisi, mutten kuitenkaan sitäkään halua.
Olen miettinyt että pahentaako se ja olen kysynyt sitä häneltä, mutta hän sanoo että se on helpompi pitää edes jotenkin yhteyttä. Mutta en tiedä yrittääkö hän sitten saavuttaa sillä jotakin. Tuntuu vain että hän ei ole ihan terve, ei tällaisen asian pitäisi näin vaikeaa olla tässä vaiheessa ainakaan. Eri asia olisi jos olisi naimisissa, lapsia yhteinen koti jne..